1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Urheilupolitiikka

Matti Heikkinen ei näe urheilun kutistuvassa rahapotissa mitään uutta: "Haluammeko tosissamme arvokisamitaleja?"

Urheiluväki ei halua asettaa liikuntaa ja huippu-urheilua vastakkain, kun rahapotti hupenee miljoonilla euroilla. Hiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen ja SUL:n puheenjohtaja Sami Itani ovat yhtä mieltä siitä, että julkisia varoja tulisi antaa urheilulle merkittävästi enemmän.

Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori haluaa, että lasten ja nuorten liikuttamiseen satsataan jatkossakin, vaikka leikkaukset osuvat laajalla rintamalla koko urheilukenttään. Kuvituskuva. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Urheiluväki on jyrkästi liikunnan ja urheilun leikkauksia vastaan. Sen sijaan ymmärrystä herättävät Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuoren tiistaiset kommentit siitä, että kansan liikunnan turvaaminen on ensisijaista.

Myös huippu-urheilu on leikkurin tiellä, kun laajan urheilukentän valtionrahoituksesta höylätään ensi vuonna 11,4 miljoonaa ja seuraavana noin 15 miljoonaa euroa.

Suomen Urheiluliiton (SUL) puheenjohtaja Sami Itani ei ole yllättynyt, että urheilulta ja liikunnalta leikataan, sillä myös kulttuurin, tieteen, taiteen ja nuorisotyön tukipotti pienenee. Rahaa tulee vuonna 2023 noin 10 prosenttia vähemmän kuin tänä vuonna.

– Vapaavuori tekee sitä työtä, jota Olympiakomitean puheenjohtajalta sopii odottaa, eli pitää rahoituskeskusteluissa urheilun ja liikunnan puolta. En halua vastakkainasettaa lasten ja nuorten liikuntaa ja huippu-urheilua, koska ne ovat samaa kokonaisuutta. Olen kuitenkin Vapaavuoren kanssa samaa mieltä liikuntaliikkeen priorisoimisesta, Itani kertoo Yle Urheilulle puhelimitse.

Itani korostaa, että leikkausten alla järjestöjen pitäisi tehostaa omaa varainhankintaansa. Huippu-urheiluun mahdollisesti iskeviä leikkauksia on helpompi kompensoida ulkoisella varainhankinnalla kuin joitakin muita urheilusektorin osia.

– Huippu-urheilua on helpompaa ja eettisesti kestävämpää kaupallistaa kuin lasten ja nuorten liikuntaa. Tätä taustaa vasten jos pitää valita, mistä julkista rahaa vähennetään, niin ilman muuta lasten ja nuorten liikunta pitää turvata ennemmin, Itani sanoo.

– Julkisia varoja tulisi antaa urheilulle merkittävästi enemmän.

Yleisurheilupomo Sami Itani ei halua asettaa liikuntaa ja huippu-urheilua vastakkain. Kuva: Pekka Sipola/AOP

Urheilu- ja liikuntasektorin noin 160 miljoonan euron valtionavustus on koostunut lähes kokonaan Veikkauksen tuotoista. Tuotot ovat monestakin syystä vähentyneet ja samalla edunsaajien tukien leikkauspaineet kasvaneet.

Vaikka vähentyneitä rahapelituottoja kompensoidaan edunsaajille, vähenee liikunnan, taiteen, nuorisotoiminnan ja tieteen rahoitus 41 miljoonalla eurolla vuonna 2022 ja noin 54 miljoonalla vuonna 2023.

"Osoitus siitä, että kilpailussa ei haluta olla mukana"

Suomen hallitus ei päässyt huhtikuun kehysriihessä ratkaisuun liikunnan ja urheilun pysyvästä rahoitusmallista, ja siitä päättäminen jää seuraavan hallituksen vastuulle. Koska Veikkauksen tuloutus ei ole nousemassa, on urheiluväki syystäkin huolissaan valtionavustuksen tasosta vuodesta 2024 eteenpäin.

Edessä on joko siirtyminen kokonaisuudistukseen, jossa urheilun rahoitus siirretään kokonaan valtion budjettiin tai osittaisuudistus, jossa osa rahoituksesta tulee valtion budjetista ja osa edelleen veikkausvoittovaroista. Uuden hallituksen päätettäväksi jää myös rahoituksen taso.

Yle Urheilun tietojen mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriössä on varauduttu jopa siihen skenaarioon, että liikunnan valtionrahoitus putoaisi tulevina vuosina pahimmillaan vain puoleen aikaisemmasta, eli noin 80 miljoonaan vuosittain.

Entisen huippuhiihtäjän Matti Heikkisen mielestä suurin ongelma suomalaisessa urheilujärjestelmässä on se, että niukkuutta jaetaan vuodesta toiseen. Huippu-urheilun arvostuksen puolesta monesti julkisuudessa puhunut Heikkinen, 37, on samaa mieltä Itanin kanssa siitä, että vastakkainasettelu liikunnan ja huippu-urheilun välillä ei ole tarpeen.

– Mitä laajempi ja parempi liikuntakulttuuri meillä on Suomessa, sen seurauksena sitä parempi huippu-urheilu meillä myös on. Kaikki sen tietävät, että rahapotti huippu-urheiluun on liian pieni, kuten on myös rahapotti, joka ohjataan liikkumattomuusongelman kitkemiseen. Kokonaispottia ei pitäisi miltään sektorilta leikata, vaan kasvattaa, Heikkinen sanoo Yle Urheilulle puhelimitse.

Kuva: Isto Janhunen /Yle

Heikkinen on huolissaan paitsi liikkumattomuuden aiheuttamasta "kansanterveydellisestä pommista", myös Suomen tulevasta huippu-urheilumenestyksestä.

– Suurin haaste suomalaisessa urheilujärjestelmässä ja poliittisessa päätöksenteossa on se, haluammeko me tosissamme niitä arvokisamitaleja MM- ja olympiatasolla. Jos me niitä haluamme, pitää olla toimenpiteet ja strategia, minkä mukaan edetään. Leikkaukset on osoitus siitä, että kilpailussa ei haluta olla mukana, maailmanmestari harmittelee.

Sami Itanin mielestä isossa kuvassa ei ole niinkään olennaista, onko urheilun vuosirahoitus esimerkiksi 200 miljoonaa tai 100 miljoonaa euroa, vaan se, miten rahoja urheilun sisällä jaetaan. Itanin mukaan yksi haasteista veikkausvoittovarojen jakamisessa on, että suuri määrä järjestöjä nauttii samansuuruisesta valtionavustuksesta vuodesta toiseen ilman näyttöjä investointien tuomista tuloksista.

– Tämä on siinä määrin ongelma, että mielestäni rahaa pitäisi jakaa enemmän suhteessa toiminnallisiin tavoitteisiin sen perusteella, mitä järjestöillä on ja miten ne pääsevät niihin tavoitteisiin. Ei niin, että olisi historiallisia ja poliittisia kytköksiä taustalla, Itani sanoo.

– Urheilun euro ei ole euro, vaan enemmänkin 50 senttiä, Itani toteaa.

Lajiliittojen täytyy tulla entistä omavaraisemmiksi

Urheilujärjestöt, kuten lajiliitot ovat ehtineet varautua leikkauksiin. Suomen Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen kertoo, että tällä hetkellä liiton kokonaisbudjetista noin neljännes tulee valtiolta, loput 75 prosenttia omasta varainhankinnasta.

–Liittojen pitää etsiä koko ajan uusia rahoituskanavia eikä voida nojata automaattisesti tuleviin avustuksiin. On ollut odotettavissa, että urheilun rahoista leikataan. Liitoilla on ollut aikaa miettiä ja mahdollista suhteuttaa toimintaansa, toteaa Hämäläinen Yle Urheilulle.

Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen uskoo, että urheilujärjestöt ovat laajassa rintamassa osanneet varautua valtiontukien alenemiseen. Kuva: Juha-Petri Koponen / Yle

Suomen Urheiluliiton kokonaisbudjetista noin 80 prosenttia tulee oman varainhankinnan kautta ja loput 20 prosenttia valtionavustuksista. Puheenjohtaja Sami Itani muistuttaa, että SUL on tullut koko ajan omavaraisemmaksi ja on entistä vähemmän riippuvainen valtionavustuksista.

– Valtiontuki on meille tärkeää, mutta sen ei pidä missään määrin olla riippuvaisia siitä. Aika lähellä ollaan sitä tilannetta ja olen siihen tyytyväinen. Yleisurheilu on helpommin kaupallistettava kuin moni muu urheilumuoto. Silti mahdollisimman monen järjestön pitäisi mielestäni päästä siihen ettei olisi täysin riippuvaisia valtiontuesta.

Miten käy huippu-urheilun tuen?

Urheilun noin 160 miljoonan euron vuosittaisesta rahoituksesta isoin osuus, noin 40 miljoonaa euroa, on ohjattu kansalaisjärjestötoiminnalle. Liikuntapaikkarakentamista on puolestaan tuettu noin 30 miljoonalla.

Huippu-urheilun osuus liikunnan ja urheilun valtionavustuksesta on noin 10 miljoonaa euroa. Vaikka se on hyvin näkyvä osa, on se vain pieni osa koko urheilu- ja liikuntasektorin rahoituksesta.

Huippu-urheilun saamasta lohkosta osan ministeriö jakaa suoraan huippu-urheilijoille apurahoina. Rahaa käytetään myös muun muassa valmennuksen tehostamiseen ja antidopingtoimintaan. Taloudellista voittoa tavoittelevaa ammattilaisurheilua ei ministeriö tue.

Urheilija-apurahaa jaettiin tammikuussa yhteensä 162 urheilijalle yhteensä 1 424 000 euron edestä. Kesällä 2020 talvilajien urheilijoista 101 saivat apurahan. Tuolloin kokonaispotti oli 884 000 euroa.

Matti Heikkinen toivoo, että urheilija-apurahoista ei nipistettäisi, sillä leikkausten vaikutukset suomalaishuippujen arkeen ja valmentautumiseen olisivat hyvin suorat.

– Ei sitä pidä ainakaan leikata. Urheilija-apurahajärjestelmä Suomessa on palkinto hyvin tehdystä työstä, se tulee siinä vaiheessa mukaan, kun olet noussut korkealle tasolle.

Amanda Kotaja oli tammikuussa yksi 20 kesälajin urheilijasta, jotka saivat suurimman, 20 000 euron urheilija-apurahan Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Kuva: Tomi Hänninen

Ratakelauksen maailmanmestari, Tokion paralympialaisiin valmistautuva Amanda Kotaja, 26,on viime vuosina nauttinut suurinta, 20 000 euron urheilija-apurahaa. Sen ansiosta hänen ei ole tarvinnut tehdä muita töitä urheilemisen ohella.

– Apuraha on varmasti yksi syy siihen, miksi kehitykseni on ollut niin vauhdikasta. Olen ollut kansainvälisen urheilu-urani alkutaipaleelta asti apurahan saaja. Jos se vähenisi, pitäisi miettiä, miten sen rahoituksen kokoaisi. Olisihan se hankala tilanne, Kotaja kertoo.

Lue myös:

Urheilulta ja liikunnalta leikataan lähivuosina kymmeniä miljoonia, huippu-urheilukaan ei ole turvassa – Olympiakomitea ei tyydy päätökseen

Suomalaisen urheilun rahoitus saattaa kokea suuren mullistuksen – romahtaneiden veikkausvarojen tilalle tulossa uusi malli