1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. paini

Perinteisen pohjalaisseuran hurja putki hakee Suomessa vertaistaan – kolme nuorukaista yrittää viikonloppuna jatkaa vuonna 1988 alkanutta olympiataivalta

Ilmajoen Kisailijoiden painija on edustanut Suomea olympialaisissa vuodesta 1988 lähtien. Uudet pohjalaissankarit havittelevat ketjulle jatkoa Euroopan olympiakarsinnoissa viikonloppuna. 

Seppo Yli-Hannuksela

Etelä-Pohjanmaalla 12 000 asukkaan Ilmajoella on painikämppä, jonka uumenissa on rakennettu vuosikymmenien ajan suomalaista painihistoriaa. Sieltä on alkanut hurja putki, joka hakee suomalaisessa urheilussa kaikki lajit mukaan lukien vertaistaan: Ilmajoen Kisailijoiden painija on edustanut Suomea kahdeksassa (1988–2016) edellisessä olympiaturnauksessa. Urheilijoita yhdistää yksi mies – jokainen edustaja on noussut olympiamolskille konkarivalmentaja Seppo Yli-Hannukselan, 67, kehityspolun saattelemana.

Ilmajoen Kisailijoiden kahdeksan olympiadin mittainen putki alkoi Soulin kisoista vuonna 1988. Tuolloin Juha Ahokas edusti Suomen ja Ilmajoen värejä, samoin kuin neljä vuotta myöhemmin Barcelonassa. Sen jälkeen IK:n olympiasoihtua ovat vuorollaan kantaneet Marko Yli-Hannuksela (1996, 2000, 2004), Tero Katajisto (2000), Jarkko Ala-Huikku (2008, 2012) ja Tero Välimäki (2016).

– Ei kai tuollaiselle jatkumolle yhtä selitystä voi antaa. Uskon, että se on valmennuksen tulosta. Nimenomaan valmennuksen uskottavuus on syntynyt perinteiden myötä meidän toimintaan. Ja tämän ansiosta vanhemmat tuovat niitä lapsia painikämpälle ihan entiseen malliin, Seppo Yli-Hannuksela sanoo.

Isä Seppo ja poika Marko Yli-Hannuksela murheen murtamina vain muutama minuutti Sydneyn olympiasemifinaalin jatkoaikatappion jälkeen vuonna 2000. Kuva: Seppo Yli-Hannukselan kotialbumi

Ilmajokelaisten olympiaputken katkeaminen oli lähimpänä vuonna 2012, kun Lontooseen valittiin Jarkko Ala-Huikun kanssa koko kesän tiukasti taistellut Matti Kettunen. Kettunen kuitenkin loukkaantui viime hetkillä ja olympiapaikka lankesi jälleen Ilmajoen Kisailijoiden edustajalle.

–Tässäkin sen näkee, että onhan tässä ketjussa onneakin ollut mukana. Mutta toki päinvastoin ajateltuna matkan varrelle mahtuu muutamia katkeria yhden niukan tappion päässä olleita paikkoja. Suomalaisedustajien määräkin kertoo, että nykypäivänä olympialaisiin on erittäin vaikea päästä ja se vaikeutuu koko ajan, kun paikkoja on vähemmän ja sarjat vähenee, Seppo Yli-Hannuksela kertoo.

"Oli sellainen fiilis, pitäisikö lyödä pilli naulaan"

Läheltä piti, ettei Yli-Hannukselan oma valmennusura päättynyt jo yli vuosikymmen sitten. Vakavin hetki koitti vuonna 2008, kun seitsenkertainen arvokisamitalisti ja olympiahopeaa neljä vuotta aiemmin saavuttanut poika Marko Yli-Hannuksela jäi kaikkien yllätykseksi ilman paikkaa Pekingiin. Epäonnistuminen sai valmentajavelhon miettimään lopettamista.

–Silloin 2008 oli sellainen fiilis, että pitäisikö lyödä pilli naulaan. Olin siinä kuukauden verran jo sivussa, mutta sitten 10-13-vuotiaiden poikien ryhmä jäi yllättäen ilman vetäjää ja olihan siihen mukaan lähdettävä.

Tuon päätöksen satoa korjataan nyt viikonloppuna Budapestissä, sillä kyseisestä junioriryhmästä kolme painijaa – Matias Lipasti (77 kg), Vili Ropponen (87 kg) ja Konsta Mäenpää (130 kg) – hamuaa Euroopan maanosakarsinnasta paikkaa Tokioon. Myös neljäs edustuspaikka oli lähellä, mutta viime hetken ikävä loukkaantuminen pitää Juuso Latvalan poissa pelistä.

Silti Suomen viidestä kreikkalais-roomalaisen painin karsintaedustajasta enemmistö on saanut painioppinsa Ilmajoella.

– Olen paljon sitä mieltä, että nimenomaan kaikkein nuoremmille pitää olla parhaat valmentajat. Sellaiset hyväsilmäiset, jotka pystyvät opettamaan hyvän tekniikan, valmentajavelho miettii.

Seppo Yli-Hannuksela ja Tero Välimäki keskustelivat tulevasta Rion olympiaturnauksesta heinäkuussa 2016. Kuva: Seppo Yli-Hannukselan kotialbumi

Ilmajoella tämä asia on toiminut, sillä lasten ja nuorten valmentajina ovat Yli-Hannukselan lisäksi muun muassa Euroopan mestari Ala-Huikku sekä Rion edustaja Välimäki.

– Ilmajokisen ja Suomen painin kannalta on hyvä onni, että pojat ovat jääneet kotiseudulle ja tekemään perustyötä. Se on aika harvinaista, että olympiatason painijat jatkavat valmennuksen puolella, ei niitäkään Suomessa montaa ole.

Lipasti, Ropponen ja Mäenpää ovat nyt 23–24-vuotiaita, joten kohti Pariisiakin 2024 on pullat hyvin uunissa.

– 90-luvun lopussa meidän seurassa oli laajin miesten rinki ja SM-mitalitasolla oli toistakymmentä painijaa. Jos tätä ryhmää vertaa siihen, niin pidän tätä vieläkin parempana. Nämä pojat kyllä ponnahtavat huipulle, jos vain itse haluavat, Yli-Hannuksela sanoi jo syksyllä 2012.

Kuten myös aiempina vuosina, onneakin pitää Budapestin olympiakarsinnassa olla matkassa. Euroopan karsintojen jälkeen vuorossa ovat vielä maailman olympiakarsinnat myöhemmin keväällä, mutta olisihan se kohtalon ivaa, jos pitkä olympiaedustusten ketju antaa periksi siinä kohtaa, kun valmentajan itsensä mielestä käsissä on paras ja laajin ryhmä.

– Mitaleita on vasta kaksi, ja kyllä mä mielummin niitä lasken kuin osallistumisia, Yli-Hannuksela itse kommentoi.

Vesa-Matti Savinen

Lue myös:

Painijoille kovia voittoja Unkarin turnauksessa – Mikko Peltokangas kakkossijalle

Kuosmanen uskoo vielä saavansa taistella painin olympiapaikasta, vaikka Savolainen valittiin karsintaturnaukseen: "Ei tässä mistään maailmanlopusta ole kysymys"

Painiliitto teki päätöksen: Arvi Savolainen valittu tavoittelemaan olympiapaikkaa Tokioon – arvokisamitalisti Elias Kuosmanen ulkona

Suomen painilupaukset saivat valtiolta ison apurahan – olympiakarsinta jatkuu yhä kiivaana: "Nyt on muullakin merkitystä kuin sijoituksella"