Euroopan unionin urheiluministerit ovat lähettäneet urheiluasioista vastaavalle EU-komissaarille, Mariya Gabrielille, kirjeen, jossa he vaativat ihmisoikeuksien turvaamista kansainvälisissä urheilutapahtumissa.
Joulukuusta asti Suomen aloitetta ajanut opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Heidi Sulander pitää kirjettä poikkeuksellisena saavutuksena ennen kaikkea siksi, että kaikki EU:n urheiluministerit Suomen Annika Saarikon (kesk) johdolla allekirjoittivat sen.
– Urheiluministerit eivät ole näitä kirjeitä kovin usein tehneet, edellinen oli vuonna 2013. Silloin mukaan lähti 23 jäsenvaltiota, ja nyt sitten saimme kaikki 27 mukaan. Se on selvästi osoitus siitä, että ihmisoikeudet nähdään tärkeänä urheilussa kaikissa Euroopan maissa, Sulander kertoo Yle Urheilulle.
Kirje oli uusittu versio vuoden 2013 vastaavasta julkilausumasta, jossa vedottiin kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten kunnioittamiseen urheilun suurtapahtumien, kuten olympialaisten, paralympialaisten ja maailmanmestaruuskilpailujen, järjestämisessä.
Valko-Venäjän MM-kisaisännyys kimmokkeena
Tämänvuotisen kirjeen kimmokkeena toimi jääkiekon miesten MM-kisat, jotka vielä tammikuun puoliväliin asti oli määrä järjestää Valko-Venäjällä maan laajoista ihmisoikeusrikkomuksista huolimatta.
Kisaisännyys vedettiin lopulta pois Valko-Venäjältä, vaikka kansainvälisen jääkiekkoliitto IIHF:n puheenjohtaja Rene Fasel ponnisteli päätöstä vastaan. IIHF:n suomalainen varapuheenjohtaja Kalervo Kummola puolestaan oli syksystä asti sillä linjalla, ettei kisoja voida järjestää Valko-Venäjällä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö alkoi edistää hanketta joulukuussa sillä oletuksella, että kisat pelattaisiin Valko-Venäjällä, jossa on elokuusta asti ollut jatkuvia massaprotesteja itsevaltaista presidenttiä, Aljaksandr Lukašenkaa, vastaan. Viranomaiset ovat kitkeneet kansannousua väkivaltaisin ottein.
Valko-Venäjä mainitaan urheiluministerien kirjeessä esimerkkinä sellaisesta maasta, jossa kansainvälisiä urheilukilpailuja ei tulisi järjestää.
– Mutta on myös hyvä huomata, että vaikka Valko-Venäjä on esimerkkinä mainittu, se ei suinkaan ole ainoa maa. Urheiluministerit kiinnittävät huomiota kaikkiin maihin, missä urheilutapahtumia on tulevaisuudessa aikomus järjestää, Sulander sanoo.
Yksi näistä maista on Qatar. Arabian niemimaalla sijaitseva pieni öljyvaltio isännöi syksyllä 2019 yleisurheilun MM-kilpailuja ja järjestää vuonna 2022 jalkapallon miesten MM-kilpailut. Jättimäisiä jalkapallostadioneita rakentavien siirtotyöläisten surkeita työolosuhteita on kritisoitu laajasti.
Kirjeen konkreettiset jatkotoimenpiteet ovat nyt EU:n komission ja komissaarin käsissä. Heidi Sulander kertoo, että komissaari Gabrielilta odotetaan jonkinlaista vastausta kirjeeseen tämän kevään aikana.
Sulander toivoo, että urheilumaailman ihmisoikeusasioiden tueksi saadaan lähivuosina käsinkosketeltavia resursseja. Esimerkiksi jonkinlainen lista kriteereistä voisi auttaa kansainvälisiä urheilujärjestöjä arvioimaan, minkälaiset maat voisivat toimia kisaisäntinä.
EU:lle vipuvartta talousneuvotteluilla
EU ei ole toimivaltainen tekemään itse päätöksiä arvokisojen myöntämisestä hakijamaille, mutta sekä jäsenvaltiot että komissio tekevät yhteistyötä kansainvälisten urheilujärjestöjen kanssa.
– EU tietenkin isommassa kuvassa on tärkeä kauppakumppani monille maille, ja näissä neuvotteluissa voidaan ihmisoikeusnäkökulmaa tuoda esille. Konkreettisena esimerkkinä on Qatar, jonka kanssa EU on voinut neuvotella urheilustadioneita rakentaneiden työntekijöiden työoloista, Sulander toteaa.
Urheilusektorilla EU:n vaikuttamiskeinot ovat rajalliset. Ihmisoikeusasioihin pyritään vaikuttamaan Sulanderin mukaan yhteistyön ja pehmeiden keinojen, erityisesti neuvottelujen, kautta.
Kansainvälisillä urheilujärjestöillä on suuri vastuu, koska juuri ne tekevät päätökset kisaisännistä. Siihen päätöksentekoon ei EU voi, eikä se Sulanderin mukaan saakaan voida puuttua.
EU:n jäsenvaltioiden toimintaan on sen sijaan unionillakin vaikutusvaltaa.
– On hyvä huomioida, että valtiot ovat ihmisoikeussopimusten osapuolia ja vastaavat niiden toteutumisesta alueellaan. On tärkeää, että järjestöt ja valtiot kantavat oman vastuunsa, jotta urheilijat voivat sitten keskittyä kisapaikoilla omaan tekemiseensä, Sulander linjaa.
Lue myös: