Erkka V. Lehtola Huuhkajien siivillä: Miksi Litmasen, Hyypiän ja kumppanien tähdittämä kultainen sukupolvi ei saavuttanut arvokisapaikkaa? Selitystä etsitään yhä

Suomella oli vuosituhannen alkuvuosina parhaat maajoukkuepelaajat ikinä. Miksi Suomi ei saavuttanut silloin hekuman huippua, pohtii Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola.

urheilu
Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola
Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola on yksi Huuhkajien siivillä -podcastin tekijöistä.Jukka Lintinen / Yle
Huuhkajien siivillä: Kultaisen sukupolven ruumiinavaus

Kirkas muistikuva vuosituhannen alusta.

Pallo rullaa. Napakat syötöt löytävät kohteensa. Ensimmäiset kosketukset ovat määrämittaisia. Aivot pelaavat vikkelästi, tempo pysyy korkealla. Yhteispeli soljuu. Maaliverkot venyvät kauniiden kombinaatioiden tuloksena.

Kentällä kirmaa joukko huippupelaajia. Sellaisia, joiden kaltaisia olen tottunut ihailemaan televisiosta, mutta nähnyt myös läheltä. Kuten Suomessa piipahtaneiden huippumaiden virtuooseja ja maanosamme kuulujen seurajoukkueiden tähtiä.

Nyt harjoituskentällä on Suomen maajoukkue. Niemi. Hyypiä. Tihinen. Pasanen. Saarinen. Kolkka. Nurmela. Tainio. Litmanen. Forssell. Roppakaupalla taitoa, ymmärrystä, fysiikkaa, itseluottamusta. Sitä pääomaa, jota pelaajat ovat pankkiinsa tallettaneet paitsi pikkupoikien pihapeleissä myös kivikovissa eurooppalaisissa ammattilaissarjoissa, niiden huippuseuroissa ja avauskokoonpanojen avainrooleissa.

Otaksun maajoukkueen päävalmentajan Antti Muurisen nauttivan näkemästään minuakin enemmän.

Hyökkäyspeli hurmaa

Suomi nauttii myös otteluissa. Se lyö Muurisen alkuvuosina treenipeleissä muiden muassa Norjan 3–1, Belgian 4–1 ja Portugalin 4–1. Syyskuussa 2001 sinivalkoiset teurastavat MM-karsinnassa tulevan Euroopan mestarin Kreikan Helsingissä 5–1. Parempaa hyökkäyspeliä ei ole nähty ikinä ennen eikä koskaan tuon ajan jälkeen. Pienemmilleen Muurisen Suomi ei anna vuosien 2000–05 karsintaotteluissa pistettäkään.

Jättiläisiä Suomi härnää. Karsinnoissa kesän 2002 MM-kisoihin Suomi kohtaa Saksan ja Englannin yhteensä neljästi ja häviää vain kerran. Kahden maalin taukojohto kotiottelussa Saksaa vastaan sulaa, ja jättiläinen pysyy pystyssä.

Katkerinta kalkkiakin karsinnoissa maistamme. Lokakuussa 2002 Suomi kyykyttää Serbiaa Belgradissa tunnin, mutta tuhlaa maalipaikkansa ja häviää 0–2. Keväällä 2005 Suomi missaa lopussa avopaikan, ja Tsekin kohtalokas vastaisku tyrmää: 3–4.

Yönmustimmat hetket eivät unohdu. Syyskuussa 2002 Suomi häviää ”kaikkien aikojen karsinnan” avausottelun Olympiastadionilla Walesille 0–2. ”Tyhjän pANTTI”, Urheilulehti moukaroi jo ennen ottelua. Kesäkuussa 2005 Suomi jää Hollannin jalkoihin täpötäydellä Stadikalla maalein 0–4, ja Muurisen aika päättyy potkuihin.

Suomi-Kreikka 2001
Suomen jalkapallomaajoukkue ennen Suomi–Kreikka-ottelua vuonna 2001.AOP

Puolustus pitää

Tammikuussa 2006 Suomen maajoukkueen päävalmentajana aloittaa Roy Hodgson. Englantilainen on Muurisen täydellinen vastakohta. Kielitaitoinen kosmopoliitti, kovissa liemissä keitetty johtaja, jonka auktoriteettia ei kukaan kyseenalaista. Kuuntelen lumoutuneena karismaattisen miehen tarinoita, kun 1990-luvulla Sveitsin maajoukkuetta, Interiä ja Blackburnia luotsannut Hodgson esiintyy UEFA Pro -kurssillamme Eerikkilässä.

Ajatukset pelaamisestakaan eivät osu samaan tauluun: kun Muurinen kiihottaa pelaajiaan ja katsojia seksifutiksella, Hodgson varustaa joukkueensa tuplakondomilla vahinkojen välttämiseksi. Suomi pelaa alkuun seitsemän voitotonta ottelua, mutta toisin kuin Muurisen aikana, heti ensimmäisessä tosipaikassa tärähtää: Puola kaatuu EM-karsinnan avauksessa Bydgoszcz-nimisessä konsonanttikeitaassa 3–1.

Suomi tekee niin kuin Hodgson haluaa: välttää tappioita. Se tekee sen paremmin kuin yksikään Suomi koskaan aiemmin. Massiivisessa kahdeksan maan karsintalohkossa sinivalkoiset pelaavat neljätoista ottelua, joukossa vain kaksi häviötä. Puolustus pitää, oma pää pysyy puhtaana kahdeksan kertaa ja takaiskuja kertyy vaivaiset seitsemän.

Mutta: ratkaisevissa paikoissa voitot jäävät saalistamatta. H-hetkiä on useita. Kotiottelussa Portugalia vastaan Suomi pääsee pelaamaan puolisen tuntia ylivoimalla, muttei monien pettymykseksi metsästä tyrmäystä ja jää tasapeliin. Armeniasta tuliaispussiin päätyy vain piste. Raskain on 0–1-tappio Azerbaidzanissa maaliskuussa 2007. Halpaa erikoistilannemaalia Hodgson on muistellut jopa vuosia tapaturman jälkeen.

EM-karsinta päättyy marraskuussa 2007 Portugalissa, tietysti maalittomaan tasapeliin. Himoittu lopputurnauspaikka on lähellä, mutta silti niin kaukana: Suomi ei luo ottelussa ainuttakaan kunnon maalipaikkaa. Tyylilleen uskollisena Hodgson ei käskytä joukkojaan villiin ja riskejä sisältävään maalijahtiin, ei vaikka unelman toteutuminen vaatisi voitto-osumaa.

MIksi arvokisapaikka jäi haaveeksi?

Muurisen ja Hodgsonin ajan maajoukkue on kastettu Kultaiseksi sukupolveksi. Syystä. Se pursui pienelle maalle poikkeuksellisen paljon osaamista. Muurisen ajan hyökkäyspeli hiveli silmiä, Hodgsonin betonipuolustus helli pragmaatikkoja. Hodgson keräsi enemmän pisteitä, Muurinen tyylipisteitä.

Joukkuehenki oli ja pysyi raikkaana, mutta historiallista arvokisapaikkaa kumpikaan ei saavuttanut.

Miksei?

Selitystä on etsitty näihin päiviin asti.

Syitä on useita, yhtä tyhjentävää vastausta ei ole.

Päävastustajat olivat kaikissa karsinnoissa kovia tai vielä kovempia.

Loukkaantumiset kiusasivat, eikä niiden merkitystä voi ohittaa.

Silti esimerkiksi tutkapari Litmanen-Forssell pysyi ehjänä läpi Muurisen ensimmäisen karsinnan.

Jari Litmanen
Jari Litmanen oli kultaisen sukupolven suurin tähti.Tomi Hänninen

2000-luvun puolivälin lähestyessä virta Muurisen joukkueesta alkoi ehtyä. Ryhmän elinkaari tuli tiensä päähän. Ilmiö on tuttu seurajoukkuemaailmasta: samat naamat, samat tavat, sama pelitapa, samat tarinat. Mestaritkin tuppaavat kyykätä, kun hyvä rutiini muuttuu tylsyydeksi eikä verenkiertoa kiihdyttävää uutta enää synny. Hodgson sytytti kokeneet ratsut, mutta joutui radalle jo hiukan hiipuneilla hevosvoimilla.

Entä olisiko Hodgsonin kyyninen pelitapa vienyt Muurisen ajan joukkueen arvoturnaukseen?

Jaa. Ei. Tyhjiä.

Klassinen kaikkien vaihtoehtojen kohde.

Hodgsonin opein Suomi olisi taatusti pysynyt paremmin tasapainossa ja päästänyt vähemmän maaleja. Toisaalta varovaisempi pelitapa olisi saattanut nakertaa suomalaisten pelirohkeutta ja -iloa, hyveitä, jotka Muurinen oli omilleen iskostanut köyhempään ja riskittömämpään pallolliseen peliin nojanneen tanskalaisen Richard Möller-Nielsenin kauden jälkeen.

Arvokas perintö

Kultaisen sukupolven perinnöstä kiistellään yhä. Minulle se on mittaamattoman arvokas. Arvokkaampi kuin silloin kerta toisensa jälkeen tavoittamattomiin karannut lopputurnauspaikka.

Hurmaavasti hyökännyt Muurisen Suomi valoi uskoa.

Se todisti meille ja muille, että suomalaiset pärjäävät pallon kanssa isompienkin seurassa.

Se tarjosi seksifutista ja maalijuhlia kovia kokeneelle jalkapalloyleisölle.

Se näytti esimerkkiä tuhansille pikkupojille ja -tytöille siitä, miten stadioneille voi marssia selviytymisen sijaan esiintymään.

Se kasvatti suomalaiselle futikselle rintakarvat ja loi pohjaa myöhemmälle menestykselle.

Leijonanosa kultaisen sukupolven pelaajista on jatkanut kuningaslajin parissa uransa jälkeen – onneksi. Moni valmentajina, muutamat seurajohtajina, jotkut suomifutiksen puuhamiehinä Palloliitossa.

Lähes kaikki heistä ovat heittäneet itsensä täysillä likoon.

Kaikille se ei tunnu riittävän.

Säännöllisin väliajoin jostain putkahtaa joku ymmärtämätön vaatimaan heiltä lisää.

Väärin: meillä on velvollisuus antaa heille enemmän.

Kunnioituksesta on hyvä aloittaa.

Lue myös:

Suomen maajoukkueen piti olla Roy Hodgsonin uran viimeinen valmennuspesti – seurasi yllättävä tapahtumasarja, jossa luottovahti Antti Niemelläkin oli osansa

Erkka V. Lehtola Huuhkajien siivillä: Varovaisesta valmentaja-Kanervasta kuoriutuu pelikentällä kyltymätön kilpailija

Huuhkajien kapteeni Tim Sparv halusi kokea jotain uutta – nyt hän elää kreikkalaista jalkapalloarkea, joka hämmästyttää joka päivä: "En uskalla mennä yksityiskohtiin"

Ilmari Niskanen kuvitteli nousevansa tähtipelaajaksi Saksan kolmosliigassa – kertoo nyt rehellisesti, miksi peliaika on jäänyt viime aikoina vähiin

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat