1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Taika Koilahti räväytti hallikauden avauksessaan uuden ennätyksensä – vuosi sitten reväytys samassa paikassa pilasi koko kesän

Kun pituushyppääjä Taika Koilahti hyppäsi toissa kesänä Lappeenrannan Kalevan Kisoissa kaikkien aikojen kolmanneksi pisimmän suomalaishypyn 669, alkoivat puheet Ringa Ropon Suomen ennätyksen 685 jahdista. 

Taika Koilahti Kuva: Jari Kärkkäinen / Yle

Taika Koilahti pääsi mukaan Dohan MM-kisoihin, mutta karsinnan tulos 635 ei riittänyt MM-finaaliin asti. Jälkeenpäin Koilahti kertoi, että pitkälle syksyyn venynyt kausi oli ehtinyt imeä mehut ennen arvokisoja, tuolloin vasta 20-vuotiaasta urheilijasta.

Kesän 2020 piti olla Koilahden seuraava loikka kohti maailman kärkeä, kun ohjelmassa olivat Kalevan Kisat kotikaupungissa Turussa ja EM-kisat Pariisissa. Korona pilasi viime vuoden monelta urheilijalta, mutta Koilahden kohdalla kaikki meni pipariksi jo ennen pandemian alkua. Kauden avauskisassa helmikuussa vuosi sitten repesi reisilihas.

– Se oli hallikauden avauskisa, ja ensimmäinen kilpahyppy. Aluksi ajattelin, ettei tässä sattunut pahasti, mutta se olikin lopulta vähän isompi juttu. En halua alkaa enempää avaamaan, mutta olihan se poikki ihan kunnolla, Koilahti kertoo.

Uudella ennätyksellä uuteen nousuun

Koilahti ei siis mielellään muistele viime vuotta. Lopullisesti vaikeudet taisivat pyyhkiytyä turkulaisen mielestä viikko sitten, kun hän aloitti tämän hallikauden parhaalla mahdollisella tavalla, uudella ennätystuloksella 646. Ennätys tuli heti kilpailun ensimmäisellä hypyllä.

– Tuli vain sellainen suuri helpotus, kun onnistuin heti ekalla hypyllä. Tavoite kilpailulle oli vain saada kisatuntumaa takaisin ja askelmerkkiä kohdilleen, mutta tosi kivaltahan se ennätys tuntui, Koilahti hymyilee.

Koilahden valmentaja Tanja Nirkkonen ei ollut ihmeissään kauden avauksesta. Kaksikko on päässyt harjoittelemaan Kupittaan Urheiluhallilla jo syksystä alkaen, täysin koronaturvallisesti.

– Ei ollut sillä lailla yllätys, koska harjoitukset ovat menneet normaalisti ja hyppy on ollut tuossa uomassa jo pidempään, Nirkkonen kiteyttää.

Taika Koilahti Kuva: Jari Kärkkäinen / Yle

Vaikea viime vuosi oli luonnollisesti sitä myös valmentajalle. Nirkkonen on valmentanut Koilahtea 7-vuotiaasta alkaen. Vuosi sitten näihin aikoihin hänelläkään ei ollut aavistusta siitä, kuinka pitkä prosessi paluusta huipulle tulee.

– Vamma oli vakava, mutta ei vaatinut leikkaushoitoa. Lääkäri sanoi silloin, että jalkapallossa on päästy vastaavien vammojen jälkeen täyteen pelikuntoon jo kolmen kuukauden jälkeen. Se on ilmeisesti kuitenkin siinä erilainen laji, ettei näin voimakkaita yksittäisiä ponnistuksia tule. Eli se hieman yllätti, mutta nyt se on kaikki takana, Nirkkonen kertoo.

Kevyttä rautaa

Koilahden reisi on siis jo täydessä terässä, ja rauta on kevyttä Kupittaan Urheiluhallin punttisalilla. Koilahti kyykkää teräviä ja räjähtäviä neljäsosakyykkyjä 130 kiloa harteillaan.

– Harjoituskaudella ei ole ollut vain yhtä yksittäistä osa-aluetta johon olisi keskitytty. Nopeutta, voimaa ja tekniikkaa on ollut sopivassa suhteessa ja kaikilla osa-alueilla on menty eteenpäin, Koilahti kertoo.

Monet nykykunnon mittaustavat ovat sellaisia, joita on vaikea selittää ulkopuoliselle, mutta esimerkiksi 20 metrin juoksuvauhti lentävällä lähdöllä on nopeampaa kuin koskaan. Joulukuussa matka taittui aikaan 2,13 sekuntia.

Taika Koilahti Kuva: Jari Kärkkäinen / Yle

– Hyppään kisoissa 18 askeleella ja vahvuuteni on nimenomaan kiihdytyksessä, josta pääsen hyvään juoksuasentoon. Tavoite on tietenkin maksiminopeus lankulla, että saa parhaat voimat hypyn taakse, mutta kiihtyvyys on siis yksi vahvuuksistani, Koilahti selittää.

Koilahti tavoittelee hallikaudelta vielä parempaa loikkaa kuin 646. EM-hallien tulosraja on kova 680, mutta paikka niihin saattaa aueta rankingin kautta hieman lyhyemmälläkin hypyllä.

– Suuria suunnitelmia kesän suhteen ei tietysti voi vielä Koronan takia tehdä, mutta tavoite on tietysti kehittyä, Koilahti sanoo.

– Jos nyt saataisiin se perustaso sinne kuuden ja puolen metrin paremmalle puolelle ja joissakin kisoissa muutamia huippuonnistumisia, niin siitä on hyvä lähteä, Nirkkonen täydentää.

Urheilijan luonteen lujuudesta homma ei jää ainakaan kiinni.

– Hänen lahjakkuusominaisuudet tähän lajiin ovat hyvät, räjähtävä ja nopea. Mutta myös asenne ja motivaatio ovat kohdillaan. Taika funtsii itse asioita ja on myös hyvä kilpailija, Nirkkonen kehuu suojattiaan.

Ketterä kuin kissa

Urheilun ohella Koilahti on aloittanut syksyllä erityispedagogiikan opinnot Turun Yliopistossa. Opiskelu on tuonut elämään tasapainoa.

– Ainakin etäkoulu on sujunut hyvin. Olen tosi kiinnostunut opiskelusta ja pystynyt omaan tahtiin viemään opintoja eteenpäin. Ei ole todellakaan urheilusta pois, Koilahti summaa.

Taika Koilahti ja rakkaat kissat Kuva: Taika Koilahden kotialbumi

Vapaa-ajalla Koilahti viettää aikaa poikaystävänsä, sekä kissojen Pikku-Myyn ja Zidanen kanssa.

– Tykkään ihan tavallisesta arjesta. Kissat ovat kyllä melkoisia pomppuihmeitä. Jos ne olisivat minun kokoisia niin kyllä ne aika paljon pidemmälle loikkaisi, Koilahti nauraa.

Ja se on taatusti totta, sillä tutkimusten mukaan kissat loikkaavat kuusi kertaa oman pituutensa verran. Näin 170 senttisen Koilahden pitäisi pystyä yli 10 metrin loikkiin, kisassa kissojaan vastaan.

Lue myös:

Asiantuntija kertoo syyt suomalaisten hallikauden ennätystehtailuun – päättyykö yli 20 vuotta jatkunut mitalittomuus EM-kisoissa?