Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Huippu-urheilija isolla h:lla. Ihannevävypoika. Luonnonlapsi. Hessuhopomainen koheltaja. Aito. Rauhoittunut uhoaja.

Kun Iivo Niskanen nousi parrasvaloihin ja Suomen kansan tietoisuuteen, hän teki sen ryminällä. Tammikuussa 2014 hänestä tuli nuorten maailmanmestari ja helmikuussa, kolme viikkoa myöhemmin hän oli parisprintin olympiavoittaja.

Tämän jälkeen Iivo Niskaselta on odotettu vain menestystä. Suomen hiihdon ykköstykki on pysynyt otsikoissa vuosia, useimmiten urheilullisilla saavutuksillaan, mutta välillä muustakin.

Millainen mies on Iivo Niskanen? Onko mediasta saatu kuva hänestä sama, minkä joukkuekaverit, valmentajat tai hänet tuntevat saavat? Yle Urheilu jututti kymmentä henkilöä, jotka ovat olleet tiiviisti tekemisissä Iivo Niskasen kanssa hänen uransa aikana.

Tällaisen kuvan he piirsivät Suomen hiihdon suurimmasta mitalisuosikista tänään alkaviin Oberstdorfin MM-kisoihin.

Otsikkoteksti: Erottuja

Iivo Niskanen kuuluu niihin harvoihin ihmisiin, jotka jäävät mieleen heti ensinäkemältä.

– Muistan elävästi Iivon olemuksen Vuokatin urheiluopiston ruokalassa. Sinne tuli sellainen pellavapäinen, takatukalla varustettu nuori mies. Hänen olemuksensa oli vielä huimempi kuin mitä se on nykyään. Oli rehvakan oloinen kaveri, Oslon MM-kisojen suomalaissankari Matti Heikkinen muistelee.

Niskanen oli tuolloin lukioikäinen, eikä Heikkinen voinut aavistaakaan, että hänestä tulisi vielä Niskasen kämppäkaveri.

Sami Jauhojärvi, jonka kanssa Niskanen voitti Sotshin olympiakullan, jakoi Heikkisen tavoin Niskasen kanssa huoneen leireillä tai kisareissuilla. Hän muistaa myös hyvin, millaisen kuvan suomalaisnuorukainen jätti ensimmäisillä kohtaamisilla.

– Mies puhaltaa lippis päässä Bemarilla pihalle. Ei hän ollut vaatimattomimmasta päästä silloinkaan. Maajoukkueen alkuaikoina hänelle auottiin päätä, mutta hän vastasi samalla mitalla takaisin. Hän on aina ollut vähän sellainen koheltaja, hyvällä tavalla Hessu Hopo, Jauhojärvi toteaa.

Koheltaja toimii usein impulsiivisesti, ajoittain myös harkitsemattomasti. Niskasesta löytyy kokeilunhalua sekä rajatonta itseluottamusta. Välillä kokeilu tuo tulosta ladulla, välillä ei – kuten Pyeongchangin olympialaisten yhdistelmäkisassa, jossa Niskanen hiihti itseltään jalat alta yrittäessään rikkoa pääjoukkoa jo perinteisen osuudella.

– Siinä tapahtuu paljon asioita, kun Iivo on paikalla. Asiat tehdään suurilinjaisesti, ei hyssyttelymällä. Hänessä voi olla välillä sellaista karmit kaulassa -sisälle piirrettä, nuorten maajoukkueen, Vuokatin urheilulukion ja Kerttu Niskasen valmentajana Iivo Niskaseen tutustunut Jussi Piirainen kertoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Iivo Niskasen nimi nousi jo hyvissä ajoin valmentajien tietoisuuteen. Hänen isosiskonsa Kerttu oli ehtinyt tehdä vaikutuksen nuorten sarjoissa, kun huhut kertoivat pikkuveljen olevan vieläkin lahjakkaampi.

Iivo Niskanen erottui massasta. Hänen ruumiinrakenteensa oli hyvä hiihtäjälle, pitkät raajat ja leveät hartiat, tämän lisäksi hänellä oli hiihdossa tarvittavaa hapenottokapasiteettia. Mutta se, mikä todella pisti silmään, oli hänen kyltymätön voitontahtonsa.

Kilpailuvietti oli kasvanut jo lapsuuden kotioloissa, jossa Iivo kisasi Kertun kanssa kaikesta mahdollisesta. Iivo Niskanen haluaa voittaa, on kyse sitten 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan arvokisasta, valmentajien kanssa pelattavasta korttipelistä tai pullansyömisestä.

Niskanen on aina uskonut kykyihinsä ja haluaa usein myös testata niitä. Näin on tapahtunut pienestä pitäen. Jo ennen Hopeasompa-ikää eli alle 13-vuotiaana hän lähetti Pohjois-Savon piirivalmentajana toimineelle Mika Venäläiselle viestiä, että haluaisi osallistua piirin tehoryhmän harjoituksiin alaikäisenä, koska uskoi pärjäävänsä ja kuuluvansa ryhmään.

Kuusi vuotta myöhemmin nuorten maajoukkueen Sognefjelletin leirillä Niskanen ampaisi heti tilaisuuden tullen yhden Norjan sen hetken kovimman hiihtotähden, Eldar Rönningin, perään ja vilkutteli peesistä tilannetta seuranneelle valmentajalle.

– Kun Eldar voitti samana talvena Holmenkollenin 50 kilometrin kisan, Iivo soitti ja sanoi ‘Katso, lenkkikaveri pärjää’. Hän saattoi jäädä jo silloin norjalaisten mieleen, kun hän pyöri aina heidän peesissään, nuorten maajoukkueen valmentajana tuolloin toiminut Ilkka Jarva sanoo.

Otsikkoteksti: Voitontahtoinen

Iivo Niskanen harjoitteli Hopeasompa-ikäisenä siskonsa mukana nuorten MM-joukkueen leirillä ja kilpaili juniori-ikäisenä usein ikäluokkaansa vanhempien sarjoissa. Tästä huolimatta hän oli aina hirveän pettynyt, jos ei voittanut.

– Yhden tällaisen kisan jälkeen hänen isänsä yritti kehua, että ihan hyvä hiihtohan se oli, mutta siitähän Iivo vain suuttui: ‘Ei aina voi noin sanoa, että hyvä hiihto, vaikka hiihtäisin päin persettä!’ Mietin, että siinäpä on tuliluontoinen poika, Esko Paavola muistelee nauraen.

Vuokatin urheilulukion hiihtovalmentajana pitkän uran tehnyt Paavola oli Niskasen ensimmäinen valmentaja ja toimi pitkään myös Kerttu Niskasen valmentajana.

Paavola oli tavannut Iivon ensimmäistä kertaa nuorten SM-kisoissa, jossa tämä oli kannustamassa siskoaan. 12-vuotiaan pojan huudot olivat kyllä kaikuneet selkeänä ladun varressa, mutta kun valmentaja yritti jututtaa Iivoa, hän pysyi hiljaa eikä sanonut sanaakaan. Paavola sai Niskasesta kuvan ujona poikana, ja juuri siksi tämän purkaus isälleen sai hänet katsomaan asioita uudelta kantilta.

– Iivo oli jo nuorena luonut itselleen uratavoitteen. Hän oli päättänyt, että hänestä tulee isona kilpahiihtäjä, Paavola kertoo.

Niskasen palo kilpailemiseen on edelleen suuri. Hiihdossa hän asettaa itselleen kovat tavoitteet, ja jos nämä eivät toteudu, harmitus purkautuu välittömästi, eikä siinä pidätellä tai säästellä sanoja. Yhtä nopeasti Niskanen aloittaa analysoinnin siitä, miksi hän ei voittanut.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Tilanne on usein sama latujen ulkopuolella, sillä Niskasen kilpailuhenkisyys heijastuu muuhunkin elämään. Tunteet ovat olleet suuria vaikkapa korttipeleissä. Jo junioriaikoina pelatessa desibelit nousivat niin korkealle, että valmentajat nimesivät Niskasen ja hänen pelikaverinsa, nykyisen lankomiehensä, Juho Mikkosen, mölyapinoiksi. Nykyään korttiringissä meteli saattaa olla pienempää, mutta tappion tullessa Niskasella on aina selitys valmiina.

Tappion jälkeen Niskanen saattaa räjähtää, mutta sitä seuraa vain hetkellinen kuohahdus. Hän tuo esiin suoraan, jos jokin asia häntä harmittaa tai jos hän on asiasta eri mieltä.

– Olemme olleet muutaman kerran napit vastakkain Iivon kanssa. Kenenkään muun kanssa ei ole ollut niin, Jarva muistelee Niskasen nuoruusvuosia.

– Mutta minusta Iivo on unelmatyyppi valmennettavana juuri siksi, että hän on niin aito. Hänessä ei ole mitään kieroa tai sivulausetta.

Niskanen nimettiin jo maajoukkueen alkuaikoina Messiaaksi. Matti Heikkinen muistelee huoltaja Ari Marjetan antaneen lempinimen nuorelle ja ennakkoluulottomalle lupaukselle jollain Livignon leirillä. Monelle moinen lempinimi olisi saattanut olla liikaa, mutta ei Niskaselle.

– Messias tuli ja näytti voimansa, Heikkinen sanoo.

Otsikkoteksti: Analyyttinen

Huipulla olevan hiihtäjän täytyy tietää niin oman kehonsa rajat ja mahdollisuudet kuin suksipariensa parhaat puolet. Iivo Niskanen kuuluu niihin hiihtäjiin, jotka pystyvät näkemään tulosten taakse. Hän analysoi jatkuvasti omaa, mutta myös muiden tekemisiä ja pohtii sitäkin, mihin hiihto on menossa.

– Iivo seuraa koko ajan, mitä ympärillä tapahtuu ja miettii, voisiko tehdä jotain paremmin kuin muut. Hän analysoi välillä väsymiseen asti. Kun esimerkiksi tulimme kämpille, niin hän meni saman tien someen katsomaan, mitä norjalaiset ja venäläiset kilpakumppanit olivat sinne laittaneet, Jauhojärvi kertoo.

Niskasen intohimo harjoitteluun ja muiden haastaminen poiki Suomen maajoukkueessa hyvän tilanteen Sotshin olympialaisten jälkeen, kun päävalmentajaksi tullut Reijo Jylhä teki Niskasesta ja Heikkisestä kämppäkavereita. Molemmat varmistivat Jylhältä usein ennen leirejä, että toinen osapuoli on varmasti tulossa.

– He heittäytyivät aina leiritilanteissa ja mittasivat itseään aina ottamalla yhteen. Se oli sellaista sapelien kalistelua positiivisessa mielessä, Jylhä sanoo.

Niskanen nosti tasoaan nopeasti, jolloin Heikkisellä oli tilanteessa kaksi vaihtoehtoa: joko kilpailla kaikilla mahdollisilla keinoilla ja tehdä tilanne hankalaksi tai tehdä hyvää yhteistyötä Niskasen kanssa. Heikkinen valitsi jälkimmäisen. Hän piti oman paikkansa joissakin kohdin, mutta lopulta Niskanen meni ohi.

Se, miten paljon Niskanen seurasi muita huippuhiihtäjiä, teki vaikutuksen Heikkiseen ja innoitti jyväskyläläisen miettimään omia toimintatapojaan.

– Vaikka Iivo on tosi kova kilpailemaan, hän osaa kunnioittaa vastustajaansa ja tehdä yhteistyötä, Heikkinen toteaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Iivo Niskasen pedanttinen analyyttisyys on näkynyt myös kalustopuolella, sillä hän tuntee ja tietää suksiparinsa poikkeuksellisen hyvin. Se helpotti, mutta myös vaikeutti Niskasen suksien huollosta vuosien ajan vastanneen Mika Venäläisen työtä.

Kaksikon yhteistyö alkoi Falunin MM-kisavuonna 2015, kun Kerttu Niskanen pyysi Venäläistä huoltajakseen. Iivo Niskanen suksineen tuli kaupan päälle mukaan. Venäläinen jättäytyi pois huoltotehtävistä viime talven päätteeksi.

Niskasen luotto kalustoonsa on näkynyt usein kisoissa, mutta erityisesti Pyeongchangin olympialaisissa, jossa sääolot vaihtuivat melkoisesti kisojen alusta päätösmatkalle. Niskanen luotti tuolloin sääennusteeseen vankasti ja sen takia hän testasi Venäläisen ja suksitallinsa huoltajien kanssa viikon ajan sellaisia suksia, jotka eivät muuten olisi sopineet päivän keliin lainkaan, mutta joiden hän uskoi olevan oikeat 50 kilometrin kisaan.

– Joku muu olisi ajatellut, että se on aivan turhaa. Niin olisin varmaan itsekin ajatellut, mutta Iivo voitti. Muilla huoltomiehillä oli jokunen lepopäiväkin, mutta ei minulla. Sekin oli työpäivä, mutta ei sellainen harmita, Venäläinen kertaa.

Venäläinen luonnehtii Niskasta suksiprofessoriksi, jonka maltti on pysynyt mukana arvokisamenestyksissä. Kaksikko oppi tuntemaan toisensa vuosien varrella niin hyvin, että ilmeet kertoivat usein enemmän kuin sanat. Niskanen antoi yleensä palautetta kursailematta, mutta Venäläinen olisi toivonut joskus jopa suorempaa puhetta.

– Joskus huollossa on vika ja joskus urheilijassa, hän toteaa.

Otsikkoteksti: Humoristi

Seitsemän vuotta sitten Iivo Niskanen lähti Val di Fiemmeen tuoreena sprintin SM-hopeamitalistina. Italiassa hänet kruunattiin 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan nuorten maailmanmestariksi ja sitä seuranneen Toblachin maailmancupin jälkeen hän matkusti ensimmäisiin olympialaisiinsa. Sotshissa 22-vuotias Niskanen jäi paraatimatkallaan, 15 kilometrin perinteisellä, mitalista vain 0,2 sekuntia, mutta saavutti olympiakultaa viisi päivää myöhemmin parisprintissä.

Vauhti oli kovaa niin ladulla kuin sen ulkopuolellakin. Kaikki halusivat uudesta hiihtotähdestä oman osuutensa ja Niskasen manageri Hannu Koivusalo sai toimia portinvartijana. Sami Jauhojärvi huomasi itsekin, että vauhtisokeus iski ajoittain, myös Niskasella.

– Iivon Falunin MM-kisojen menestysmahdollisuudet kaatuivat ennen kaikkea ylimielisyyteen. Silloin toisten kunnon kunnioitus ei ollut hänellä kohdillaan, nyt se on kehittynyt. Välillä on ollut hetkiä, että ylimielisyys on nostanut päätään, mutta kantapään kautta oppiminen on paras nöyryyttäjä, Jauhojärvi lataa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Iivo Niskanen on ollut juhlittu kultasankari niin MM-kotikisoissa kuin olympialaisissa, mutta kaikesta menestyksestä huolimatta hän on muuttunut vuosien varrella vain vähän. Vaikka hän on iän myötä rauhoittunut, on hän pohjimmiltaan yhä samanlainen huumorintajuinen, aito ja lupsakka savolainen, jolla on koko ajan pilke silmäkulmassa.

– Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut Iivon kanssa tylsää, Matti Heikkinen sanoo.

Mediassa Niskanen on kuitenkin hillinnyt itseään ja spontaanisuuttaan ja miettii nykyään tarkemmin sitä, että hän on julkisuuden henkilö. Viime talvena hänestä näkyi myös tietynlaista kireyttä, kun hänen tavoitteenaan oli pärjätä koko talvi, mutta hyvän alun jälkeen meno alkoi takuta.

Tänä talvena Niskanen on taas ollut enemmän oma itsensä ja on yllättänyt muun muassa hupailemalla tv-kameroille. Salpausselällä hän hassutteli kameroille, kun Yle Urheilun toimittaja Riku Salminen ja asiantuntija Kalle Lassila analysoivat naisten viestiä. Falunissa Niskanen ei halunnut puida epäonnistunutta kisaansa tv-haastattelussa ja vedätti Yle Urheilulle haastattelua tehnyt SVT:n toimittajaa puhumalla suorituksensa sijasta Lauri Lepistön sinkkuudesta.

Niskasen tempaukset yllättivät vain vähän häntä tuntevia ja ykköspyssyn rentoutta oli jo kaivattukin. Vili Vajannon mukaan Niskasen julkisuustempaukset kuvaavat hyvin sitä, millainen hiihtäjä on valokeilan ulkopuolella. Läheiset tuntevat hänet lupsakkana miehenä.

Vajanto on tuntenut Niskasen juniorivuosilta ja Pohjois-Savon piirileireiltä lähtien, mutta siinä missä Niskanen keskittyi tulemaan maailman parhaaksi hiihtäjäksi, Vajanto keskittyi lääketieteen opiskeluun. Kaksikko on pysynyt kuitenkin tiiviisti yhteyksissä, molemmat ovat toimineet toistensa bestmanina ja asuneet Kuopiossa seinänaapureina.

Niskanen tiedostaa oman arvonsa. Hän ei ole kiinnostunut julkisuudesta, mutta se on pakollinen paha, joka tulee menestyksen myötä. Sen sijaan Niskanen nauttii huomiosta.

Kun Niskanen saapui Sotshin kisojen jälkeen kotiinsa Kuopioon, oli hän paikallinen nähtävyys. Vuosien aikana paikkakuntalaiset ovat jo ehtineet tottua häneen, mutta mitä kauemmaksi kaupungista mennään, sitä enemmän olympiavoittajaan kiinnitetään huomiota.

– Aina kun Iivo tulee johonkin, hän kerää ihmisiä ympärille kuin kärpäspaperi. Mutta hänellä oli aina aikaa heille. Hän suhtautuu siihen niin, että se kuuluu tähän lajiin, ravipiireistä Niskasen kanssa ystävystynyt Kari Lähdekorpi kertoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Otsikkoteksti: Hevosmies

Raviurheilu kuuluu Iivo Niskasen elämään lähes yhtä tiiviisti kuin hiihto. Hän on ollut pienestä pitäen innokas ravimies, sillä hänen enoillaan ja mummolassa oli hevosia ja perhe on kiertänyt ympäri Suomea raveja katsomassa. Nuorempana Niskanen on ollut myös kesätöissä raviradan siivoojana sekä totomyyjänä.

Hevoset ja ravit ovat Niskaselle henkireikä myös hiihtoreissuilla, sillä hänellä on tapana vahdata ravi-televisiota ja pohtia veikkauskohteita sen minkä hiihdon analysoinnilta ehtii. Ja jos Niskanen on analyyttinen ladulla, niin samaa hän on myös raveissa.

– Olen saanut Iivolta viestin vähän sen jälkeen, kun hän on juuri voittanut jonkun ison kisan, ja hän on kysynyt jostain hevosesta. Mietin tuolloin, että eikö sinulla nyt jumankauta ole mitään muuta tekemistä kuin kysyä tuollaista, Kari Lähdekorpi kertoo.

Ravivalmentajana tunnettu Lähdekorpi tutustui Niskaseen kuutisen vuotta sitten Kuopion raveissa ja kaksikon ystävyys on poikinut myös hevosten yhteisomistajuuksia. Lähdekorpi ei usko, että hiihtouran jälkeen Niskasella olisi mahdollisuuksia menestyä ravimaailmassa ruohonjuuritasolla tai valmentajana, mutta raviurheilun kehittäjänä tai eteenpäinviejänä Niskanen saattaisi olla loistava.

– Kun Iivo menee raveihin, hänestä tulee hevosmies. Raviradoilla kaikki tuntevat hänet ja Iivo tuntuu tuntevan jokaisen. Se ravien small talk, jota he jauhavat, on ulkopuolisesta ihan uskomatonta katsoa ja kuunnella, Vili Vajantokin myöntää.

Kun Niskanen voitti Pyeongchangissa olympiakultaa, Lähdekorpi sekä Hanna ja Hannu Härmälä lahjoittivat Niskaselle kolmasosan ravihevosvarsasta. Orivarsan nimi Gunvald Hoss muutettiin myöhemmin Goldiivo Hossiksi. Niskasella on Lähdekorven kanssa yhteisomistajuus Cameron Evo -nimisestä oriista sekä hiihtäjien omassa porukkahevosessa Bismarck Comeryssa.

Niskasen ravi-innostus on tarttunut maajoukkueessa, sillä mukana ovat nykyhiihtäjistä Ristomatti Hakola, Perttu Hyvärinen ja Lauri Lepistö.

– Kyllähän sekin jotain kertoo, että jos minullakin on 10 % omistus yhdestä hevosesta, niin ei se ilman Iivoa olisi tullut. Sitäkin maailmaa on tullut ja tulee edelleen Iivon kautta nähtyä, Heikkinen toteaa naurahtaen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Otsikkoteksti: Yltiöpäinen

Nuorempana Iivo Niskanen oli jopa yllytyshullu. Hän halusi muun muassa Sognefjelletin leirillä kokeilla Rönningin peesauksen lisäksi myös sitä, saisiko hän juoksemalla lampaita kiinni. Ei saanut, mutta yritystä kyllä riitti.

Esko Paavolan mukaan Niskanen ei ollut maailman helpoin valmennettava. Pikemminkin yltiöpäinen ja jarrutettava. Paavola sai kuulla vasta jälkikäteen, että Niskanen oli usein tehnyt harjoituksia ohjelman ulkopuolelta. Ylikuormitus saattoikin lisätä hiihtäjän sairastumisherkkyyttä, josta Niskanen kärsi uransa alkuaikoina.

Juuri Niskasen luonteen takia moni pitää Niskasen ja hänen nykyisen valmentajansa Olli Ohtosen suhdetta täydellisenä. Molemmat ovat analyyttisiä, mutta muuten aivan eri puusta veistettyjä. Ja silti kaksikko täydentää toisiaan.

Niskanen elää omien tuntemustensa kautta voimakkaasti ja Ohtonen on oppinut luottamaan tähän. Tieteellisen lähestymisen mestari Ohtonen on pannut Niskasen aisoihin ja toiminnan raameihin. Pöljyydet harjoittelussa vähenivät tiukkojen keskustelujen jälkeen ja koheltaminen on jäänyt.

– Iivo on ollut luonnonlapsi, eikä hän ole kadottanut sitä positiivisessa mielessä, mutta sillä koheltamisella ei tehdä tuollaisia tuloksia, mitä hän tekee, Reijo Jylhä toteaa.

Iivo Niskanen on aina uskaltanut tuoda tavoitteensa esille. Esimerkiksi vuonna 2013 hän kertoi Yle Urheilun haastattelussa haluavansa menestyä Lahden 2017 MM-kisoissa ja palauttaa hiihtoilon jälleen suomalaisille. Nuoren Niskasen puheita pidettiin usein uhoamisena, mutta menestyksen myötä teot ovat puhuneet puolestaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Niskanen on sisäistänyt jo hyvissä ajoin, että hänellä on mahdollisuus menestyä. Hän on myös ymmärtänyt sen olennaisen, mikä liittyy huippu-urheilijana olemiseen ja tuloksen tekemiseen. Lukioikäisenä Niskasen elämä pyöri lähinnä koulun ja hiihdon ympärillä. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän on keskittynyt enimmäkseen hiihtoon.

Vuosien saatossa Niskasesta onkin kuoriutunut todellinen ammattilainen. Jos menestys tarkoittaa vapaan hiihtotavan harjoittelua, sitä lisätään ohjelmaan. Jos se tarkoittaa koronakaranteenin tapaista elämistä kilpailukaudella, niin sitten Niskanen elää niin.

– Kun Iivo ottaa ison päämäärän, se heijastuu saakelin kaukaa kaikkeen. Hän hakee vaikka Puijolta sellaisen reitin, jolla hän saa parhaan harjoituksen jotain tavoitekisan kohtaa varten, Vili Vajanto sanoo.

Vaikka Niskanen on hyvin perhekeskeinen ja huolehtivainen ihminen, niin arvokisoissa hän keskittyy vain ja ainoastaan tuloksen tekemiseen. Tarvittaessa hän on valmis panemaan kaiken sen varaan, että hän menestyisi.

– Tällaisessa tilanteessa urheilija on yhden tai kahden kortin varassa. Yksittäisten kilpailujen merkitys on suuri, ja niissä Iivo on pystynyt liki järjestäen joka kerta onnistumaan. Se on ominaisuus, jota ei kaikilla ole, Pyeongchangin olympiakesään asti Niskasen managerina toiminut Hannu Koivusalo sanoo.

Saksan Oberstdorfissa käytävien hiihdon MM-kisojen kisaoppaasta löydät helposti kisojen ohjelman, lähetystiedot ja suorat lähetykset, kisauutiset sekä videoklipit.

Korjaus kello 8.50: Korjattu Vili Vajannon nimi oikeaan muotoon.

Lue myös:

Iivo Niskasen olympiakullan metsästys oli kaatua jo kuukautta ennen h-hetkeä, mutta valmentajan kanssa tehdyt ratkaisut pelastivat menestyksen – nyt kulta-Iivon tavoitteena on menestyä vapaallakin

Olympiavoittaja Iivo Niskasen ja valmentaja Olli Ohtosen kultaresepti on kahden vastakohdan tiimityö – kännykkä käy kuumana, kun eloisa luonnonlapsi haastaa analyyttisen tutkijan

Iivo Niskanen – seuraava mestari?

Iivo ja Kerttu Niskanen – sisko ja sen veli

Suosittelemme