1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. uinti

Ida Hulkko pelasti urheilu-uransa rohkealla päätöksellä – yllyttää nuoria ajattelemaan itse: "Kuka muu voi kertoa, miten elät elämääsi?"

Hän on jääräpäinen, suorasukainen ja itsekäs. Häntä ahdistaa vertailu vanhoihin kulta-aikoihin. Hän kehottaa urheilijoita olemaan ylpeämpiä ammatistaan. Ida Hulkko haluaa EM-mitalin todistaakseen epäilijöille, että hän tietää mitä tekee.

Uinti
Ida Hulkko vinterbadar i Tammerfors.
Ida Hulkolle kelpaa ensi viikolla alkavista EM-kisoista vain mitali. Yle/Janne Isaksson

Ida Hulkko irvistää kasvomaskin takaa. Painot tangossa kasvavat, hengitys muuttuu yhä raskaammaksi. Hän on puolivälissä punttitreeniä lähes tyhjässä tamperelaisessa crossfitsalissa huhtikuisena torstaiaamuna.

Kiusaus keventää painoja olisi suuri, mutta se ei käy päinsä. Ei sitten mitenkään. Kun fysiikkavalmentaja Lasse Rantala kahden metrin päässä suorittaa täysin samat liikkeet, Hulkon sisäinen jääräpää huutaa jatkamaan.

Hän ei halua antaa periksi. Hän ei pysty.

– Enhän minä voi laiskotella, kun tuo perkele tekee saman ja vielä kovemmilla painoilla tuossa vieressä, Hulkko naurahtaa vilkaisten samalla Rantalaa.

Ida Hulkko tränar på gym i Tammerfors med sin fysiktränare Lasse Rantala.
Ida Hulkko ja fysiikkavalmentajansa Lasse Rantala. Yle/Janne Isaksson

Päättäväinen ja itsepäinen asenne tulee äiti Arjalta. Hän on iskostanut tyttärensä päähän, että hän pystyy kaikkeen mihin ryhtyy.

Tämä neuvo on johdattanut Ida Hulkon maailman nopeimpien rintauimareiden joukkoon, ja tehnyt hänestä 22-vuotiaan ammattiurheilijan, joka ei pelkää vahvoja mielipiteitä ja kovia päätöksiä.

Muutama maistiainen:

Häntä harmittaa, että liian harva urheilija on ylpeä ammattiurheilijan statuksestaan ja että suomalainen yhteiskunta ei kannusta nuoria kokeilemaan siipiään. Hän inhoaa vertailua vanhoihin kulta-aikoihin ja sitä, että monille mitali on ainoa todiste siitä, että on hyvä urheilija. Hän on kenraaliluutnantin tytär, joka lykkäsi omaa sotilasunelmaansa saavuttaakseen olympiamitalin.

Ja kun hän kadotti ilon, hän teki päätöksen, joka pelasti uran.

Katso Sportliv-minidokumentti Ida Hulkosta alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Ida Hulkon ura on ollut vedenjakajalla useaan otteeseen. Jatkuva tarve todistaa, että hän ihan oikeasti selviää kaikista eteen heitetyistä haasteista, on tuonut mukanaan vaikeuksia.

16-vuotiaana kunnianhimoisena lukiolaisena Mikkelissä hän seisoi uupumuksen partaalla.

– Olin jääräpäinen, enkä tajunnut lopettaa ajoissa. Halusin olla täyden kympin oppilas, kansainvälinen arvokisauimari ja samaan aikaan vielä parempi ihminen ja myös näyttää paremmalta. Ulkonäköpaine kasvaa teini-ikäiselle tytölle helposti valtavaksi.

Hän harjoitteli kolme kuukautta putkeen ilman välipäiviä tuhannen kalorin päivävajauksella ja opiskeli kahdeksan tuntia päivässä.

– Tyhmempikin tajuaa, että siitä kombosta ei seuraa mitään hyvää, Hulkko sanoo.

Lopulta äiti ymmärsi, mitä oli tapahtumassa, ja veti tyttärensä ylös ennen kuin pää painui pinnan alle.

Nyt Hulkko tietää rajansa, ja on ottanut avukseen uuden, pakollisen harjoituskaverin: naurun.

Ida Hulkko pratar under simträningar i Tammerfors. I bakgrunden tränaren Jere Jännes.
Läppä lentää Ida Hulkon ja Jere Jänneksen treeneissä.Yle/Janne Isaksson

Ei enää satu joka sekunti

"Tämähän on vähän kuin jollain työmaalla – yksi tekee töitä ja kolme katselee."

Ida Hulkko pitää hengähdystauon uintitreenien lomassa ja sivaltaa altaan reunalla seisovaa kolmikkoa. Sportlivin kuvaajan ja toimittajan lisäksi ainoana paikalla on valmentaja Jere Jännes.

Ystävälliset letkautukset kuuluvat harjoitusarkeen. Hulkko muutti neljä vuottan sitten Mikkelistä isoäitinsä luokse Tampereelle voidakseen panostaa täysillä uintiin. Tästä lähtien mottona on ollut: Tosissaan, muttei totisesti.

– Minulle oli opetettu, että kipu on kaveri ja mitä enemmän väännetään, sen parempi. Oli iso shokki tulla yhtäkkiä tulla tekemään treenejä, jossa onkin hauskaa ja jossa ihmiset nauraa ja joka ikinen hetki ei satukaan.

Ida Hulkko tränar på gym i Tammerfors.
Ida Hulkko on tottunut koviin harjoituksiin. Yle/Janne Isaksson

Hulkko nauttii yhä kovasta harjoittelusta ja hänen suosikkitreeninsä ovat ne, joiden jälkeen joutuu halailemaan vessanpönttöä. Jännes sanoo ainakin puoliksi leikillään, että Hulkko luultavasti rääkkäisi itsensä hengiltä, jos hän ei painaisi jarrua.

– Paljon me tehdään töitä, sen lupaan, mutta vain silloin kun molemmat kokee, että sitä on järkeä tehdä. Ja sitä on järkevä tehdä vain, kun se on hauskaa, Jännes sanoo.

– Ida voi sanoa minulle suoraan, että tänään on ihan hirveä päivä, ja sen sijaan, että me tehtäisiin treeni väkisin loppuun, niin me kokeillaan uudestaan seuraavana päivänä.

Molemmat sanovat, että he ovat enemmän kuin valmentaja ja valmennettava. He ovat myös läheisiä ystäviä, jotka voivat puhua avoimesti kaikesta veden ja taivaan välillä, ja toimivat toistensa terapeutteina, kun jompikumpi käy läpi vaikeaa vaihetta.

Avainsana on luottamus.

– Ida on minulle kuin perheenjäsen. Hän on tosi luotettava ja lojaali, mutta saattaa myös aiheuttaa välillä ongelmia itselleen sillä, että hän sanoo tasan tarkkaan mitä on mieltä. Väittäisin, että on hyvä, että hän on yksilölajissa, Jännes sanoo hymyillen.

Tinkimätön ja kursailematon tyyli toi epäonnisen Amerikan valloituksen yhteydessä mukanaan sekä ongelmia – että lopullisen pelastuksen.

Iloinen Ida mureni

Kaiken piti olla täydellistä. Aurinkoinen Florida, ansioituneet valmentajat, loistavat harjoitusolosuhteet ja täysi stipendi. Mikä voisi mennä pieleen? No, lähes kaikki.

Kun esimerkiksi avopuoliso Tony Eriksson ja maajoukkuekaveri Fanny Teijonsalo viihtyivät yliopisto-opintojensa parissa Yhdysvalloissa, Hulkko vajosi synkkyyteen.

– En pystynyt olemaan oma itseni ja muut eivät ymmärtäneet minun suorasukaista toimintaa. Moni oli urheilemassa puolitehoilla vain sen statuksen takia, ja oli vaikea sopia ryhmään, missä puolet tekee vähän sinnepäin, kun itse haluaa tehdä täysillä.

Hulkko tunsi olevansa osa massatuotantoa ja kertoo vaeltaneensa treenistä treeniin zombina. Hän kaipasi yhteistyötä Jänneksen kanssa, jossa valmentaja kuuntelee häntä ja räätälöi harjoittelun yksittäisen urheilijan tarpeiden mukaan.

– Opin, että ei pidä vain mennä porukan mukana sen takia, että muutkin menee, vaan oikeasti miettiä itse ja kyseenalaistaa asioita. Minä olen tietyllä tapaa itsekäs, ja minun mielestä urheilijan pitääkin olla.

– Tosi moni voisi sanoa, että tulin maitojunalla kotiin, ja minä pelkäsinkin mitä muut ajattelee, mutta nyt osaan arvostaa sitä, että olin sen verran rohkea että osasin tulla ajoissa kotiin.

Ida Hulkko vinterbadar i Tammerfors.
Ida Hulkko vajosi synkkyyteen Yhdysvalloissa. Yle/Janne Isaksson

Hänen läheisensä huomasivat, että jokin oli vialla. Ilo oli kadonnut.

– Oli tosi raskasta seurata, kuinka ihminen murenee. Mikään ei ollut enää kivaa, valmentaja Jännes kertoo ja jatkaa:

– Hän ei yksinkertaisesti sopinut sinne henkisesti. Fysiikka olisi varmasti tottunut vuosien mittaan, mutta vähän veikkaan, että enää ei Ida Hulkko uisi, ei ainakaan tosissaan, jos hän sinne olisi jäänyt.

Tony Eriksson, itse yliopiston Yhdysvalloissa käynyt SM-tason uimari, näkee että tyttöystävän järkkymätön määrätietoisuus ja päättäväisyys loi kitkaa.

– Hän haluaa aina tehdä kaiken paremmin kuin muut. Se on ehkä jotain, mitä en itse aina ymmärrä, koska itse valitsen sen helpomman tien. Ja jos joku sanoo "tee näin ja näin", niin minä teen, enkä ajattele asiaa sen enempää. Mutta Idalla on omat tapansa, ja kun hän ei pidä jostain, hän sanoo sen suoraan.

Hulkko on joutunut vaikeiden päätösten eteen myös toisen suuren unelmansa kohdalla. Kun uinti on saanut yhä suurempaa jalansijaa – intti on joutunut astumaan sivuun.

Maanpuolustus ja itsenäisyys ovat aina olleet tärkeitä arvoja meidän perheessä.

Ida Hulkko

Armeijahaaveet olisivat itse asiassa voineet koitua lupaavan uran kohtaloksi jo muutama vuosi sitten.

Hulkko haki lentäjäksi erikoisjoukkoihin ja jos hän oli läpäissyt seulan, uinti olisi luultavasti saanut jäädä. Rannalle jäämisen pettymys on kuitenkin ajan mittaan muuttunut helpotukseksi.

Tämän jälkeen hän asetti tavoitteekseen suorittaa asepalvelus Tokion olympialaisten jälkeen syksyllä 2020. Kun kisat lykkäntyivät vuodella, palvelukseen astuminen siirtyi peräti neljällä.

Uran päätavoite on Pariisin olympialaiset vuonna 2024. Armeijan vihreissä vietetty "välivuosi" ja sitä seurannut kolmen vuoden täydellinen omistautuminen uintiin olisi vielä voinut toimia. Nyt aikataulu jäi auttamatta liian tiukaksi.

– Se oli hirveän vaikea päätös. Olin suunnitellut sitä niin monta vuotta ja kertonut kaikille, että suoritan asepalveluksen Tokion jälkeen. Mietin, miten ihmiset suhtautuvat minuun sen jälkeen, kun olen jo oikeastaan jättänyt kaksi asiaa tekemättä, Hulkko sanoo viitaten Yhdysvaltojen pikavisiittiin.

Nyt suunnitelmana on voittaa olympiamitali Pariisissa – ja sen jälkeen vaihtaa uima-asu maastopukuun.

Ida Hulkko simmar bröstsim.
Ida Hulkon tavoitteena Tokiossa on 100 metrin rintauinnin välieräpaikka.EPA-EFE/ROMAN PILIPEY

Entä mistä tämä suuri sotilaallinen kiinnostus sitten kumpuaa? Vastaus on helppo: perhe. Molemmat vanhemmat ovat töissä puolustusvoimissa. Isä, kenraaliluutnantti Petri Hulkko, maavoimien komentajana.

– Maanpuolustus ja itsenäisyys ovat aina olleet tärkeitä arvoja meidän perheessä ja olen aina ihaillut miten tunnollisesti iskä ja äiti hoitaa työnsä. Minua on aina viety katsomaan paraateja ja minusta on ollut hienoa katsoa niitä sotilaita, kun ne marssii ja kaikki ovat ylpeitä siitä, mitä tekee.

Kyseenalaistaa näkyvyyden eteen tehdyn työn

Muistatte ehkä että totesimme aiemmin, että Ida Hulkko ei pelkää sanoa mielipiteitään ääneen. Haluatteko esimerkin? Tässä yksi:

– Suomalaisessa uinnissa on valitettavasti tehty asioita liian heikosti markkinoinnin ja näkyvyyden osalta viime vuosien aikana. Jos on tehty ollenkaan.

Kun hommaa jää puolitiehen liittotasolla, urheilijat voisivat Hulkon mielestä omalla panoksellaan tuoda itseään ja lajiaan vahvemmin esille. Itsestään ja saavutuksistaan puhutaan kuitenkin lähinnä kuiskutellen.

Hulkko näkee samoja tendenssejä myös laajemmin suomalaisessa urheilukentässä.

– Minun mielestä urheilijat liian harvoin uskaltavat rehellisesti sanoa, että he ovat ylpeitä siitä, että he ovat ammattiurheilijoita. Sitä vähän peitellään ja sitten kun tulee kysymys, että "no okei mitä muuta sinä teet urheilun ohella?", niin miksei voi vain vastata, että "en mitään, minä teen tätä täysillä".

Uimari Ida Hulkko
Ida Hulkko on vahva mitaliehdokas toukokuun EM-uinneissa. Jari Kärkkäinen/Yle

Hulkko on vahva mitaliehdokas 50 metrin rintauinnissa pitkän radan EM-kisoissa Budapestissa toukokuun loppupuolella. Hänen lyhyen radan Suomen ennätyksensä 29,33 riittää kahdeksanteen tilaan maailman kaikkien aikojen tilastoissa.

Mitalin hän haluaa ei vähiten siitä syystä, että se vihdoinkin todistaisi, että hänen ja Jänneksen toimintamalli toimii.

– Harva ymmärtää mitä vaatii olla monta kertaa EM-vitonen ja MM-finaaliuimari. Kaikki muistavat, jos olet voittanut yhden mitalin joskus, mutta jos olet tasaisesti kärkikahinoissa ilman sitä yhtä piikkiä, niin jotenkin ihmiset ei miellä sinua huippu-urheilijaksi.

– Nyt minä haluan sen mitalin, niin voin sitten näyttää niille ketkä epäilevät, että mitä tässä oikein tehdään.

Vertailu kulta-aikoihin ahdistaa

Hulkkoa ärsyttää, että suuren yleisön yleinen mielipide vaikuttaa hänen mielestään olevan, että suomalainen uinti on vajonnut pohjamutiin 1990-luvun kultavuosien jälkeen.

Hän sanoo, että uinti on kehittynyt enemmän kuin mikään muu urheilulaji. Esimerkkinä hän mainitsee, että hänen muutaman vuoden takaiset junioreiden EM-finaaliajat eivät enää edes toisi paikkaa kisakoneeseen.

– On tosi ahdistavaa, että aina verrataan niihin vanhoihin kulta-aikoihin ja sanotaan että kaikki oli paremmin silloin aikoinaan. Mutta kun nykyään pitää tehdä paljon, paljon enemmän töitä ja uida paljon kovempaa, saavuttaakseen samoja asioita. Olisi ihanaa, jos ihmiset ymmärtäisivät lajin kehityksen ja osaisivat suhteuttaa millä tasolla tässä urheillaan, vaikka sitä mitalia ei olekaan.

Ida Hulkko studerar hemma i Tammerfors.
Ida Hulkko opiskelee urheilun ehdoilla. Yle/Janne Isaksson

Hulkko opiskelee englannin kieltä Tampereen yliopistossa, mutta kaikki tehdään urheilun ehdoilla. Hän sanoo pystyvänsä urheilemaan ammattimaisesti, ja on tehnyt paljon töitä taloudellisen tilanteensa turvaamiseksi.

Hän on lähettänyt lukemattomia sähköposteja, tehnyt powerpoint-esityksiä ja käynyt vierailuilla yrityksissä löytääkseen yhteistyökumppaneja. Omaa brändiä ja someprofiilia on rakennettu huolella.

– Pienenä minulle on sanottu, että urheilulla ei elä. Että on turha edes yrittää. Ymmärrän nyt, että koko se ajatus on tosi väärä.

Itse hän valitsi lukion jälkeen Yhdysvallat koska tunsi voimakasta ulkoista painetta tehdä muutakin kuin "vain" uida.

– Nuorten pitäisi tehdä omia, rohkeita päätöksiä ja olla piittaamatta muiden mielipiteistä. Kuka muu voi kertoa sinulle, miten sinä elät sinun elämää?

Hulkko muistuttaa, että urheilu-ura kestää suhteellisen pienen osan elämää. Hän on laskenut, että hänellä itsellään on vielä 40 työvuotta jäljellä uran päättymisen jälkeen.

Hän sanoo Suomen elävän urheilusta ja tarvitsevan urheilutähtiään. Ja jotta niitä kasvaisi vastaisuudessakin, nuoret tarvitset idoleitaan.

– Minä rohkaisisin kaikkia kokeilemaan. Ennemmin lähdet nyt panostamaan siihen mistä nautit, kuin sitten 30 vuoden päästä mietit, että "olisinpa urheillut".

Janne Isaksson

Lue myös:

Suomi lähtee 13 uimarin voimin Budapestin EM-kisoihin: Joukkueessa on neljä arvokisamitalistia ja kaksi ensikertalaista

Ida Hulkko ui SE:n Tukholmassa – "Ennätyksen tekeminen kauden ekassa kisassa on älytön juttu"