Suora

  • FIFA 21: Nordic Invitational
  • Heikki Nivan on valittava: Snookerammattilainen tai voimisteluvalmentaja
  • Urheiluruutu

Suomalainen palloiluilmiö alkoi hämmästyttävällä tavalla – F-liigassa loistavan joukkueen runko pelasi yhdessä ensimmäisen kerran jo iltapäiväkerhossa

Sarjanousija FBC Loisto on ollut salibandyn F-liigan alkukauden piristäjiä.

salibandy
Loisto
Loisto luottaa nuoreen ryhmään, sillä joukkueessa pelaa vain kolme 90-luvulla syntynyttä pelaajaa: hekin vuonna 1999. Anssi Koskinen / Suomen Salibandyliitto

TURKU. Koulun liikuntasali on kuin mistä tahansa suomalaiskaupungista. Ehkä hieman keskimääräistä pienempi, mutta 240 neliöstä löytyy kuitenkin kaikki, mitä liikuntatunnilla tarvitaan. Takaseinää koristavat puolapuut, ja lavalle on kasattu penkkejä, muutama patja ja joitakin voimisteluvälineitä. Salibandymaalit on kannettu lavan nurkasta salin lattialle.

Turkulaiskoulun liikuntasalista alkoi kymmenen vuotta sitten hämmästyttävä tarina, joka on noussut tällä kaudella suomalaisen salibandyn puhutuksi ilmiöksi.

FBC Loiston pelaajat ovat kasvaneet aikuisuuden kynnykselle, mutta naisten pääsarjassa yllättänyt joukkue harjoittelee yhä samassa liikuntasalissa.

– Emme ole halunneet luopua vuorosta. Kun pelaajat saavat jättää harjoitusten jälkeen palautteen valmennusohjelmaan, tämä vuoro on usein suosituin, FBC Loiston päävalmentaja Matti Pienihäkkinen kertoo.

Pelaajat viilettävät vuoron perään täyttä vauhtia päästä päähän. Se ei näiltä naisilta montaa sekuntia tai askelta vie, mutta vauhti ei pysähdy kuin vasta hieman ennen seinää.

Aina puhuttiin, että eivät tytöt pysty tekemään samoja juttuja kuin pojat. Ajattelin, että aivan varmasti pystyvät ja lähdin rakentamaan tätä joukkuetta.

Matti Pienihäkkinen, päävalmentaja

Ahtaassa tilassa pallo pysyy lavassa ihailtavan varmasti. Toisinaan hyökkääjä näyttää ajautuneen mahdottomaan nurkkaan, mutta parilla kosketuksella hän on yhtäkkiä vetopaikassa, ja pallo uppoaa tarkasti ylänurkkaan ohi hämmentyneen maalivahdin. Seuraavat pelaajat ovat hypänneet kehiin jo ennen kuin edelliset ovat ehtineet alta pois.

Jokaisen, joka sanoo, ettei koulun salissa voi pitää salibandyharjoituksia, pitäisi nähdä tämä.

– Eihän sitä uskoisi, että liigajoukkue harjoittelee koulun salissa. Mutta täällä on hyvä hioa ominaisuuksia, joita tarvitaan pienessä tilassa, Pienihäkkinen jatkaa.

Matti Pienihäkkinen
Matti Pienihäkkinen on tehnyt paljon Loiston eteen. Anssi Koskinen / Suomen Salibandyliitto

Pienihäkkinen tietää, mistä puhuu. Palkitun valmentajan opein moni Loiston pelaajista on ponnistanut myös nuorten maajoukkueisiin.

– Tuntuuhan se hienolta. Mutta onhan meitä muitakin valmentajia.

Valmentajan luomus

Turkulainen FBC Loisto on valmentajansa Pienihäkkisen luomus. Vielä runsaat kymmenen vuotta sitten hän valmensi poikia.

– Aina puhuttiin, että eivät tytöt pysty tekemään samoja juttuja kuin pojat. Ajattelin, että aivan varmasti pystyvät ja lähdin rakentamaan tätä joukkuetta.

Sopivia pelaajia löytyi iltapäivätoimintojen yhteisestä turnauksesta. Sana kantautui, ja mukaan löysi yhä innostuneempi tyttöpelaaja. Yksi näin tiensä joukkueeseen löytäneistä on hyökkääjä Tuulia Lahti, joka saapui Loistoon ystävänsä houkuttelemana 9-vuotiaana.

– Pelasin jalkapalloa ja sieltä tuttu kaveri ehdotti, että salibandya olisi tarjolla. Ajattelin, että voin mennä kokeilemaan, kun pihalla oli tullut kavereiden kanssa pelailtua. Treeneissä oli hauskaa, Lahti muistelee.

Hauskaa treeneissä näyttää olevan yhä. Iltäpäiväkerhossa aloittanut porukka muodostaa nyt liigajoukkueen rungon. Moni on päättänyt pysyä Loiston riveissä, vaikka nuorille maajoukkuepelaajille olisi ottajia muuallakin. Esimerkiksi paikallisvastustaja TPS on pelannut pääsarjassa pidempään.

– Meillä on aina ollut tosi hyvä joukkuehenki, se on pitänyt joukkueen yhdessä. Olemme todella monen kanssa myös hyviä ystäviä. Se on tehnyt hyvän ilmapiirin, sitä haluaa treenata juuri tässä joukkueessa.

Joukkuekaverit houkuttelivat Lahden takaisin myös sen jälkeen, kun hän päätti pitää kauden verran taukoa salibandysta.

– Valtolan Ulla laittoi viestiä, että jos tulisinkin takaisin. Sen jälkeen jalkapallo jäikin pois ja salibandysta tuli ykköslaji. En ole katunut. Jos jalkapallo oli tosi kivaa, niin koen, että salibandy on vielä mukavampaa.

Tuulia lahti 11 Loisto maali
Tuulia Lahti on kunnostautunut maalien ja pisteidenteossa. Hän on sarjan pistepörssissä kärjen tuntumassa. Ari Arola / Salibandyliitto

Toinen syy joukkueen pysyvyydelle löytyy pelaajien sanoin tasokkaasta valmennuksesta.

– Meillä on ollut aina todella hyvätasoisia treenejä. Vaikka olemme pelanneet alemmilla sarjatasoilla, aina on tuntunut, että kehittyy. Treeneissä on ollut hyvä tempo, Lahti kuvailee kameralle ja todistaa sanomansa pariakymmentä minuuttia myöhemmin kentällä.

Jotta treenien oli mahdollista pysyä tasokkaana, yhdistyi tyttö- ja naissalibandyyn keskittynyt Loisto FBC Turkuun vuonna 2014.

– Tuli toimistohommia liikaa, Pienihäkkinen avaa yhdistymisen syitä.

Yhdistyminen mahdollisti hänelle kuitenkin täysipäiväisen keskittymisen valmentamiseen. Sittemin Pienihäkkinen on saanut myös kiitosta tyttö- ja naissalibandyn eteen tekemästään työstään: esimerkiksi viime keväänä hänet palkittiin Varsinais-Suomen Urheilugaalassa lajin edistämistyöstä.

300 kilometriä treenien takia

Hyvä yhteishenki ja ennakkoluuloton, nopeisiin hyökkäyksiin luottava pelityyli ovat herättäneet huomiota myös Turun ulkopuolella.

14-vuotias LoSB-hyökkääjä Linnea Nevalainen kiinnitti huomiota nopeuteen ja luovaan pelityyliin pelatessaan Loistoa vastaan viime kaudella B-lohkossa. Siksi hän olikin erityisen otettu, kun kuuli päävalmentaja Pienihäkkisen yhteydenotosta: Häkkinen soitti Nevalaisille, ja tiedusteli hyökkääjälupauksen halukkuutta liittyä Loiston riveihin.

Nevalainen keskusteli vanhempiensa kanssa asiasta, ja sai luvan liittyä turkulaisryhmään. Se tosin tiesi entisestään piteneviä harjoitusmatkoja, sillä Kirkkonummelta matkaa Turkuun kertyy noin 150 kilometriä – yhteen suuntaan.

LOISTO Linnea Nevalainen  salibandy
Linnea Nevalainen matkaa harjoituksiin 150 kilometrin matkan. Anssi Koskinen / Salibandyliitto

– Ei se ainakaan vielä ole yhtään rankalta tuntunut. Tänne on aina niin kiva tulla, Nevalainen vakuuttaa.

Myöskään äiti ei ole Nevalaisen mukaan vielä kyllästynyt kuskaamiseen. Aina salibandylupauksen ei tarvitse kuitenkaan tulla Turkuun asti harjoittelemaan, sillä osan viikon harjoituksista hän tekee espoolaisen Northern Starsin B-nuorten SM-joukkueen riveissä, missä hän myös pelaa.

– Noin puolet siellä ja puolet täällä. Välillä vapaa-aika on aika minimissä, mutta kyllä sitä joskus riittää, Nevalainen kertoo.

Salibandyn vuoksi hän on kuitenkin valmis tekemään uhrauksia. Peruskoulun viimeistä luokkaa käyvä Nevalainen on jo päässyt alle 16-vuotiaiden maajoukkueen mukaan. Hän haaveilee lyöttäytyvänsä alle 19-vuotiaiden maajoukkueryhmään ja myöhemmin naisten maajoukkueeseen. Haaveita riittää myös seurajoukkueuralle.

– Ruotsissa olisi joskus hienoa pelata.

Laura Pakarinen, FBC Loisto
Suomen salibandyliitto

Toistaiseksi Nevalainen on kuitenkin sitoutunut Loiston projektiin, kuten muukin joukkue.

Joukkueen tavoitteena oli alkukaudesta yltää runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon. Nyt kausi on mennyt odotusten mukaisesti, sillä joukkue on 14 ottelun jälkeen sarjassa kolmantena, vaikka viimeisestä kahdesta ottelusta tuloksena onkin niukka tappio.

Toisaalta sarja on ollut äärimmäisen tasainen, ja kaikki neljä kärkijoukkuetta ovat vielä viiden pisteen päässä toisistaan.

– Kuten sarjassa olemme nähneet, kaikki on voitettavissa. Olen ihan luottavaisin mielin, vaikka tällä hetkellä vähän vaikeaa peleissä on ollutkin. Olemme olleet joka vuosi keväällä parhaimmillamme, valmentaja Pienihäkkinen muistuttaa.

Toisaalta joukkue pelaa vasta ensimmäistä kauttaa kovemmassa A-lohkossa. Viime kaudella joukkue vei B-lohkoa ylivoimaisesti voitosta voittoon, mutta nyt ottelut ovat olleet selvästi tasaisempia.

– Tempo on nopeampi ja fysiikkaa tarvitsee enemmän. On enemmän kulmavääntöjä ja yleisesti aika paljon kovempi taso, Lahti luettelee.

Valmentaja Pienhäkkinen uskoo kuitenkin, että tappiot kasvattavat joukkuetta entisestään.

– Olemme siinä mielessä joutuneet hommiin ja varmaan auttaa kehityksessä, kun tulee vaikeuksiakin välillä. Ei mene voitosta voittoon noin vain. Pelaajat tykkäävät tiukoista peleistä, kun saa vääntää kunnolla kaikissa peleissä.

Lue myös:

Salibandyn F-liigat pyörivät rajoituksista huolimatta, vaikka jokainen peli tuottaa tappiota: "Tämä on pienin paha huonoista vaihtoehdoista"

Salibandy jatkaa pelaamista vaikka tyhjille katsomoille – korona uhkaa pilata Korisliigan sarjauudistuksen

Suomen suurin salibandyseura pähkäilee missä 2 000 lasta ja nuorta harrastaa, kun sisätilat suljetaan – "Täyttyvätkö nyt puistot?", kysyy valmennuksen johtaja

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat