1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. hiihto

Saadaanko hiihtomaajoukkueen keihäänkärjet teroitettua, kun Pekingin olympialaisiin on aikaa vain vajaa vuosi? Jauhojärvi peräänkuuluttaa ykköstykeille harjoittelun muutosta

Suomen maajoukkuehiihtäjät jäivät tämän talven kansainvälisissä kisoissa ilman henkilökohtaisia palkintosijoja. Yle Urheilun asiantuntija Sami Jauhojärvi ei usko, että vuodessa ehdittäisiin saada Pekingin olympialaisiin uusia suomalaismitalisteja.

Iivo Niskanen on ollut Suomen hiihtojoukkueen mitalisuosikki viime vuodet. Yle Urheilun asiantuntija Sami Jauhojärven mielestä Niskanen ei ollut tällä kaudella mitalikunnossa. Kuva: ITAR-Tass

Suomen maastohiihtäjät jäivät tällä kaudella maailmancupissa ilman henkilökohtaisia palkintosijoja ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen. Johanna Matintalo sijoittui kerran ja sekä Krista Pärmäkoski että Iivo Niskanen kaksi kertaa viidenneksi. Ja vaikka Oberstdorfin MM-kisoista hiihtojoukkue saavutti kaksi mitalia, tulivat nekin viestistä ja parisprintistä.

Kun Pekingin olympialaisiin on aikaa vajaa vuosi, mitä suomalaishiihtäjiltä voidaan odottaa? Yle Urheilun asiantuntija Sami Jauhojärvi muistuttaa, että vuosi on toisaalta pitkä, toisaalta lyhyt aika tehdä muutoksia.

– Meillä on varsinkin naisten puolella muutamia nuoria tulossa. He voivat oikeasti nousta taistelemaan Pekingin kisoissa pistesijoista Kristan ja Kertun (Niskanen) lisäksi, Jauhojärvi sanoi.

– Miehissä sprintin puolella on mahdollisuuksia, mutta on vaikea nähdä, että Iivon rinnalle tai lähellekään Iivoa nousisi tulevalla kaudella kukaan.

Jauhojärvi uskoo, että maajoukkuehiihtäjissä osa on tehnyt harjoittelussaan virheitä ja nämä täytyy analysoida heti kauden jälkeen. Hän ei kuitenkaan usko, että Suomen ykköshiihtäjät Pärmäkoski tai Niskanen olisivat tehneet virheitä.

– Pitää muistaa, että urheilijan pitäisi välillä muuttaa harjoitteluaan. Urheilija voi kehittyä tietyllä linjalla 5–6 vuotta, mutta sen jälkeen pitää tehdä jotakin muutosta rytmitykseen tai painotukseen, jotta kehitys jatkuisi, Jauhojärvi sanoi.

Hänen mielestään Niskasen harjoittelun muutosta ei kannata tehdä enää pelkän harjoittelumäärän tai vapaan hiihtotavan projektin kautta, vaan Niskasen ja hänen valmentajansa Olli Ohtosen pitäisi ravistella hiihtäjän kehoa jollain muulla tavalla.

Jauhojärven mielestä sama voisi toimia Pärmäkoskellekin, jotta ero Therese Johaugiin, Frida Karlssoniin ja Ebba Anderssoniin saataisiin kurottua umpeen.

– Vuodessa ehtii paljon tapahtua, mutta harjoituksissa ja harjoittelukaudella pitää tehdä muutoksia. Vuonna 2018 tuli kolme olympiamitalia, seuraavana vuonna Krista oli mitalin tuntumassa, mutta nyt hän on junnannut pari kautta paikoillaan.

Uskallettava palautua

Pekingin olympialaiset hiihdetään noin 1 700 metrin korkeudessa. Kuten maailmancupin päätösviikonloppu Engadinissa osoitti ei korkeaan ilmanalaan totuta hetkessä ja se näkyy helposti myös tuloksissa.

Viime kesänä Suomen joukkueen korkeanpaikan leirit peruttiin koronapandemian takia, mutta tulevana kesänä ja syksynä maajoukkueen kannattaa Jauhojärven mielestä ehdottomasti leireillä korkealla.

Suomen joukkueella on ollut hyviä kokemuksia myös siitä, että se on valmistautunut arvokisoihin korkealla. Yleensä tämä on tapahtunut jo senkin takia, että joulukuussa maailmancupin kisoja hiihdetään korkealla.

– Kesän ja syksyn leirien olisi syytä olla pitkiä, jotta keho ehtii sopeutua. Mutta siinä pitää aina miettiä kokonaisuutta: korkeasta ilmanalasta pitää myös palautua ja uskaltaa palautua.

Pelkästään korkeanpaikan leireily ei kuitenkaan tee kenestäkään huippua ja Jauhojärven mukaan hapenottokapasiteettia ei vuodessa hirveästi kehitetä. Mutta mitä paremmassa kunnossa urheilija on, sitä paremmin hänen suksensa kulkevat korkeallakin.

Krista Pärmäkoski pystyi tekemään Oberstdorfin MM-kisoissa kauden parhaat hiihtonsa. Sami Jauhojärvi kaipaisi Pärmäkosken harjoitteluun uusia ärsykkeitä. Kuva: Getty Images

Suomessa osataan harjoitella, mutta palautumisen tukitoimiin pitäisi kiinnittää huomiota, jotta ylilyönnit pystyttäisiin välttämään. Jauhojärven mukaan aina kun palautumiseen on keskitytty, se on tuonut tulosta.

– Meillä on joukkueessa kokeneita menestyjiä, joiden pitää kuormittaa itseään tosi paljon kehittyäkseen. Siihen ei välttämättä riitä viikon harjoittelu, vaan voidaan tarvita kahden kolmen kuukauden harjoitusjaksoja. Silloin kontrolli siitä, ettei mennä väärälle puolelle, on erittäin tärkeää, ja siihen pitää panostaa.

Jauhojärvi on kuitenkin luottavainen, että Suomi saavuttaa Pekingin olympialaisista mitaleja, sillä olympiaohjelmassa suomalaisten vahvat matkat hiihdetään perinteisellä hiihtotavalla. Kaksi mitalia olisi hänestä positiivinen saavutus, neljä mitalia totaalinen onnistuminen.

– Tuo mitalitavoite on realistinen, mutta se tarkoittaa sitä, että silloin olympiaprojektissa pitää kaiken onnistua eikä olympia-ahneus harjoittelussa saa iskeä. Aika monella olympiajuna ajaa ylinopeutta kesän ja syksyn aikana. Silloin ajetaan seinään ja todetaan, että se oli tässä, Jauhojärvi sanoi.

Tylsät keihäänkärjet

Suomi sai neljä vuotta sitten Lahden kotikisoissa täyspotin ja menestys jatkui myös Pyeongchangin olympialaisissa. Kaksi vuotta sitten Suomi notkahti Seefeldin MM-kisoissa, sillä tuolloin hiihtojoukkue saavutti vain yhden pronssin ja kolme neljättä sijaa.

Seefeldin kisojen jälkeen Suomen valmennusjohto vaihtui osittain ja nyt Oberstdorfissa tuloksena oli hopeaa, pronssia ja kaksi kuudetta sijaa. Jauhojärven mukaan tulos ei kerro valmennuslinjan onnistumisesta.

– Saimme yhden vähän odottamattoman mitalin naisten viestistä, mutta miesten puolella odotettu henkilökohtainen mitali ja viestimitali jäivät saamatta, Jauhojärvi muistutti.

Maajoukkueen tehtävä on hänen mielestään antaa kokeneille urheilijoille riittävä tukiorganisaatio ja riittävä kontrolli tekemiseen. Nuorille urheilijoille maajoukkueen tehtävä on toimia opettajana huippu-urheilijaksi. Tässä kokeneet, jo menestyneet urheilijat toimivat esimerkkinä.

– Tällä kaudella maajoukkueleiritys on muutenkin ollut vajaavaista, joten sillä ei ollut niin merkittävää vaikutusta mitaleihin, Jauhojärvi sanoi.

Normaalimatkoilla Iivo on ollut ainoa siinä kunnossa oleva hiihtäjä, joka on pystynyt taistelemaan palkintosijoista. Eikä hänkään ole ollut siinä lyönnissä.

Sami Jauhojärvi

Suomen maajoukkueen kärki on ollut kapea ja menestys on ollut muutaman yksilön varassa. Tänä vuonna keihäänkärjet olivat tylsempiä kuin aiemmin, mutta tasaiset joukkueet toivat tulosta.

Naisten puolella Suomi on nojannut viime vuosina tuloksenteossa Krista Pärmäkoskeen ja Kerttu Niskaseen. Pärmäkoski ei ollut tänä kautena huippukunnossa ja Niskanen loukkaantui kesken kauden, joten se vei terää myös joukkueen MM-suorituksesta.

Mutta positiivisia suorituksiakin saatiin tähän talveen. Katri Lylynperä onnistui MM-kisojen sprintissä, maajoukkueen ensikertalainen Jasmi Joensuu teki vahvoja suorituksia sekä maailmancupissa että MM-kisoissa, Vilma Nissinen ja Johanna Matintalo nostivat tasoaan.

Jauhojärvi odottaa ensi kaudella etenkin Johanna Matintalolta ja Jasmi Joensuulta nousua ylöspäin. Hän uskoo myös siihen, että selkäleikkauksesta toipuva Eveliina Piippo voi tehdä hyvin nopean paluun hyvälle tasolle.

Miesten puolella etenkin Joni Mäki, Ristomatti Hakola ja Lauri Vuorinen esittivät sprintissä hyviä karsintavetoja, mutta nämä eivät realisoituneet lopputuloksiin asti.

– Normaalimatkoilla Iivo on ollut ainoa siinä kunnossa oleva hiihtäjä, joka on pystynyt taistelemaan palkintosijoista. Eikä hänkään ole ollut siinä lyönnissä. Iivon perustaso on kuitenkin sellainen, että hän on koko ajan lähellä mitalisijoja. Onnistuessa sieltä tulee niitä mitaleja ja kultamitaleja, mitä häneltä on totuttu näkemään, Jauhojärvi sanoi.

Niilo Moilanen voitti Vuokatin junioreiden MM-kisoissa sprintin maailmanmestaruuden. Sami Jauhojärven mielestä Moilanen kannattaa nostaa aikuisten maajoukkueeseen ainoastaan siinä tapauksessa, että joukkueeseen perustetaan sprinttiryhmä. Kuva: Lehtikuva / Timo Heikkala

Kovaa oppia

Suomen nuoret miehet menestyivät hyvin Vuokatin nuorten MM-kisoissa. Jauhojärven mielestä näitä nuoria miehiä ei vielä kannata nostaa aikuisten maajoukkueeseen. Toki jos maajoukkueeseen perustetaan oma sprinttiryhmä, voisi se hyvinkin olla sprintin junioreiden maailmanmestari Niilo Moilaselle oikea paikka.

– Muutama vuosi menee, ennen kuin nämä nuorten menestyjät ovat sprintissä tai normaalimatkoilla aikuisten puolella siinä kunnossa, että pystyvät tekemään tulosta ja ottamaan vastuuta tuloksen tekemisestä.

Jauhojärvi toivoo, että nuorten MM-menestyjille ja muillekin nuorille maajoukkuehiihtäjille osattaisiin korostaa ja opettaa sitä, mitä on olla huippu-urheilija. Huippu-urheilijan elämä on jatkuvaa pienten valintojen tekemistä, jotka vaikuttavat lopputulokseen.

– Yksikään maajoukkue tai valmentaja ei voi asettaa urheilijalle puolesta tavoitetta olla huippu-urheilija. Se pitää lähteä omasta halusta. Kun se on löytynyt, sen jälkeen löytyy apujakin.

Se tiedetään vasta parin vuoden päästä, miten uusi linjaus lähtee tuottamaan nuorissa. Tulosta ei siis nähdä vielä Pekingissä, mutta ehkä sitten vuonna 2026 Italiassa.

Sami Jauhojärvi

Juuri päättynyt maailmancupkausi oli hyvin poikkeuksellinen koronapandemian takia. Monia kisoja jäi hiihtämättä, eikä Suomen joukkue edes osallistunut kaikkiin osakilpailuihin. Jauhojärven mielestä karsitussa maailmancupin kalenterissa suurimmat kärsijät olivat nuoret maajoukkuehiihtäjät, jotka eivät päässeet kiertämään kisoja.

– On aina oma operaationsa opetella hiihtää maailmancupissa. Koronarajoitusten takia se jäi suurelta osalta tekemättä. Hyvää sen sijaan oli se, että aika moni suomalaishiihtäjä kävi Tour de Skillä kokeilemassa, mitä on sippaaminen, Jauhojärvi sanoi.

– He eivät ehkä toipuneet siitä MM-kisoihin tai loppukaudeksi, mutta se on hyvä oppi tulevaisuuteen. Täytyy tietää, milloin pitää puhaltaa peli poikki oikeasti. Päätä on turha hakata seinään päivästä toiseen. Jos ei kulje, niin ei kulje ja pitää jäädä tauolle. Tauolta sitten entistä ehompana kisoihin.

Suomalaisessa hiihdossa tehtiin uusi valmennuslinja tähän kauteen. Se poikkeaa vanhasta valmennuslinjasta etenkin siinä, että siinä missä aiemmin painotettiin paljon kestävyysominaisuusharjoittelua, nyt urheilijan polkua nuoresta hiihtäjästä aikuismenestyjäksi ajatellaan herkkyyskausien kautta.

– Se tiedetään vasta parin vuoden päästä, miten uusi linjaus lähtee tuottamaan nuorissa. Tulosta ei siis nähdä vielä Pekingissä, mutta ehkä sitten vuonna 2026 Italiassa.

Lue myös:

Krista Pärmäkosken kauteen mahtui katastrofeja ja yksi huippuonnistuminen – olympiavuoteen hän aikoo palata vahvempana: "Olen siellä elämäni kunnossa"

Norja murjoi jälleen muita maita MM-hiihdoissa, mutta entä jos Norjaa ei olisi? Britannia olisi saanut ensimmäisen mitalinsa – katso vaihtoehtoinen mitalitaulukko

Oberstdorfin MM-kisat paljastivat suomalaisten suuren heikkouden – "Asialle pitää oikeasti tehdä jotain, eikä vain suunnitella"