Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Päävammoista urheilussa keskustellaan tänään Urheilustudiossa klo 11 alkaen. Suora lähetys TV2:ssa ja Areenassa. Studiossa vieraana Teemu Packalen ja Matilda Gustafsson.

On varhainen aamu rauhallisella asuinalueella Kaarinassa. Huomio kiinnittyy värikkääseen parivaljakkoon. Vapaaottelija Teemu “Pacu” Packalen ja kahdeksankuinen Australian Labradoodle Taagi ovat tapansa mukaan aamulenkillä.

Värikkääseen liiviin ja yhtä kirjaviin sukkiin sonnustautuneesta Packalenista huokuu rentous ja itseluottamus.

Vapaaottelusta tauolla oleva ammattiurheilija on jo aloittanut valmistautumisen uransa jälkeiseen elämään, kouluttautumalla valmennustyön saralla.

Tänään Packalen on tullut puhumaan vakavasta aiheesta. Hän haluaa kertoa avoimesti, millaisia jälkiä kaksi tyrmäystappiota ovat hänen elämäänsä jättäneet.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lue myös:Entinen huippunyrkkeilijä Juho Tolppola, 39, pystyy aktiiviseen toimintaan vain tunnin ajan päivässä – kovat ottelut vaihtuivat koviin ja jatkuviin oireisiin

33-vuotias turkulainen Packalen on viimeisin suomalainen vapaaottelija, joka on kirjoittanut sopimuksen Ultimate Fighting Championship (UFC) -organisaation kanssa. Tuo kaikkien ottelijoiden unelma, sopimus lajin suurimman organisaation UFC:n kanssa, syntyi kesällä 2015. Allekirjoitushetkellä takana oli vajaat kolme vuotta kilpailua ammattilaisena vapaaottelussa ja seitsemän voitettua ottelua.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Ensimmäinen tyrmäystappio oli aika pysäyttävä, monellakin tapaa. Ennen tyrmäystappiota kuvittelin olevani täysin kuolematon. Omassa kaveripiirissä puhuttiin aiemmin, että "se on kova äijä, sitä voi lyödä". Itsekin uskoin siihen, mutta ei sellaista ihmistä olekaan.

Tyrmäys oli niin raju, etten edes tajunnut, että minut on tyrmätty. Tyrmäyksen jälkeen ensimmäiset muistikuvat ovat sairaalasta, kun odottelin pääsyä pään kuvauksiin.

Se oli pitkä yö, kun odottelimme lontoolaisessa sairaalassa, että paikallinen lääkäri katsoo kuvat. Kun palasimme sairaalasta hotelliin, protokollan mukaan UFC:n lääkäri katsoi päästäni otetut kuvat vielä kertaalleen. Lisäksi minulle tehtiin lääkärintarkastus.

Tajunnanmenetyksen kerrottiin johtuneen niskan retkahduksesta, kun kaaduin iskun voimasta selälleni häkissä. Minulle kerrottiin, etten saanut edes aivotärähdystä tyrmäyksestä. Enhän minä tiennyt noista asioista silloin yhtään mitään. Luotin minulle kerrottuun tietoon kuin kiveen.

Elämä ensimmäisen tyrmäystappion jälkeen oli aluksi todella vaikeaa. En olisi ikinä kuvitellut, että voisin hävitä ottelun tulemalla tyrmätyksi.

Ensimmäinen tyrmäystappio opetti minulle, etten olekaan teräsmies tai kuolematon, ja päähän kohdistunutta iskua pitää osata kunnioittaa. Sitä ei voi alkaa pelkäämään, mutta sitä pitää kunnioittaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– En ole ikinä aiemmin kokenut treeneissä edes lievää tajunnanmenetystä. Ensimmäisen tyrmäystappion jälkeen sparreissa tuli ensimmäistä kertaa elämässäni tunne, että tulipa kova isku. Jouduin joitakin kertoja keskeyttämään treenit kovan iskun takia. Totta kai olisin voinut jatkaa, mutta välitän omasta terveydestäni niin paljon, että pientäkin tajunnan menetystä aiheuttavan iskun jälkeen treenit pitää lopettaa siihen.

Aikaiseimpaa kovemmalta tuntuvat iskut alkoivat myös syömään itseluottamusta, joka oli aina aiemmin ollut järkkymätön.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Tyrmäyksen ja kovissa harjoituksissa havaittujen aiempaa kovemmilta tuntuvien iskujen seurauksista pahin on pelko. Ikinä en ole aiemmin pelännyt, olen ollut valmis ottelemaan missä ja milloin tahansa, ketä tahansa vastaan.

On tullut sellainen olo, ettei kai tämä vaan toistu? Se on ollut aika rankkaa. Toisaalta olen sisältä aikamoinen taistelija. Psykologin kanssa on monta kertaa käyty läpi, että olen luonteeltani sellainen, että kun tuntuu pahalta lisään kierroksia ja painan kovempaa eteenpäin.

Näistä kokemuksista huolimatta en ole masentunut. Kovapäisyyteni on pelastanut minut masennukselta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Kun nousin häkkiin Abu Dhabissa 2019, olin paras versio itsestäni. Tunsin olevani jäätävän kovassa kunnossa, kaikin puolin. Olin varma että kävelen yli vastustajastani.

Sitten minut tyrmättiin pahimmalla mahdollisella tavalla. Se oli todella pysäyttävää, ja tässä ollaan nyt. Omasta mielestäni koin ottelussa iskun ja nousin ylös. Itse en tietenkään nähnyt, mitä oikeasti tapahtui.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Katsottuani myöhemmin videolta ottelun näin, kuinka pahalta se oikeasti näytti. Jäin tyrmäyksen jälkeen tärisemään kanveesiin, kunnes nousin ylös. Päällimmäisenä tunteena tappion jälkeen oli harmitus. Hävetti ja otti päähän että olin mennyt häviämään.

Välittömästi ottelun jälkeen tehdyssä lääkärintarkastuksessa koin olevani täysin kunnossa. Omasta mielestäni en tarvinnut mitään tarkastuksia, halusin vaan päästä mahdollisimman nopeasti hotellille.

Lääkärintarkastuksessa lääkäri kysyi minulta hotellihuoneeni numeroa, en muistanut. Sitten kysyttiin kotiosoitetta ja omaa puhelinnumeroani, saatikka milloin olin saapunut Abu Dhabiin. En muistanut mitään henkilökohtaisia asioitani ja menin hieman paniikkiin. Nyt kun tässä muistelen tapahtunutta, menen ihan kananlihalle, fiilis oli niin jäätävä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Kun palasin Suomeen, aluksi kaikki tuntui olevan kunnossa. Perhe ja puoliso olivat tappion jälkeen tukenani, kuten aina, olinpa sitten voittanut tai hävinnyt otteluni. Huomasin kuitenkin, etten muista kaikkea, kuten aiemmin ja puheeni saattoi pätkiä.

Koetin tuolloin todistaa itselleni ja muille olevani skarppi ja täysin kunnossa. Monitoroin tarkasti kaikkea tekemistäni, ihan arjen askareissakin. Näin jälkikäteen olen oivaltanut käytökseni olleen valheellista, en ollut oma itseni. Lopulta puolisoni kehotti minua lähtemään kuvauttamaan pääni.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Tutkimusten jälkeen neurologi kertoi minulle, että pään magneettikuvissa on löydöksiä. En missään nimessä odottanut kuvista löytyvän yhtään mitään. Olihan minulle kerrottu ensimmäisen tyrmäystappion jälkeen, etten ollut saanut edes aivotärähdystä.

Ihan aluksi minulle puhuttiin aivomustelmasta. Kysyin neurologilta, mitä hän oikein tarkoittaa?

Lääkäri kutsui aivokuvissani näkyviä löydöksiä pulpahduksiksi. "Se on Teemu lievä aivovamma. Nämä ovat todella vakavia asioita", painotti minua hoitanut lääkäri.

Neurologi kertoi, miten kuvissa näkyvät löydökset olivat syntyneet. Vasemman korvan taakse tullut kova isku oli aiheuttanut paineen aivojeni etulohkoon. Paineen seurauksena oli aivojen vastakkaiselle puolelle pulpahtanut ruhjeita. Magneettikuvissa näkyi edelleen kolme tai neljä tummaa länttiä, vaikka tapahtuneesta oli tuolloin kulunut jo kaksi viikkoa.

Kuvissa näkyvät tummat läntit olivat reunoilta harmaat ja keskeltä mustat. Lääkärin mukaan löydökset ovat olleet tyrmäyksen jälkeen täysin mustia. Harmaa alue löydösten reunoilla merkitsi vuodon aiheuttamien verenpurkaumien jo alkaneen kuivua pois reunoilta lähtien.

Minulle kerrottiin, että niin sanotut aivomustelmat tai ruhjeet tulevat ajan kuluessa kuivumaan kokonaan pois ja oireeni todennäköisesti häviävät niiden myötä.

Mikäli oireet eivät häviä, tulisi minulle myöhemmin tehdä laajempi neurologinen tutkimus.

Puolisolleni lääkäri antoi ison roolin, koskien toipumistani. Häntä kehotettiin tarkkailemaan minua lähinnä muistamiseni ja jaksamiseni osalta. Mikäli hän havaitsee käytöksessäni muutoksia, on syytä palata lääkäriin.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Pään vammoista saamani diagnoosin jälkeen olen kiinnittänyt tavallisessa arjessa omaan toimintaani normaalia enemmän huomiota. Tiputtaessani kotona vahingossa jonkin esineen kädestäni, tai mikäli en muista jotakin ihan tavallista asiaa, on heti tullut mieleen että olenko sittenkään kunnossa.

Nämä kokemukset ovat kasvattaneet minua ihmisenä ihan hirveästi. Koen olevani tällä hetkellä paras versio itsestäni, eikä se olisi mahdollista ilman näitä kokemuksia.

En tekisi vapaaottelijana mitään toisin. Nämä tappiot eivät johdu millään tavalla harjoittelemisestani tai valmennustiimistäni. Tappiot johtuvat korvieni välisistä tapahtumista. Ehkä olisin voinut ottaa jotain psykologipalveluita jo paljon aikaisemmin.

Mitä tulee kamppailu-urheiluun ja vapaaotteluun, uskon, ettei Teemu “Pacu” Packalen kestä enää yhtä paljon iskuja kuin 25-vuotiaana.

Haittaako tämä mahdollisesti jatkuvaa uraani, sitä ei kukaan tiedä? Jatkanko omaa uraani vapaaottelijana? Sitä en henkilökohtaisesti vielä itsekään tiedä, mutta riskit minä nyt tiedostan. En ole tällä hetkellä varma, olenko valmis ottamaan niitä riskejä, mitä paluu häkkiin pitää sisällään.

Yksi asia minun pitää selvittää, ennen kuin astun uudelleen häkkiin, se pelko pitää voittaa.

En koe olevani millään muotoa pelkuri, kun sanon tässä kohtaa, että minua pelottaa. Olen kokenut kovia asioita, jotka ovat kasvattaneet minua, mutta tunnen tällä hetkellä sisälläni pientä pelkoa siitä, että mitä jos aiemmat tapahtumat toistuvat?

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lue myös

Entinen huippunyrkkeilijä Juho Tolppola, 39, pystyy aktiiviseen toimintaan vain tunnin ajan päivässä – kovat ottelut vaihtuivat koviin ja jatkuviin oireisiin

Suosittelemme