Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Kaksi viikkoa sitten tuli valaistuminen, että niin ikävää, surullista ja haikeaa kuin se onkin, pelini loppuvat tähän kauteen. Mies ei ole rikki, mutta kroppa on. Ei ole sen väärti puristaa vastatuuleen, kun tarvitsee apua siihen, että saa sukat jalkaan.

Viidesti maailman parhaaksi valittu salibandylegenda Mika Kohonen, 43, on päätöksensä tehnyt. Nelinkertaisen maailmanmestarin akillesjänne katkesi joulukuussa 2019 Happeen paidassa vierasottelussa Sipoossa, ja vaikka kuntoutumisen eteen on viimeisen vuoden aikana tehty se, mitä on voitu, konkarin pelaaminen huipputasolla ei enää luonnistu.

Pitkään pohdinnassa ollut päätös oli henkisesti raskas ja täynnä tunteita.

– Itkin kaksi tuntia putkeen ja aloin soittaa läpi lähimmäisiäni Suomessa ja Ruotsissa. Siinä purkautui älyttömästi, eikä mukana ollut tippaakaan iloa tai kiitollisuutta. Läsnä olivat vain kauhea suru ja järkytys.

– Olen yrittänyt kovettaa itseäni, mutta ehkä tästä päivästä alkaa prosessi, jossa ryhdyn etsimään itseäni tässä elämän saralla. Pelaamisesta en olisi halunnut luopua millään, ja koko loppuelämäni ajan haluaisin olla mieluummin kentällä kuin sen ulkopuolella. Itseään kohtaan täytyy kuitenkin olla rehellinen, Uppsalassa asuva ja Storvreta IBK:n apuvalmentajana työskentelevä Kohonen sanoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Salibandymaailma saattaa päästä seuraamaan tulevaisuudessakin Kohosen otteita, etunimi vain on Gabriel ja kansallisuus Ruotsi. 16-vuotias Gabriel Kohonen on päättänyt valita edustusmaakseen äitinsä Cecilian kotimaan, vaikka hän kävikin Suomen alle 16-vuotiaiden maajoukkueleirillä. Mika-isän mukaan kaksikosta löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä pelaajana, ja rightin puolelta laukovalla Gabrielilla on pelinlukutaitoa sekä nopeutta.

Kohonen toivoo, että Uumajaan lukion perässä muuttanut poika saisi rakentaa oman uransa ilman kuuluisan nimen tuomaa taakkaa.

– Sukunimi ei ole aina ollut hänelle hyväksi, ja hän on saanut kokea vastustajien, valmentajien ja tuomareiden puolelta sellaista negatiivisuutta, jota ei olisi tarvinnut. Hän on fiksu nuorimies ja lahjakas pelaaja, josta on vasta kasvamassa urheilija. Aika näyttää, mihin asti poika haluaa.

– Hän on asunut koko ikänsä Ruotsissa, ja vaikka hän onkin 50-prosenttisesti niin suomalainen kuin ruotsalainenkin, ehkä ylimääräinen ja ratkaiseva prosentti tulee Ruotsista. Se on hänen päätöksensä, ja tuemme sitä sekä kannustamme elämässä eteenpäin.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.


AIHEESTA ENEMMÄN


Vaajakoskella kasvanut Kohonen oli monilahjakkuus, joka on rakastanut urheilua ja kilpailemista siitä lähtien, kun jalat alkoivat kantaa. Kotikulmillaan "Tölskän Maradonaksi" ristitty taituri pelasi intohimoisesti muun muassa jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta salibandy astui kuvioihin 17-vuotiaana, kun Happeen entinen päävalmentaja Mikko Lehto pyysi Kohosta mukaan A-junioreiden lopputurnaukseen Lohjalle.

Kannatti pyytää, sillä Kohonen on tarjonnut salibandya seuraavalle maailmalle 25 vuoden aikana uskomattoman kimaran unohtumattomia hetkiä. Neljä maailmanmestaruutta ja ennätykselliset 11 MM-turnausta. Neljä Ruotsin mestaruutta ja kaikkien aikojen piste-ennätys maailman kovimmassa sarjassa Ruotsin Superliigassa (1 053) sekä Suomen maajoukkueessa (255). Ennätyksiä riittää, ja ansioluettelolla on mittaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

"

Silti titteleitään ja pörssinoteerauksiaan enemmän Kohonen jää kaipaamaan ihmisiä.

– 23 vuotta meni maajoukkueessa ja 25 kautta eri seurajoukkueissa. Sinne mahtuu aika monta erilaista suhdetta, ja ne ovat on se juttu, mitä tulen kantamaan hautaan saakka mukana sydämessäni.

– Matkan varrella on kasvettu yhdessä, ja olen onnellinen saatuani tehdä niin pitkän matkan. Kaikki joukkuekaverit, valmentajat, huoltajat, fysioterapeutit, lääkärit ja muut ovat sellaisia, joille olen valtavassa kiitollisuudenvelassa.

Lue myös: Rakkaus, joka saa yli 40-vuotiaan legendan yhä innostumaan pihapeleistä – maailmanennätyksen tekevä Mika Kohonen paljastaa hetken, jolloin äänet pään sisällä huusivat: "Mun ei enää kuuluisi olla täällä"

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kohosen suuruus pelaajana perustui häikäisevään pelikäsitykseen, tuhansien ja taas tuhansien toistojen hiomaan syöttötaitoon, yllätyksellisyyteen sekä armottomaan kilpailuviettiin. Hän ei ollut minkään junioriputken tuote, vaan monien eri lajien pihapelien kasvatti, joka oppi kilpailemaan viime keväänä uransa lopettaneen Mikko-veljen, Happee-legenda Petri Kaukon ja muiden kulmakunnan poikien kanssa jo varhain.

Päässä raksutti lajissa kuin lajissa prosessori, joka oli kentällä aina muutaman pykälän muita edellä. Tahto etsiä tapa voittaa oli suunnattoman suuri, ja hän oli etenkin 2010-luvun taitteessa vuosia maailman paras pelaaja.

Kohosessa yhdistyivät täydellisesti äly ja halu, ja hän teki jokaisen pikkuasiankin äärimmäisellä huolellisuudella.

– Mietin edelleen jokaista haltuunottoa pieniin osiin. Haluan tehdä siitä taidetta ja etsiä siitä täydellisyyttä. Niillä aseilla olen elänyt ja pystyin elämään näinkin pitkään, vaikka kroppa oli rikki ja fysiikka ollut koetuksella.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vuosi 2010 oli yhtä juhlaa, sillä Storvreta voitti Ruotsin mestaruuden ja seurajoukkueiden Champions cupin. Kohonen valittiin maailman parhaaksi pelaajaksi ja hän oli myös MM-kisojen arvokkain pelaaja kultajuhliin päättyneissä kotikisoissa. Vaikka polvessa oli jo diagnosoitu nivelrikko, peli kävi ja kaikki näytti vaivattomalta.

Kohonen on ollut mukana urheiluseuroissa 39 vuotta neljävuotiaasta lähtien, ja hän kannustaa lapsia ja nuoria harrastamaan monipuolisesti niin pitkään kuin mahdollista.

– Mulla kaikki kumpusi rakkaudesta ja palavasta halusta urheilla sekä kilpailla. Halusta olla parempi kuin kukaan muu. Kun katsotaan pidemmälle, olen ollut varmasti jollain tavalla muuttamassa salibandya ja ollut jonkinlainen suurlähettiläs, halusin tai en.

– Ymmärrys voittamisesta ja joukkueurheilusta on lisääntynyt, olen kasvanut ihmisenä ja tullut matkan varrella isäksi. Tietoisuus omista vahvuuksista on ollut kirkas ja olen rakastanut kilpailua. Siinä se soppa on ollut.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Nyt Kohonen on Storvretan apuvalmentaja, ja valmennuksen parissa jatkaminen olisi luonnollinen jatkumo peliuran jälkeen. Valmentajakursseille hakeutuminen ei ole vielä mielessä, eikä tarkkaa tulevaisuuden suunnitelmaa muutenkaan ole. Pelaajien auttaminen tuntuu kuitenkin mielekkäältä.

Kohonen muistuttaa, että jokaisen täytyy olla itsensä ja hän pyrkii olemaan sitä valmentajanakin.

– Joka kerta kun näen jotain, menen juttelemaan ja opettelen tuntemaan pelaajia ihmisinä. Joskus sanotaan suoraan, joskus kannustetaan ja kehutaan. Voin ehkä antaa pelin sisältä ja kokemuksella sellaisia tietoja, mitä ihan normivalmentaja ei saa annettua.

– Meillä on esimerkiksi Storvretassa parikymppinen Hampus Ahrén, joka on jo ollut miesten maajoukkueessa mukana. Olen sanonut hänelle, että minusta tulee hänen sentterikuiskaajansa, joka vetää hihasta ja palauttelee tarvittaessa maanpinnalle. Käsittelen häntä siitä näkökulmasta, minkälainen pelaaja hänestä tulee, enkä siitä, mitä hän on nyt.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Voisi ajatella, että 194 maaottelua Suomen paidassa pelanneella Kohosella olisi annettavaa myös maajoukkueen toiminnalle joulukuun kotikisoissa, vaikka legendaa ei enää kaukalossa nähdäkään. Yhteydenpito maajoukkueen päävalmentajan ja pitkäaikaisen ystävän Petteri Nykyn kanssa on ollut tiivistä, mutta Kohonen muistuttaa, että roolin pitää olla selkeä ja hyödyllinen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Ei olla voi olla niin, että pitkän ja kunniakkaan uran jälkeen kannetaan sohva sinne ja mennään seurustelu-upseeriksi. Sellainen ei palvele ketään, vaikka se meikäläiselle voisi hauskaa ollakin. Katsotaan, mitä aika tuo tullessaan.

Lue myös:

Rakkaus, joka saa yli 40-vuotiaan legendan yhä innostumaan pihapeleistä – maailmanennätyksen tekevä Mika Kohonen paljastaa hetken, jolloin äänet pään sisällä huusivat: "Mun ei enää kuuluisi olla täällä"

Salibandyliigan ennätyksiä rikkonut Mikko Kohonen oli menettää jalkansa, taisteli lääkäreiden ohjeita vastaan nivelrikkona ja ajoi 25 kertaa maapallon ympäri

Tunti unta yössä, tolkuton määrä kipulääkkeitä ja masennus eivät pysäyttäneet maailman parhaaksi valittua suomalaista – ”Menee päiviä, ettei tarvitse ottaa mitään”

Suosittelemme