Suora

  • Elävä arkisto esittää
  • Urheiluruutu

Olympiavoittaja Tapio Korjus täyttää 60 vuotta – luottamustoimet pitävät urheilun monitoimimiehen otteessaan: "Omassa päässäni teen vain yhtä työtä"

Monissa luottamustehtävissä toimivan Tapio Korjuksen sydän sykkii edelleen vahvasti suomalaiselle urheilulle. Keihäsmies myöntää, että jälkiviisaana asioita olisi voitu tehdä vuosien varrella toisinkin.

yleisurheilu
Keihäänheittäjä Tapio Korjus valmistautuu heittoon Soulissa vuonna 1988.
Tapio Korjus valmistautuu heittoon Soulissa vuonna 1988.Pentti Pekkala

Keihäänheittäjä, olympiavoittaja, suomalaisen urheilun monitoimimies ja monista järjestöistä sekä luottamustehtävistä tuttu kiitelty ja kritisoitukin urheilujohtaja. Vehkalahdella Kymenlaaksossa 1961 syntynyt Tapio Korjus täyttää tänään 10. helmikuuta 60 vuotta, ja kun asiasta on muistuteltu, myös päivänsankari itse on kiinnittänyt asiaan huomiota.

– Ei omaa ikäänsä tule systemaattisesti tai rationaalisesti ajateltua. Kun siitä on kyselty, on alkanut miettiä, että miten oma terveys mahtaa kestää ja saanko nauttia golf- ja hiihtolenkeistä jatkossakin. Eläkeikään on muutama vuosi, enkä tiedä, mitä kohta on edessä. Ikä tuo reunaehtoja sekä oman jaksamisen että terveyden suhteen.

Korjus muistetaan ennen kaikkea Soulin olympiavoittajana kesältä 1988, mutta viimeiset vuosikymmenet hän on profiloitunut monien järjestöjen ja luottamustehtävien miehenä. Kuortaneen urheiluopiston toiminnassa hän on ollut mukana urheilu-uran päättymisestä lähtien jo 30 vuoden ajan, ja nyt hän työskentelee opiston rehtorina.

Aiemmin hän on ollut muun muassa Suomen urheiluliiton johtotehtävissä sekä valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana.

Tätä nykyä liikuntatieteiden maisteri on muun muassa Kilpa- ja huippu-urheilukeskuksen hallituksen puheenjohtaja sekä kansainvälisen valmennuskeskusjärjestön ASPC:n varapuheenjohtaja.

Sydän sykkii edelleen järjestöille ja huippu-urheilun kehitystyölle.

– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla Kuortaneella valmennuskeskuksen johtajana ja nyt rehtorina. Verkosto, jossa toimimme ja maailma liikunnassa sekä huippu-urheilussa on sellainen, että kaikki tekevät yhteistyötä kaikkien kanssa.

– Tehtävät, joissa on saanut olla Kuortaneen talon ulkopuolella ovat auttaneet aina tätä työtä ja tämä työ on auttanut näkemyksen syntymisessä muissa tehtävissä.

Vaikka vakansseja piisaa, Korjus on aina ajatellut olevansa vain yhden asian perässä.

– Omassa päässäni teen vain yhtä työtä, eli liikunnan ja huippu-urheilun edistämistyötä.

Miesten keihään ratkaisuheitot Soulin olympialaisissa.

Korjus myöntää, että on varmasti hyötynyt urheilumenestystä arvostavassa maassa olympiakultamitalimiehen taustastaan. Pelkkä menestys ei kuitenkaan pelkästään takaa mitään.

– Olisin sinisilmäinen, jos sanoisin, ettei se ole vaikuttanut. Mestaruuksia ja voittoja arvostetaan täällä korkealle, ja varmaankin minut muistetaan olympiavoittajana vielä yli 30 vuoden jälkeenkin. Olen päässyt näyttämään muuta osaamistani ja se on sitten kantanut. Ei pelkällä kultamitalilla mitään tee, mutta se avaa ovia.

Tuorein Korjuksen pesteistä on KIHUn hallituksen puheenjohtajan pesti, jossa hän aloitti Lentopalloliiton toiminnanjohtajaksi siirtyneen Olli-Pekka Karjalaisen seuraajana vuoden 2021 alussa. KIHU on Korjuksen mukaan suomalaisen huippu-urheilun kruununjalokivi.

– Toista vastaavaa keskusta ei ole, joka pystyisi kulkemaan tieteellisen huippu-urheilutyön kärjessä. Olin valmis tarttumaan hallituksen puheenjohtajan paikkaan, koska Kuortaneen työssä teen yhteistyötä monella tavalla KIHUn kanssa. Oli luonteva siirtymä olla mukana sen työn kehittämisessä ja nostamisessa kohti entistäkin kunnianhimoisempia sfäärejä.

Urheilu-uransa vuonna 1989 28-vuotiaana päättänyt Korjus sanoo, että Suomessa on monia ihmisille rakkaita lajeja, joissa ollaan automaattisesti kilpailijamaita syvemmällä pitkäaikaisessa tieteellisessä tutkimustyössä. Suomi on Korjuksen silmissä vahva yhteiskunta koulutuksessa ja tiedon tuottamisessa.

– Kaikissa lajeissa täytyy osata hakea oikeaa ja merkityksellistä tietoa, on se sitten teknologista, harjoituksellista, testaamiseen, terveyteen tai psyykkiseen suorituskykyyn liittyvää. Erityisesti uusissa lajeissa suomalainen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on ketterä.

– Voimme ottaa pieniä etumatkoja niin meille etukäteen vahvemmissa lajeissa kuin uudemmissakin kansainväliseen viitekehykseen mukaan tulevissa lajeissa, Korjus uskoo.

Korjuksen tavoin suomalaisen urheilun johtopaikoilla on monia muitakin tuttuja nimiä, ja moni kokee, että samat ihmiset, pääosin miehet, pyörittävät suomalaisen urheilun järjestökenttää. Korjus kiistää, ettei nuoremmille olisi tilaa.

– Ehdottomasti on tilaa. Kaikki johtajat eivät näy julkisuudessa, ja meillä on lukematon määrä ihan uusia naisia ja miehiä muun muassa akatemioiden johtoryhmissä ja hallituksissa. Kenttä uudistuu vauhdilla koko ajan.

– Itse sain tulla mukaan aikana, kun Jukka Uunila ja Tapani Ilkka johtivat suomalaista urheilua. He ovat mahtavia persoonia ja isoja vaikuttajia sekä mentoreita omalla uralla. Koen itseni vielä aika poikaseksi urheilujohtamisen kiehtovassa maailmassa, jossa paljon on jo tehty, mutta paljon on vielä edessäkin.

Harri Halme Tapio Korjus
Urheilumanageri Harri Halme ja Tapio Korjus Kuortaneen kisoissa kesällä 2019.AOP / Tomi Natri

Lisää ammattivalmentajia

Korjus oli mukana paljon keskustelua herättäneessä Huippu-urheilun muutostyöryhmässä, jonka Suomen olympiakomitea asetti vuonna 2010 kehittämään suomalaista huippu-urheilukenttää. HuMu sai paljon kritiikkiä muun muassa holtittomasta rahankäytöstään, ja vuoden 2012 loppuraportin tuotoksia ruodittiin pitkään.

Ryhmän visiossa Suomen piti olla vuonna 2020 paras Pohjoismaa sekä tulosten että toimintamallin tehokkuuden näkökulmasta. Korjus on pääpiirteittäin tyytyväinen siihen, mitä ryhmä sai aikaiseksi, mutta hän myöntää, ettei kehitystyön vauhti ole ollut toivottua.

– Vuoden 2012 jälkeen kehitysvauhti niitä tavoitteita kohti, joita huippu-urheilun muutoksessa rakennettiin, on ollut silloin kuviteltua hitaampaa. Se liittyy resursseihin ja toimintatapojen muuttamisen hitauteen. Nyt eletään vuotta 2021 ja ollaan kuitenkin huomattavan paljon pidemmällä kuin silloin yhdeksän vuotta sitten.

– Olen kohtalaisen tyytyväinen kokonaisuutena kaikkeen siihen, mitä silloin käytiin läpi ja rakennettiin. Nykytilanteen organisaatiot, verkostorakenteet ja rahoituskin pohjaa pitkälti niiden suunnitelmien pohjalle. Akatemioiden, valmennuskeskusten ja lajiliittojen ei tarvitse antaa tasoitusta, koska meillä on kilpailukykyinen organisaatio huippu-urheilussa, Korjus vakuuttaa.

Eräs merkittävä, erittäin hitaasti kehittynyt osa-alue on ollut ammattivalmentajien määrän lisääminen Suomessa. Korjus toivoo, että tilanne paranee, kun asia on nostettu erityisenä painopisteenä huippu-urheilun uuteen strategiaan.

Nykytilanteessa ollaan edelleen kaukana siitä, mistä viime vuosikymmenellä haaveiltiin.

– 10 vuotta sitten piirrettiin lukuja paperille, ja olimme tuplaamassa ammattivalmentajien määrää sekä siihen liittyviä palkkatukia jo vuosien 2013–2015 aikana. Vieläkään ei olla päästy sinne, mutta olimme oikean asian perässä, koska kaikkiin urheilijan polun vaiheisiin tarvitaan hyvin koulutettuja, osaavia ja innostavia valmentajia.

– Siinä olemme kansainvälisessä kehityksessä perässä, ja jos johonkin tarvittaisiin resursseja, niin siihen.

Seuraavien neljän vuoden aikana tärkein kehityskohde onkin Korjuksen mielestä päivittäisen valmennusprosessin parantaminen. Hän uskoo, että kaikki asiantuntemus, joka urheilijan ympärille on kerätty, ottaa vasta ensiaskeleita integroituakseen urheilijan hyödyksi.

– 24 tunnin vuorokautta pitää saada entisestään parannettua sekä fyysisen että henkisen suorituskyvyn kehittämisessä. Käytännössä kyse on siis harjoitusprosessin sisällöstä ja elämisen laadusta suhteessa omaan kehittymiseen ja kasvuun. Siihen voidaan laittaa vielä enemmän sekä nuorissa että aikuisissa.

– Totta kai se urheilijan oma voitontahto ja kunnianhimo voittamista ja huippusuoritusta kohtaan on kaiken taustalla.

Kuortaneen Keihässeminaarissa valittu keihäänheiton johtoryhmä: Seppo Räty, Tapio Korjus, Tero Pitkämäki ja Jarkko Finni.
Kuortaneen Keihässeminaarissa valittu keihäänheiton johtoryhmä: Seppo Räty, Tapio Korjus, Tero Pitkämäki ja Jarkko Finni. Tapio Nevalainen / SUL

Vaikka valmennusprosessissa onkin kehitettävää, Korjus näkee, että urheilijoille järjestetyt tukipalvelut ovat Suomessa nyt historiallisen hyvässä kunnossa.

– Viimeisen 10 vuoden aikana maassa on rakennettu kohtalaisen vahva akatemia- ja valmennuskeskusjärjestelmä, jossa saa päivittäin ammattimaista valmennusta yli 15 000 urheilijaa. Heidän tuekseen on rakentunut muutaman viime vuoden aikana hyvä asiantuntijoiden järjestelmä, jonka uskon vahvistavan 2020-luvun urheilua Suomessa. Ei meillä ole ollut koskaan itsenäisyyden aikana tällaista järjestelmää, jossa kaikki pelaa yhteen paremmin kuin koskaan.

– Meillä on viitteitä, että Suomesta löytää tiensä huipulle entistäkin kilpailukykyisempiä, fiksumpia ja kovakuntoisempia urheilijoita. Se näkyy lajissa kuin lajissa ja tulee voimistumaan. Nyt on pakattu menestyspotentiaalia ja luotu pohjaa, ja kohta se purskahtaa sieltä esiin, Korjus kuvailee.

Jos Korjus saisi mennä ajassa taaksepäin, hän keskittyisi pohtimaan voimakkaammin sitä, miten digitalisaatio vaikuttaa lasten ja nuorten käyttäytymiseen. Hänen mukaansa vasta nyt on alettu ymmärtää, kuinka erilaisia ikäluokkia vuosituhannen taitteessa syntyneet ikäpolvet ovat.

– Ei takavuosikymmeninä ollut täyttä ymmärrystä, mitä toimenpiteitä 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa syntyneitä ajatellen vaaditaan valmennuksen pedagogiikkaan, henkiseen ja fyysiseen kasvuun, urheilijan polun eri vaiheisiin sekä erilaisiin asiantuntijoihin liittyen. Nyt me alamme löytää niitä keinoja, jotka olisivat voineet olla käytössä jo 10 vuotta sitten.

– Jälkiviisas voi olla, mutta olimme kaikki samassa tilanteessa, eikä sen parempia ratkaisuja pystytty tekemään vuosien 2000-2010 välillä.

Tapio Korjuksen olympiavoittoon palattiin Ylen Urheilu-Suomi-dokumentissa.

Urheilusankareita jatkossakin

Vaikka Korjus löytää menneisyydestä ja nykytilanteesta korjattavaakin, hän on tyytyväinen siihen, mitä on luottamustehtävissään saanut aikaan. Merkityksellisen työn tekeminen tärkeiden asioiden eteen on ollut palkitsevaa.

Ylivoimaisesti tärkein Korjuksen työtehtävistä on ollut Kuortaneen urheiluopiston kehittäminen nykyiseen kuntoonsa.

– Se on ollut tietyllä tavalla elämäntyö olla mukana 30 vuotta kehittämässä sitä. Talo on ihan erilainen kuin kolme vuosikymmentä sitten, ja kuulumme maailman huippukeskusten joukkoon. Tärkeä osa matkaani on ollut myös valtion liikuntaneuvoston jäsenyys ja kahdeksan vuotta sen puheenjohtajana.

– Olemme saaneet siellä resursseja ja lainsäädäntöä eteenpäin. Viimeiseltä kaudelta jäi tärkeänä mieleen, että saimme ensimmäistä kertaa Suomen historiassa liikuntapoliittisen selonteon valmiiksi. Lisäksi teimme myös liikunnan tuloskortit kaikista ministeriöistä, ja se auttoi kaikkia toimijoita ajattelemaan, miten tärkeässä roolissa liikunta ja huippu-urheilu maassa onkaan.

Suomi on Korjuksen mukaan resursseihinsa nähden hyvä urheilumaa, jota kelpaa verrata muihin Pohjoismaihin. Kun maa on pieni, on oltava muita älykkäämpiä ja ketterämpiä.

– Vaikka olemme kansainvälisesti pieni maa, meillä on siitä huolimatta laaja huippu-urheilun repertuaari. On olemassa monimutkaisia tieteellisiä menetelmiä, joilla maiden paremmuutta mitataan. Siellä olemme aika korkealla, noin sijoilla 20–24 samassa nipussa Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa.

– Kun Kansainvälisessä olympiakomiteassa on yli 200 jäsenmaata, pieni kokomme huomioiden olemme aika hyviä. Osaaminen on se asia, jolla voimme pärjätä koulutusorientoituneessa sivistysvaltiossa. Kun rakenteet ovat nyt kunnossa, seuraavien vuosien ykköspanostuskohde on saada kunnianhimoisesti valmennuksen ja osaamisen sisältöjä eteenpäin.

Päivänsankari on täysin varma, että Suomesta nousee urheilusankareita tulevaisuudessakin. Sinivalkoinen kansa rakastaa urheilua ja voittajia, joita Korjuksen mukaan on luvassa jatkossakin.

– Suomalainen luonne, urheilukulttuuri sekä historia tulevat varmistamaan, että yhä uudestaan ja uudestaan tulee talvi- ja kesälajien urheilijoita, jotka haluavat kokeilla rajojansa ja pyrkiä parhaimpaansa. He ovat niitä, jotka tulevat jatkossa hankkimaan mitaleita.

Tapio Korjus Soul 1988
Soulin olympialaisten keihäänheiton mitalikolmikko. Kultaa Tapio Korjus, hopeaa Jan Zelezny ja pronssia Seppo Räty.AOP

Korjus on ollut jo monessa mukana, eikä hän ole 60-vuotiaanakaan aikeissa jäädä sivuun vielä hetkeen. Suuria tavoitteita ei ole, mutta jokainen päivä liikunnan ja urheilun kehitystyön parissa on nautinto.

– Olen painanut joka päivä täysillä siinä tehtävässä ja työssä, mitä teen. Haluan vaikuttaa toimialan kehittymiseen ja liikkujien sekä urheilijoiden asioiden edistämiseen. Jos tulee jotain muuta, mietitään niitä sitten pala kerrallaan.

– En ole ollut juurikaan urheilun ulkopuolisissa tehtävissä, ja olen käynyt korkeakoulut ammattiin ja tälle alueelle. Olen menettänyt sydämeni liikunnalle ja urheilulle.

Tänään Korjus voi hetken hengähtää, kun hän isännöi pieniä syntymäpäiväjuhlakemuja Kuortaneella. Varsinaiset juhlat ovat perhepiirissä myöhemmin, ja ennen keihäänheittäjän uraa hiihtäjänä kunnostautunut Korjus nähtäneen juhlimisen lomassa myös Simpsiön laduilla Lapualla.

– Päädyin kutsumaan muutaman tärkeän ihmisen pienellä porukalla kaikki mahdolliset suositukset ja rajoitukset totta kai huomioiden maskipakoista lähtien. Perhepiirissä juhlitaan vajaan viikon päästä.

– Hiihto kulkee hyvin. En ole massiivinen kilometrien kerääjä, mutta pidän itseäni kohtalaisessa kunnossa edelleen. Simpsiön rinteiden kapuaminen tosin vinguttaa keuhkoja paljon enemmän kuin aikaisemmin, Korjus naurahtaa.

Tapio Korjusta haastatteli Vesa-Matti Savinen.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat