Oberstdorfin MM-kisojen ohjelman, puhuttavat uutiset ja vauhdikkaat kisavideot löydät osoitteesta yle.fi/urheilu/hiihdon_mm.
Suomen naisilla oli mitalimahdollisuus Oberstdorfin MM-viestissä, mutta se oli ohuen ohut. Jasmi Joensuu, Johanna Matintalo, Riitta-Liisa Roponen ja Krista Pärmäkoski osoittivat, miksi viesti on viesti, eikä tilastoja kannata tuijotella liikaa.
Yle Urheilun asiantuntija Kalle Lassilan mielestä Suomen mestariteoksen perustus oli siinä, että jokainen suomalaishiihtäjä onnistui vuorollaan täydellisesti.
– He tekivät sen työn, mitä heidän oli tarkoituskin tehdä, Lassila sanoi Urheilustudiossa.
Tämä näkyi jo perinteisen osuuksilla, kun Joensuu ja Matintalo pitäytyivät perusasiassa: he hiihtivät rauhallisesti, varmasti omaa suoritusta, eivätkä lähteneet höntyilemään. Näin viesti lähti kulkemaan Suomen osalta käsikirjoituksen mukaan, jolloin sitä on helppo viedä myös eteenpäin.
Riitta-Liisa Roponen joutui lähtemään kolmannelle osuudelle pahasta paikasta, sillä ero edellä oleviin oli viitisen sekuntia. Roponen ei kuitenkaan hätäillyt, vaan aloitti omaan tahtiin ja kiristi loppua kohti
– Riitta-Liisa käytti tänään hyväkseen fysiikkaansa ja osaamistaan tuolle osuudelle, mutta myös kokemustaan. Kolmas osuus on ollut usein todella ratkaiseva viestissä ja hän pystyi hoitamaan sen todella hienosti ja kypsästi.
Krista Pärmäkoski ei olisi halunnut ankkuriosuudelle, vaan olisi hiihtänyt mieluummin perinteisen osuuden. Valmentaja Ville Oksanen päätti kuitenkin toisin ja tämä kannatti. Lassila muistutti, että viestissä joudutaan aina tekemään jotain kompromisseja, sillä kaikki eivät saa aina sitä, mitä haluavat.
– Mutta sen jälkeen, kun järjestys on määrätty, pitää löytää se iso joukkuehenki ja yhdessä tekeminen. Sen näkee, että se on joukkueessa toteutunut, sillä muuten noin hienoa kokonaissuoritusta ei joukkue pystyisi tekemään.
Pärmäkoski sai henkisen yliotteen
Pärmäkosken kisat olivat alkaneet alavireisesti ja hän ei näyttänyt keskiviikkona lainkaan iloiselta saatuaan tietää osuutensa. Hän kasvoi kuitenkin mittaansa osuudellaan ja käytti hänelle ojennetut ratkaisun avaimet.
– Tämä on osoitus siitä, että Krista on ammattilainen. Hän on tottunut ja osaa hoitaa kisat, rutiinit ja myös menestymisen. Kun tullaan kisapäivään, hän on varmasti parhaassa mahdollisessa kuosissa viivalla, Lassila sanoi.
– Kun kisa vielä muotoutui niin, että hän näki, että nyt hänellä on sauma ottaa mitali, niin hän pystyi kaikella sillä kaikella osaamisellaan ja kokemuksellaan ottamaan kropastaan kaiken irti, mitä saatavissa oli.
Viimeinen Burgstallin nousu oli Pärmäkosken ja Yhdysvaltojen Jessie Digginsin välillä kuin lännenelokuvassa, jossa katsottiin kumman kunto ja henkinen kantti kestää. Pärmäkoski selviytyi tästä voittajana.
– Varmasti moni kelailee sitä Kristan viimeistä kierrosta ja sitä hetkeä nousussa, kun näkee, että Diggins yrittää kaikkensa. Hänen ilmeistään ja eleistään näkee, että kaikki on pelissä ja hän tietää, että hänen pitäisi pystyä pudottamaan kaveri, Lassila totesi.
– Ja sitten katsoo Kristan ilmeitä ja eleitä, eikä ilmekään värähdä. Hän vain tulee mukana, Se päättäväisyys, mikä hänellä oli ja henkinen yliote, minkä Krista sai Digginsistä, oli merkittävä.
Omista suksista joukkueen suksiin
Myös Suomen huollolla oli oma osuutensa mitalissa. Suomen huolto sekä urheilijat yhdessä ovat saaneet paljon onnistumisia Oberstdorfissa, siitäkin huolimatta, että paikkakunnalla on ollut erittäin haastavat kelit.
– Kelit ovat vaihdelleet kilpailujen aikana ja on vaadittu melkoista ennakointia. Suomen joukkue on ollut koko ajan kartalla.
Suomen joukkueen hiihtäjät ovat testanneet suksia ristiin, lainailleet välineitään toisilleen ja joukkueessa on pidetty huolta, että viivalla on aina ollut parhaat välineet. Lassilan mukaan se on niin urheilijoiden, välinevalmistajien kuin huollonkin etu, että näin tehdään.
– Se vaatii hyvää joukkuehenkeä, mutta nämä onnistumiset ovat osoitusta siitä, että se toimii tällä hetkellä todella hyvin.
Lue myös:
