Suora

  • Suunnistuksen EM
  • Urheiluruutu
  • Digital Racing eSM 2021
  • Navetta on Kristiina Mäkelälle henkireikä: "Lehmät ovat kuin psykologeja"
  • Urheiluruutu

Asiantuntija lataa: Suomessa ei arvosteta sprinttihiihtoa ja liiton pitää päättää, halutaanko tulosta – "Menestys ei tule sivutuotteena"

Yle Urheilun asiantuntija Kalle Lassila toteaa, että sprinttihiihto on henkisesti raaka laji, jota ei arvosteta. Yhtälönä tämä on äärimmäisen vaikea, jos halutaan tulosta.

urheilu
Rukan sprintti
Yle Urheilun asiantuntija Kalle Lassilan mukaan hiihdon kehitys tapahtuu miesten sprintin kautta.Tomi Hänninen

Maailmancupien sprinttikilpailujen tulosluettelot ovat olleet suomalaisittain karua luettavaa, etenkin jos kyseessä on ollut kaupunkisprintti. Edellisen kerran suomalaissprintteri on noussut palkintokorokkeelle kolme vuotta sitten, jolloin Krista Pärmäkoski oli kakkonen Lillehammerissa. Miesten puolella Toni Ketelä oli viisi vuotta sitten kolmas Otepäässä.

– Suomessa arvostetaan hyvin vähän kaupunkisprinttejä, ja sprinttejä ylipäätään. Tilanne Suomessa on sikäli erilainen kuin niin sanotuissa isommissa hiihtomaissa, Yle Urheilun asiantuntija Kalle Lassila sanoi.

Suomi menestyi hyvin sprintin alkuaikoina. Muun muassa Ari Palolahti, Pirjo Manninen (nyk. Muranen), Virpi Kuitunen (ny. Sarasvuo) Keijo Kurttila ja Lauri Pyykönen vierailivat maailmancupissa palkintosijoilla useasti ja Lahden MM-kisoissa 2001 Pirjo Manninen ja Kati Sundqvist (nyk. Venäläinen) ottivat kaksoisvoiton.

Tilanne olisi siis voinut muuttua, mutta Suomessa ei ilmeisesti oltu tähän valmiita, eivätkä kaikki sen hetken menestyshiihtäjätkään osoittaneet arvostusta.

Suomessa arvostus kulkee yhtä matkaa menestyksen kanssa, ja menestystä on tullut viime aikoina vain normaalimatkoilta. Lassilan mielestä sprintin arvostus tai sen puute näkyy myös lajin sisällä, ja se heijastuu muun muassa harjoittelulinjauksiin ja siihen kilpailuvalikoimaan, miten maajoukkuetta kilpailutetaan.

– Sprintti on jäänyt laahaamaan perässä. Onko arvostuksen puute este ja hidaste sille, että sprintin menestys paranisi, Lassila pohti.

Henkisesti raastava laji

Lassilan mukaan sprintissä vaaditaan urheilijalta erilaista asennoitumista kuin normaalimatkoilla. Normaalimatkoilla urheilija pystyy tekemään vauhdinjakoa, ja jos se epäonnistuu, niin silloin saattaa tulla seinä vastaan.

Sprintissä sen sijaan on suorastaan olettamus, että urheilija hyytyy tai seinä tulee vastaan melkein joka kerta. Sprinttikisoissa ainoastaan pari urheilijaa pystyy hiihtämään niin, etteivät hyydy.

– Se on vähän kuin pään hakkaamista seinään, itsekin sprintterinä kunnostautunut Lassila naurahti.

– Se on henkisesti tosi vaativa ja raastava laji. Kun se yhdistetään siihen, että sprinttiä tietyllä tavalla pidetään vähäpätöisempänä, niin tilanne on tosi vaikea.

Dresdenin sprintti
Suomen joukkue jätti Dresdenin kaupunkisprintin väliin tällä kaudella koronatilanteen takia.imago sportfotodienst

Lassila korostaa, ettei sprintissäkään menestys tule sivutuotteena. Ei ainakaan sellainen menestys, mikä Suomessa olisi merkittävää eli palkintosijoille sijoittuminen. Jotta menestystä saataisiin, täytyy hänen mielestään huutaa Hiihtoliiton suuntaan.

– Liiton pitäisi tehdä selvä päätös, halutaanko menestystä vai ei, ja päätökseen pitää sitten sitoutua pitkäjänteisesti. Pitää tehdä linja ja kovaa työtä, seurata tekemistä ja arvioida kehitystä kriittisesti, Lassila sanoi.

– Sprintin linja ja suuret ratkaisut eivät voi olla kiinni pelkästään ykköshiihtäjien henkilökohtaisista tavoitteista tai arvostuksesta sprinttiä kohtaan.

Miesten sprintistä nähdään lajin tulevaisuuteen

Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa monet huippuhiihtäjät murtautuvat kansainväliseen kärkeen sprintin ja sprinttityyppisen harjoittelun kautta. Maailmancupin kahtena perättäisenä vuonna voittanut Johannes Hösflot Kläbokin päätti vaihtaa täksi kaudeksi takaisin sprinttimaajoukkueen riveihin.

Lassila muistuttaa, että sprintin harjoittelu sekä tekniset ja taktiset asiat ovat sellaisia, jotka näkyvät myös normaalimatkoilla. Miesten sprintin kautta pystyykin näkemään lajin tulevaisuuteen, sillä se on maastohiihdon kovavauhtisin laji. Lajin tekninen kehittyminen esimerkiksi välineissä, kuten myös taktiset puolet tulevat aina ilmi ensin miesten sprintissä. Vasta sen jälkeen ne siirtyvät normaalimatkoille.

– Senkin takia meillä pitäisi Suomessakin panostaa tähän. Jotta olisimme vahvoja kokonaisuudessa ja pysyisimme kehityksessä mukana normaalimatkoillakin, Lassila sanoi.

Johannes Hösflot Kläbo
Johannes Hösflot Kläboa pidettiin pitkään vain sprintterinä, mutta hän on noussut viime vuosina huipulle myös normaalimatkoilla. Kläbo palasi täksi kaudeksi takaisin Norjan sprinttimaajoukkueeseen.Tomi Hänninen

Hänen mukaansa työtä on tehtävä aina niiden kanssa, jotka rooliin sopivat parhaiten, mutta työ itsessään ei voi loppua.

– Meillä on pitkän aikaa oletettu, että sprintissä menestystä tulee jollain tietyllä tavalla. Tuloksia kun katsotaan, niin oletus on ollut ainakin osittain väärä, hän sanoi.

– Sprinttiin sopivia tyyppejä on Suomessa ollut, on tällä hetkellä ja on tulevaisuudessakin. Jos liikaa odotellaan ja katsotaan, mitä tapahtuu, aika ajaa ohitse ikäluokka toisensa jälkeen. Sprinttituloksia pitää pystyä tekemään jo nuorena.

Hänen mielestään Suomessa hiihtäjät eivät uskalla erikoistua, heittäytyä tai käyttää vahvuuksiaan, ainakaan riittävän varhain. Sen sijaan normaalimatkojen ja yleishiihtäjän tavoitteissa roikutaan joskus liiankin pitkään.

– Vaatisi urheilijoilta ja valmentajilta enemmän rohkeutta heittäytyä. Sitä kautta varmasti tulisi tulosta ja myös arvostus nousisi. Yksi hyvä esimerkki tällaisestä heittäytymisestä on pitkien matkojen puolella Ari Luusua. Hän oli maailmancupin tason hiihtäjä kaikilla matkoilla, mutta laittoi kaikki peliin Ski classicsiin.

Osviittaa nopeudesta ja suorituskyvystä

Lassilan mielestä kaupunkisprintit eivät ole hiihdon tulevaisuus, mutta ne ovat osa historiaa, osa nykyisyyttä ja osa tulevaisuuttakin.

– Kaupunkisprintit ovat lajille mahdollisuus ja näyteikkuna sellaisille ihmisille, jotka eivät muuten tule niin lähelle tätä lajia. Raskaan sarjan hiihtotietäjille kaupunkisprintit saattavat vaikuttaa sivulajilta, Lassila totesi.

– Urheilijalle tuollaiset sprinttikisat antavat käytännössä osviittaa siitä, että millaiset nopeusominaisuudet ja suorituskykyominaisuudet ovat sillä hetkellä.

Suomen hiihtomaajoukkue on tällä kaudella osallistunut ainoastaan Rukan maailmancupin sprintteihin, sillä se jätti sekä Davosin että Dresdenin maailmancupin kisat väliin koronapandemian takia. Sprinttihiihtäjä Verneri Suhonen kritisoi tätä päätöstä vahvasti, ja Lassila ymmärtää Suhosen turhautumisen. Hän uskoo, että Suhonen olisi hyvänä päivänä saattanut hyvinkin päästä näissä sprinttikisoissa välieriin asti.

– Nuo olisivat olleet hänelle niitä kauden pääkisoja ja -tapahtumia, mutta laiva ohjautuu enemmistön mukaan ja hän on vahvasti vähemmistön edustaja maajoukkueympyröissä. Ymmärrän hyvin sen tuskan, kun ei pääse hiihtämään sellaisia kisoja, joissa voisi tehdä tulosta.

Lassila sanoo olevansa huolissaan suomalaisen sprintin puolesta, sillä hän ei halua, että sprintti jää lajiksi, joka vain ajelehtii mukana ja tulokset ovat, mitä ovat. Aikaa ei hänen mielestään ole tuhlattavaksi.

– Nyt pitää ottaa ihan kunnolla härkää sarvista ja ottaa homma haltuun, hän totesi.

Lue myös:

Suomalainen hiihtolupaus hämmästeli, miksi Suomi peesaa Pohjoismaita ja avautui epätasa-arvosta sekä taloushuolistaan – näin maajoukkueleiriltä kommentoitiin kovia väitteitä

Huippukuntoinen suomalaishiihtäjä tykittää kovaa tekstiä ja ihmettelee Hiihtoliiton johtoportaan toimintaa – Sami Jauhojärvi ymmärtää osittain purkausta

Asiantuntijat varoittavat suomalaisia naureskelemasta "mikkihiiriladuille", koska ne ovat lajin tulevaisuus: "Kaikki radat eivät voi olla holmenkolleneita"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat