Suora

  • Urheiluruutu
  • EIF sydämessä - Peter Haglund ystävyydestä, kritiikistä ja hukatusta perhe-elämästä
  • Urheiluruutu

Erkka V. Lehtola Huuhkajien siivillä: Päättymätön painajainen päättyi 15.11.2019

Olen seurannut sinivalkoisten matkaa pyöreästi 40 vuotta. Suhteeni Huuhkajiin on syvä, mutta myös hankala ja monimutkainen, kirjoittaa Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola.

Huuhkajat
Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola
Jalkapalloromantikko Erkka V. Lehtola matkaa Huuhkajien siivillä kohti kesän EM-kisoja.Jukka Lintinen / Yle

11.10.1997. MM-karsintaottelu Suomi-Unkari. Olympiastadion. 31 000 katsojaa. Minä yksi heistä.

Kaatosade. Antti Sumialan johtomaali. Sormien ulottuvilla oleva paikka MM-jatkokarsinnassa. Lisäaika. Unkarin kulmapotku. Mielipuolinen flipperi ja kaikkien aikojen oma maali. Täydellinen hiljaisuus. Sen rikkova ruokottomien kirosanojen pauke, säpäleiksi hakatut sateenvarjot, kentälle paiskatut kännykät.

Kärsimys. Ja yksinkertainen kysymys: miksi?

Se ilta ei unohdu koskaan. Ei edes kirkkaalla viinalla huuhtomalla.

Veikkaan monen yrittäneen.

– Unkari-ottelun lisäajasta muodostui jalkapalloyhteiskunnasta haaveileville päättymätön painajainen, Kalle Rantala kuvaa kirjassa Kivinen kisamatka, miesten jalkapallomaajoukkueen historia.

Huuhkajien siivillä, kuudes jakso

Haavat eivät vuoda, arvet jäivät

Unkari-ottelussa Suomen ja Suomi-fanien niskaan satanut vesi oli kylmempää kuin koskaan ennen tai koskaan jälkeen. Kisamatka on totisesti ollut kivinen, mutta myös kuoppainen, mutkikas, kivulias ja nöyryyttävä.

Allekirjoittanutta pidempään eläneet ehtivät toivoa ja menettää toivonsa kymmenien vuosien aikana lukuisia kertoja, ennen kuin Markku Kanervan Huuhkajat toteutti sukupolvien unelman marraskuussa 2019. Kisamatkalla kituneiden kannattajien haavat eivät enää vuoda, mutta arvet jäivät.

Olen seurannut sinivalkoisten matkaa pyöreästi 40 vuotta – niin kauan kuin muistan. Suhteeni Huuhkajiin on syvä, mutta myös hankala ja monimutkainen. Roolini on vaihdellut ja vaihtelee: olen pukeutunut ainakin fanin, maltillisen kannattajan, jalkapallokirjoittajan ja tv-kommentaattorin peliasuihin.

Maajoukkueessa on esiintynyt entisiä (peli)kavereitani ja taustatiimissä on ahkeroinut entisiä valmentajiani. Nyt Kanervan mukana häärää muitakin kaltaisiani Palloliiton palkollisia.

Pelaajana lähimmäksi A-maajoukkuetta pääsin Richard Möller Nielsenin kuulussa korttipakassa. Tanskalainen löi minut pöytään kerran, maajoukkueen ja Tulevaisuuden Tähtien välisessä kesäisessä näytösottelussa, valttikorttien puutteessa.

Hit The Road Jack

Näin ensimmäisen maaotteluni Olympiastadionilla joko kesällä 1979 tai 1983. En muista tarkasti, eikä luotettavista lähteistäkään ollut muistipelissä apua.

Vastassa oli joka tapauksessa Neuvostoliitto, ja istuin itäkatsomossa. Ehkä yksin, ehkä en. Arvaan kyseessä olleen heinäkuu 1979, jolloin Suomi venyi EM-karsinnassa 1–1-tasapeliin taituri Atik Ismailin maalilla. Heinäkuun puolesta puhuu se, että matsin jälkeen muistan linja-autoilleeni mökille Tuusulaan. Tasapeli tuskin harmitti enää Helsingin ja Vantaan rajalla, jos lainkaan.

Toukokuussa 1985 bussi kiikutti minut ja kaverini espoolaislähiöstä Töölöön. Muutamia tunteja myöhemmin olin vuosikymmenen vaikuttavinta maaottelukokemusta rikkaampi. Ensin ostimme liput luukulta ja kapusimme portaat ylös eteläkaarteeseen. 13-vuotiaan pojan mieli värisi intoa ja jännitystä, vaikka ympärillä meluava ja väkijuomilta tuoksuva yleisömassa pelottikin.

Olympiastadionin lehtereillä elämöi yli 30 000 henkeä. Sen suuri suomalaisenemmistö räjähti riemuun jo kuudennella minuutilla, kun HJK-suosikkini Jari Rantanen ampui johtomaalin tähtiä vilisseen Englannin verkkoon. Mitään suurempaa en ollut katsojana kokenut. Vaikka Mark Hateley tasoitti pelin toisella puoliajalla, nostin päävalmentaja Martti Kuuselan jalustalle, jolla hän seisoo vielä tänäkin päivänä.

1990-luku oli tuskallinen jo vuosia ennen Unkari-traumaa. Kesällä 1992 ahmimme parin kaverini kanssa yhteensä kahdeksan EM-turnauksen ottelua paikan päällä Göteborgissa ja Malmössä. Paluumatkalla bongasimme laivalla Suomen silloisen maajoukkuevalmentajan Jukka Vakkilan.

Tanska oli juuri valloittanut Euroopan mestaruuden, Ruotsi yltänyt semifinaaliin, mutta Suomi ei ollut voittanut vuoteen otteluakaan. Yhtälö oli parikymppisille nuorille miehille liikaa. Äly välähti karaokebaarissa, ja kolmen kannattajan protesti oli valmis: ilmoitimme Vakkilan lavalle Ray Charlesin kappaleella Hit The Road Jack.

Kesällä 1995 peippailin kaksoisroolissani, kun pelaamisen ohessa otin ensimmäisiä askelia jalkapallokirjoittajana. Futis-sanomien aukeaman jutussa palasin syksyn 1994 EM-karsinnan tappiolliseen avaukseen Suomi-Skotlanti.

– Tuona kyseisenä iltana Olympiastadion oli mestauslavan roolissa. Näytelmässä, johon oli kirjoitettu poikkeuksellisen raaka juoni. Näytelmässä, jossa toinen päänäyttelijöistä oli Kolkontaipaleen kesäteatterista ja toinen Broadwaylta.

#MixuUlos ja muut perässä

Uusi vuosituhat, uusi joukkue, uusi päävalmentaja ja uusi pelitapa. Tykkäsin niistä kaikista. Eniten lumouduin siitä, miten hyviä pelaajia Suomella oli ja miten näyttävää futista Antti Muurisen joukkue parhaimmillaan pelasi. Hulppeimmissa maalijuhlissa kaatuivat Norja 3–1, Belgia 4–1, Portugali 4–1 ja Kreikka 5–1. Voitot valoivat uskoa ja todistivat suomalaisten pärjäävän pallon kanssa isompienkin seurassa.

Ratkaisevissa karsintaotteluissa jättiläiset jäivät silti kaatumatta, oma verkko heilui liian tiuhaan eikä voittamiseen vaadittavaa tasapainoa löytynyt. Kritiikki yltyi.

Minulle hurmaava hyökkäyspeli oli lieventävä asianhaara, mutta median ja suomifanien tuomioistuin ei antanut armoa: Muurinen istutettiin syytettyjen penkille.

– Missä on tulos, Muurinen ulos, meuhkasi fanilauma kesäkuussa 2005 hetkeä ennen Hollantia vastaan pelattua MM-karsintaottelua. ”Oranssi” latoi neljä palloa Jussi Jääskeläisen taakse, ja päävalmentaja sai mennä.

Fanien voima on kasvanut 2000-luvulla. Superliigan pikalynkkaus on siitä tuorein todiste. Myös Suomessa viralliset ja epäviralliset kannattajaryhmät saavat yhä paremmin äänensä kuuluviin ja lakanansa näkyviin. Vuonna 2002 perustettu Suomen Maajoukkueen Kannattajat ry ottaa vahvasti kantaa – hyvinä ja huonoina hetkinä.

Keväällä 2015 moni oli saanut tarpeekseen päävalmentaja Mixu Paatelaisesta ja tämän suosimasta ”Joulukuusi”-ryhmityksestä. Kekseliäs protesti somisti Palloliiton toimiston edustalla kasvaneen puun oksat kengillä.

–Kenkää tarjolla, #MixuUlos ja muut perässä, visersi DanC Twitterissä.

Paatelainen monotettiin pois kaksi kuukautta myöhemmin Suomen hävittyä Olympiastadionilla Unkarille.

Viime vuodet ovat olleet Suomen maajoukkueen ja sen kannattajien kulta-aikaa. Pohjoiskaarre sisustaa kotikentän, laulaa läpi ottelun ja juhlii matsin jälkeen joukkueen kanssa. Vuosikymmenien kivikkoisen matkan jälkeen yhdessä koettu sinivalkoinen ilo hivelee kaikkia aisteja.

Aika meidän tullut on

15.11.2019. EM-karsintaottelu Suomi-Liechtenstein. Töölön jalkapallostadion. 9 804 katsojaa. Minä yksi heistä.

Poutasää. SMJK:n päädyssä tifo ”Aika meidän tullut on”. Jasse Tuomisen johtomaali. Teemu Pukin tupla. Historiallinen arvoturnauspaikka. Voitonlaulut. Kentälle ryntäävät suomalaiskatsojat. Saavutustaan juhliva joukkue: pelaajat, valmentajat ja muu taustatiimi. Tummalle taivaalle räiskyvä ilotulitus. Sukupolvien toteutunut unelma. Päättymättömän painajaisen loppu.

Se ilta elää. Vaikka kaikki muu ympärillä kuolisi.

Ikuisesti.

– Voi jumalan pyssy. Tää on niin kova juttu, että en oo turhaan ollut jalkapallossa kuuskyt vuotta, herkistelee maajoukkueen entinen huoltajalegenda Gunnar Yliharju tv-haastattelussa.

Lue myös:

Media: Jalkapallon EM-joukkueiden pelaajamäärä nostetaan 26:een

Huuhkajien luottopuolustajalle Joona Toiviolle perhe on tärkein asia elämässä – juuri siksi hän on pelannut Ruotsissa uransa parasta jalkapalloa

Erkka V. Lehtola Huuhkajien siivillä: Suomen pelin laatua kuvaavat tilastokäyrät ovat kääntyneet laskuun

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat