Monen urheilijan vuosi on ollut poikkeuksellinen vallitsevan maailmantilanteen takia. Jääkiekkohyökkääjä Susanna Tapanille, 28, kuluva kausi on ollut hyvin erikoinen.
Naisleijonien tähtipelaaja Tapani ei ole kuulunut yhteenkään jääkiekon seurajoukkueeseen syyskuun jälkeen. Tapani on pelannut jääkiekko-otteluita yhden käden sormilla laskettavan määrän ennen lähtöä toukokuun MM-kisoihin.
Vielä viime kaudella Tapani pelasi ja treenasi koko kauden TPS:n B-poikien akatemiajoukkueessa. Maajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen vakuuttui tuon kauden tuloksista.
– Me näimme loppukaudesta ja kesän leirillä, että Suski oli kirkkaasti omassa luokassaan hyökkääjistämme.
Viime syksynä Tapani ehti pelata vain yhden pelin TPS:n B-nuorissa. Hän aloitti kauden kahdella kakkossyötöllä Ässiä vastaan.
Pian turkulaispeluri oli valinnan edessä. Juniorijoukkueen pelit menivät osittain päällekkäin Tapanin ringettepelien kanssa. Iltalehden mukaan (siirryt toiseen palveluun) seurasta vaadittiin sitoutumista jääkiekkoon, jotta Tapani saisi pelata. Monitaituri valitsi ringeten, jossa hän on raisiolaisen RNK:n kapteeni.
Mustoselle Tapanin valinta MM-joukkueeseen oli itsestäänselvyys, vaikka hyökkääjä on pelannut yhden sarjapelin lisäksi vain muutaman Naisleijonien harjoitusottelun koko kauden aikana. Mustonen on vakuuttunut siitä, että Tapani on kovassa kunnossa ja pelaa hyvät MM-kisat.
– Hänellä on valtava potentiaali, eikä sen takalauta ole ollut vielä lähelläkään. Hän on meidän johtavia hyökkääjiämme joka tapauksessa.
Kamppailua NHL-pelaajien kanssa
Syksyllä Tapani pääsi erikoisesta tilanteesta huolimatta jäälle kovassa seurassa, kun hän treenasi kuukausien ajan samassa ryhmässä NHL-pelaajien, kuten Kaapo Kakon, Artturi Lehkosen, Mikko Rantasen ja Rasmus Ristolaisen kanssa.
Parituntiset jäät vastasivat Tapanin mukaan hänelle liki pelejä. Tempo oli kova ja toistoja tehtiin paljon. Treeneissä hiottiin esimerkiksi luistelua ja laukomista.
Tapani kokee, että pärjäsi NHL-pelaajia vastaan hyvin vauhdissa, mutta voimaa kysyneissä tilanteissa hän hävisi, kun vastassa oli esimerkiksi 100-kiloinen puolustaja Ristolainen. Kamppailutilanteissa piti antaa koko ajan kaikkensa.
– Teimme aika paljon yks-ykkösiä. Siinä oli vauhtia ihan hyvin ja sai kamppailla. Pari kertaa luistelin Ristolaista päin, se tuntui kuin olisi luistellut seinään, Tapani nauraa.
Jäitä ohjannut Ismo Lehkonen on tehnyt Tapanin kanssa vuosia yhteistyötä. Hän kehuu hyökkääjää eliittipelaajaksi, joka suoritti kovavauhtiset, tekniset taitotehtävät ongelmitta. NHL-kiekkoilijoille pärjääminen ei jäänyt peliälystä kiinni.
– Suski on matemaatikko, joka voisi olla hyvä shakissakin. Hän hahmottaa tosi hyvin ja on koko ajan siirron tai kaksi edellä normaaleja tyyppejä. Hän on oikeasti olympiatason urheilija, on ollut jo ajat sitten sitä kaikilla mittareilla.
Itseluottamus kunnossa
Tapanille kenties suurin hyöty miehiä vastaan vääntämisessä oli itseluottamuksen kertyminen. Hän tietää pärjäävänsä toukokuun MM-kisoissa pystyttyään pistämään kampoihin NHL-pelaajille. Arvokisoissa ei tule harjoituskavereita nopeampia vastuksia.
– Sain itseluottamusta pienistäkin onnistumisista. Esimerkiksi muistan, ettei Kakko päässyt ohitseni yks-ykkösessä. Vaikken ole pakki, sain siitä itseluottamusta.
Eikä Kakko jäänyt Tapanin ainoaksi uhriksi.
177-senttinen ja 67-kiloinen Tapani treenasi samoilla jäillä myös liigapelaajien kanssa. Lehkonen kertoo, että siellä keräilyeriin lähti 118-kiloinen Vaasan Sportin hyökkääjä Jonne Virtanen.
– Kamppailutilanteessa hän joutui samoille kiskoille Suskin kanssa, ja siinä Jonne lensi perseelleen. Se perustuu siihen, että Suskilla on niin jäätävän hyvä keskikehon hallinta ja valtavat jalkavoimat.
Virtanen myöntää, että kaksinkamppailu käytiin, mutta kieltää Tapanin voittaneen.
– Tämä on ihan Ikan kalajuttuja. Olen eri mieltä lopputuloksesta. Tosin sanoisin näin, kysyisit ihan kenestä vain tätä asiaa. En myönnä mitään. Olen antanut kyllä Suskille runtua, Virtanen velmuilee.
Kovien jäätreenien lisäksi Tapani sai tehtyä kesällä peräti viiden kuukauden treenijakson. Kun jääkiekkopelejä ei tällä kaudella ollut, hän teki myös rankan harjoitusjakson viime vuoden lopulla, sillä Tapanin edustaman ringettejoukkueen RNK:n pelit olivat tauolla.
Tapani uskoo, että hän on tähän asti uransa kovimmassa fyysisessä kunnossa.
– Ringettepeleissäkin sen on jo huomannut, että olen fyysisesti tosi hyvässä kunnossa. Lisäksi olen pystynyt kehittämään omia heikkouksiani jäällä. Lähden luottavaisin mielin MM-kisoihin, Tapani sanoo.
Tapanin harjoittelu teki vaikutuksen myös voimahyökkääjä Virtaseen.
– On hienoa nähdä, miten sitoutunut Suski on jääkiekkoon ja treenaamiseen, vaikka sitä tehdään naisissa vähän rakkaudesta lajiin -tyylillä. Hän painaa hommia varmaan enemmän kuin osa miespelaajista.
Virtasen mukaan hän joutui jäätreeneissä varomaan enemmän Tapania kuin nuoria liigapelaajia, koska Naisleijonien tähti pelasi nuorisoa kovempaa peliä. Virtanen haluaisikin nähdä, että naiskiekossa taklaaminen sallittaisiin vielä Tapanin peliaikoina.
– Suski olisi vaarallinen pelaaja. Hän on niin vahva ja hyvä luistimilla. Suski on paras naispelaaja, jonka olen ikinä nähnyt.
Joukkueen puuttumisella ei merkitystä
Mustonen myöntää, ettei Tapanin treenaaminen seurajoukkueen ulkopuolella ja pelien puuttuminen ole optimaalista MM-kisoja ajatellen.
Lehkosen mukaan taas hyökkääjän pelaamiselle ei ole mitään merkitystä sillä, vaikka Tapanilla ei ole ollut liki koko kauden aikana jääkiekkojoukkuetta.
– Suski on luontainen peluri ja hän saa tatsista nopeasti kiinni. Voi olla, että tämä kausi teki jopa hyvää hänelle.
Tapani on samaa mieltä. Hänelle viisikkopelaaminen tulee luonnostaan. Hän on harrastanut niin montaa lajia, että kokee oppivansa nopeasti viisikon tehtävät ja pelisysteemin.
Toisaalta hän on pelannut maajoukkueessa koko Mustosen päävalmentaja-aikakauden, eli jo seitsemättä vuotta. Siten pelitavallisesti hänellä ei ole enää paljoa opittavaa, vaan kehityskohteet ovat pienten yksityiskohtien hiomista, kuten ylivoiman viilaamista.
Pelituntuma taas on pysynyt yllä ringeten SM-peleissä.
– Se kehittää yleistä pelaamista ja pelisilmää. Ringetessä tulee tehtyä tosi paljon ratkaisuja pienessä tilassa ja nopeasti, Tapani sanoo.
Tapani on hakenut inspiraatiota myös television välityksellä.
– Minun tulee katsottua joka päivä NHL:n pelejä ja maalikoosteita. Minusta niistäkin oppii tosi paljon, kun seuraa, mitä äijät siellä tekevät.
Maalintekoon päättäväisyyttä
Vaikka Tapani esiintyi vakuuttavasti NHL-pelaajien keskellä treeneissä, Lehkonen kaipaisi maalintekoon vielä lisää päättäväisyyttä.
– Minusta tuntuu siltä, että Suskilla on vähän kiltti luonne, eikä hän haluaisi rankaista maalinteolla. Hänellä ei ole sellaista tappajan vaistoa. Yhteistyöjääkiekko on hänelle luontaista ja hän yrittää saada joukkuekaverista nerokkaan näköisen.
Vuodesta 1990 alkaen valmentanut Lehkonen kokee Tapanin suurimmaksi kehityskohteeksi laukauksen. Sitä Tapani on hionut laukaisuklinikalla koko kesän ja talven.
Lehkosen mukaan tämä on myös näkynyt. Hän arvioi laukaukseen tulleen lisää nopeutta jopa 20 kilometriä tunnissa.
– Suskin laukaukseen tarvittaisiin lainemaista itsekkyyttä. Jos sitä olisi, Suski tekisi kuudesta seitsemään maalia kaikkia kovia maita vastaan. Hän on tonteilla koko ajan, mutta syöttää mieluummin.
Kovilla mailla Lehkonen tarkoittaa esimerkiksi Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Venäjää. Kanada ja Yhdysvallat ovat olleet MM-kisojen finaalissa joka kerta vastakkain – paitsi keväällä 2019, jolloin Suomi kaatoi Kanadan kotikisojensa välierässä ja kohtasi Yhdysvallat loppuottelussa.
Valmentajan lausunto on kova, sillä tähän mennessä Tapani on urallaan tehnyt naisten jääkiekon kahta suurinta maata, Kanadaa ja Yhdysvaltoja, vastaan yhteensä kuusi arvokisamaalia. Näitä huippumaita vastaan Tapani ei ole vielä onnistunut tekemään edes kahta maalia yhdessä ottelussa.
Vientiä Ruotsiin ja Venäjälle
Tapani ajatteli kauden alussa, että hän etsii itselleen toisen jääkiekkojoukkueen, muttei löytänyt sopivaa paikkaa. Tarjouksia huippupelaaja sai Ruotsin ja Venäjän liigoista, joissa pelaajille maksetaan jonkinlaista palkkaa. Tapani halusi kuitenkin jäädä Turkuun olosuhteiden vuoksi.
– Varmastikaan missään muualla ei ole näin hyviä treeniolosuhteita. On kuitenkin aina vähän riski lähteä uuteen paikkaan. Jos mietin urheilullisesti, minulla on täällä parhaat mahdollisuudet kehittyä pelaajana ja niin on minusta käynytkin, Tapani selvittää.
Tarkemmin sanottuna olosuhteet tarkoittavat sitä, että Turussa Tapani pääsee treenaamaan pelkästään poikien tai miesten kanssa, mikä kehittää esimerkiksi nopeutta ja kamppailuvoimaa. Lisäksi hänellä on Turussa oma fysiikkavalmentaja ja omistusasunto sekä Raisiossa ringettejoukkue. Kaupan päälle välimatkat ovat lyhyet, eikä energiaa mene siirtymiseen edestakaisin. Tätä yhtälöä hän ei halua hevillä rikkoa.
Tapanin ykköstoive syksyllä oli, että hän pääsisi toisen turkulaisjoukkueen, TUTOn juniorien mukaan. Lehkonen kertoo selvitelleensä asiaa ja ehdottaneensa Tapania SM-sarjaa pelaavaan TUTOn A-nuorten joukkueeseen. TUTOsta ei vahvistettu Yle Urheilulle, että keskusteluja olisi käyty, vaan Tapanin siirtokuviot kuitattiin hallihuhuina.
Lehkonen uskoo, että Tapani olisi pärjännyt jopa alle 20-vuotiaiden miesten sarjassa hyvän luistelunsa ja peliasentonsa ansiosta.
– Minua kyllä harmittaa, ettei Suski päässyt sinne. Kukaan ei olisi siinä menettänyt mitään, jos hän olisi käynyt pari peliä pelaamassa.
Maajoukkuevalmentaja Mustosen mukaan Tapanin tulevaisuus on hyvätasoisessa poikien sarjassa tai jopa miesten joukkueessa. Mustonen sanoo, että Tapani on tehnyt itsestään maailman parhaan ringettepelaajan omapäisyydellään ja kovalla harjoittelullaan.
Päävalmentaja uskoo, että harjoittelemalla vaativassa ympäristössä Tapanista voi tulla maailman paras naispuolinen jääkiekkohyökkääjä.
– Hän on hyvin päättäväinen ihminen ja silloin kun hän lyö suurimman vaihteen silmään, tuppaa tapahtua. Suski on ollut jo kotvasen yksi maailman 15 parhaasta hyökkääjästä, ja hän voisi olla kaikkein paras kahden tai viiden vuoden kuluttua. Se on täysin mahdollista. Ja se paras mahdollinen versio Susanna Tapanista on jotain jäätävää.
Naisten jääkiekon MM-kisat käydään Kanadan Halifaxissa ja Trurossa 6.–16. toukokuuta. Suomi pelaa oman alkulohkonsa Halifaxissa yhdessä Sveitsin, Venäjän, Kanadan ja hallitsevan maailmanmestarin Yhdysvaltojen kanssa.
B-lohkossa kamppailevat Japani, Tshekki, Saksa, Tanska ja Unkari. Ruotsin joukkue putosi sarjaporrasta alemmas Espoon MM-kisoissa keväällä 2019.
Lue myös:
