1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. EURO 2020

Erkka V. Lehtola Huuhkajien siivillä: pääseekö Suomi kiinni makupaloihin vai jääkö sille rippeet EM-turnauksen herkkupöydässä?

Samassa seurueessa Tanska, Venäjä ja Belgia. Pöytä on katettu maiden kansallisilla herkuilla ja palan painikkeilla. Suomen pitäisi välttää kohtalokkaat houkutukset ja syöttää ja juottaa vastustajille omat ”myrkkynsä”, pohtii Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola.

EURO 2020
Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola
Jukka Lintinen / Yle

Yle näyttää miesten jalkapallon EM-kisat kanavillaan. Tuoreimmat kisoihin liittyvät uutiset löydät täältä.

Kutakuinkin kuukausi kisoihin. Kuningas jalkapallon karnevaalit koittavat. Kohokohta Kööpenhaminassa: Kanervan kundit kentällä. Kiehtovaa, kutkuttavaa, koukuttavaa. Kohta kajahtaa! Kunpa kello kulkisi kovaa kuin kiri.

EM-turnaus laajeni 24 maan koitokseksi. Suomi ansaitsi paikkansa lihonneen kilpailun vyötäröllä pelaamalla hyvin ja ahmimalla riittävästi pisteitä. Huuhkajat on ensikertalaisena ainutlaatuinen annos turnauksen historiassa. Futisniilot ja -noorat nauttivat tätä herkkua kaikilla aisteillaan. Me tietysti toivomme, että Huuhkajat pysyy turnauksen kattauksessa tulevaisuudessakin.

Kuuntele Huuhkajien siivillä: EM-lohkon esittely

Samalta ruokalistalta löytyvät näissä kesteissä Suomea useammin nautitut Tanska, Venäjä ja Belgia. Vieläpä samalta lautaselta. Pian tiedetään, kenen eväät riittävät pisimmälle.

Samppanjaa, olutta ja antavaa viiniä

Kauan sitten Tanska syötiin vielä alkupalaksi. Amatöörit rupesivat potkimaan palloa ammatikseen oikeastaan vasta 1970-luvun lopussa. Sen jälkeen Tanska on ollut nautittavissa lähinnä futiksen Michelin-tähden ravintoloissa.

1980-luvun puolivälissä Tanskaa hörpittiin: se pelasi humalluttavaa samppanjafutista. Otteita leimasivat kyky hahmottaa tilaa, jatkuva liike ja mielikuvituksellinen syöttöpeli. Ryhmää verrattiin syystä Hollannin 1970-luvun suurjoukkueeseen. Lajiesteetikkojen suupielet kostuivat.

Sepp Piontekin, ”Julman saksalaisen”, valmentamat punavalkoiset rynnivät Ranskan EM-turnauksessa 1984 välieriin ja 1986 Meksikon MM-kisoissa toiselle kierrokselle. Mestaruus jäi saavuttamatta, ja sen ajan Tanska liitettiin siihen suurten, mutta vaille palkintoa jääneiden joukkoon, jonka kärjessä marssivat muiden muassa Brasilia 1982 ja Hollanti 1974. Kullattuun jalkapallotarustoon Preben Elkjaer, Michael Laudrup, Sören Lerby, Frank Arnesen, Morten Olsen ja monet muut itsensä kuitenkin taituroivat.

Kesällä 1992 Tanskan dynamiitti, "Danish Dynamite”, räjähti. Takaportin kautta sotaisan Jugoslavian tilalle Ruotsin EM-turnaukseen livahtanut maa eteni unohtumattomaan mestaruuteen. Pelin laatu ei hurmannut, samppanjapullo oli juotu tyhjäksi, mutta Richard Möller-Nielsenin joukkue vaahtosi tuborgin tavoin yli maanosan jättien. Kun finaalissa kaatui Saksa, yksi urheiluhistorian suurimmista yllätyksistä oli valmis.

Tämän päivän Tanska, Huuhkajien avausvastustaja, on jotain samppanjan ja oluen väliltä: antava, ryhdikäs ja hyökkäävä viini, joka uhkaa sammuttaa siihen lähemmin tutustuvan. Tanskalaisten olemus tukee huippu-urheilussa menestymistä. Se on usein rento ennen H-hetkeä, huokuu itsevarmuutta mutta väistää ylimielisyyden. Ja kun peli alkaa, liekit leimahtavat.

Norjalainen Åke Hareide kiersi tappiot Tanskan valmentajana ja luotsasi maan kaksiin arvokisoihin, Venäjän MM-kisojen lisäksi myös kohta alkavaan EM-turnaukseen. Koronavirus ja kisojen siirtäminen veivät kuitenkin Hareiden työpaikan, ja tilalle palkattiin omaan maan nouseva kyky Kasper Hjulmand. Hänen Tanskansa tykkää enemmän pallosta, hyökkää aktiivisemmin ja tekee myös tulosta. Maaliskuun MM-karsinnoissa eurooppalaisissa huippuseuroissa pelaavat juutit mankeloivat Israelin, Moldovan ja Itävallan yhteismaalein 14–0. Ei tarvitse olla kummoinen futisnero tajutakseen, että yhtälö Tanskan vire, huippupelaajat, Kööpenhamina ja ruligaanit katsomossa tarkoittavat massiivista haastetta Huuhkajille.

Päävalmentaja Markku Kanervan kannattaa paistaa isäntien lautaselle ylikypsä, jänteikäs ja sitkeä pihvi, mitä tanskalaiset eivät saa kurkusta alus – eivät edes puremalla.

Teemu Pukki, Robin Lod ja Haris Duljević
Huuhkajat jahtaa EM-kisoista tuloksia Teemu Pukin johdolla.Mikko Ahmajärvi / Yle

Zakuska-pöytä ja Marskin ryyppy

Kööpenhaminasta Huuhkajat lentää Pietariin, missä se kohtaa ensimmäiseksi Venäjän. Vaikka maa hemmotteli kannattajiaan makupaloilla ja nautti nousuhumalasta MM-kotikisoissa kesällä 2018, se on yksi viime vuosikymmenien suurimpia alisuorittajia. Sen paremmin miesten kuin poikienkaan maajoukkueet eivät ole juurikaan pärjänneet. Lähes 150 miljoonan (urheilu)kansasta pitäisi puristaa paljon enemmän irti.

Kyökin puolelta on puuttunut osaavia kokkeja ja suunnitelmallisuutta. Rahaa on kaadettu venäläiseen jalkapalloon isolla kauhalla, mutta pelaajakehitystä tukevat aromit ovat haihtuneet. Nuorten akatemioihin, harjoitus- ja pelioloihin sekä valmentajakoulutukseen olisi pitänyt investoida säkeittäin ruplia. Rahaa on kuitenkin palanut liikaa ulkomaalaispelaajien palkkoihin ja agenttien palkkioihin. Myös moni kotimaisista talenteista on syönyt mahansa täyteen: ylipalkatun futaajan helppo elämä on maistunut paremmalta kuin mahdollisuus lähteä Euroopan pääsarjoihin kilpailemaan ja kehittymään.

Toista se oli silloin, kun meillä oli vielä suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Suurvalta pelasi laakista itsensä jalkapallon historiaan voittamalla lajin ensimmäisen Euroopan mestaruuden Ranskassa vuonna 1960. Loppuottelussa upposi Jugoslavia.

Vielä kesällä 1988, ennen kuin rautaesirippu revittiin alas, Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto hajosi, maa vihelsi Idän pikajunan lailla Länsi-Saksan EM-turnauksen finaaliin. Matkalle jäivät välierässä kaatunut Italia ja alkulohkossa karhun tassusta saanut Englanti. Loppuottelussa Hollanti, jonka Neuvostoliitto oli nujertanut alkulohkossa, oli lopulta 2–1 parempi.

Viime aikojen ailahtelevista esityksistään huolimatta Venäjä on petollista pöytäseuraa – varsinkin juhlaisäntänä Pietarissa. Zakuska-pöydän kymmeniin antimiin olisi vieraan helppo hukkua. Snapseja saa nauttia vain kohtuudella, jotta pää pysyy viileänä. Aloitteitakin on vieraalla maalla uskallettava ottaa, jottei punaisten kapteeni ja järkälemäinen hyökkääjä Artjom Dzjuba omi kaikkia maljapuheita.

Toisaalta Huuhkajat osaa iskeä vastaan. Ehkä päävalmentaja Markku Kanerva nauttii ensin kohteliaasti isäntien tarjoilusta, kuuntelee sivistyneesti maljapuheen tai kaksi, ja houkuttelee sitten isännät kaatamaan kurkkuunsa jalat alta vievät Marskin ryypyt.

Makea ja vahva ”Punainen Paholainen”

Alkulohkon päätöspelissä Huuhkajien lentoa yrittää pysäyttää Belgia. Kesällä 2007 se ei siinä onnistunut: cityhuuhkaja Bubi varasti shown Olympiastadionilla ja kaarteli maajoukkueellemme iskevän lempinimen. Suomi voitti ottelunkin.

Huuhkajien harmiksi ja haasteeksi ”Punainen paholainen” on teroittanut hampaansa vajaassa viidessätoista vuodessa. FIFA:n rankingin mukaan se on nyt maailman paras jalkapallomaa. Sen niskaan hengittävät ensimmäisinä Ranska, Brasilia ja Englanti.

Pieni Belgia kasvaa jalkapallokentällä suureksi. Se on pärjännyt aiemminkin. 1980-luvulla maajoukkue menestyi ja maan ykkösseurat – Anderlecht etunenässä – taistelivat eurooppalaisten cup-kilpailujen pokaaleista. Kesällä 1980 Belgia pelasi Italian EM-kisoissa hopeaa ja Meksikon MM-kisoissa 1986 se hävisi vasta välierässä Maradonalle.

Joulukuussa 1995 oma koira puri, kun belgialaisen Jean-Marc Bosmanin jo viisi vuotta aiemmin vireille panema oikeudenkäynti silloista siirtokorvausjärjestelmää vastaan päättyi pelaajan voittoon. Järjestelmä mureni, sopimuksettomat pelaajat olivat vapaita siirtymään ilman siirtokorvausta seurasta toiseen Euroopan Unionin alueella. ”Bosman-säännön” seurauksena Belgian suurseurat kokivat Ajaxin kohtalon ja alkoivat menettää tulevaisuuden tähtiään jo varhain esimerkiksi Englannin rikkaammille viheriöille.

Belgialaiset seurat eivät enää Euroopan kentillä juhli, mutta maajoukkue rokkaa. Menestyskeittoa on maustanut rakenneuudistus, jota ryhdyttiin tekemään vuonna 2006. Operaatio houkutteli seurat mukaan yhteisiin talkoisiin, loi pelaajia tehokkaammin kehittäviä pelimalleja, alleviivasi pallonkäsittelytaidon ja 1v1-osaamisen merkitystä ja rakensi laajan urheilukoulujärjestelmän, jonka avulla nuoret pystyivät tallettamaan osaamispankkiinsa tuhansia arvokkaita pallokosketuksia.

Espanjalaisen Roberto Martinezin pieteetillä valmentama joukkue on kuin kuulu belgialainen suklaarasia: täynnä herkkuja. Maailman valioita löytyy paikalle kuin paikalle, usein kaksin kappalein.

Kolme vuotta sitten Venäjän MM-kisoissa Belgia horjahti vasta välierässä Ranskan kyydissä. Maa kuuluu nytkin suosikkeihin. Parhaimmillaan sen pelaaminen tarjoaa katsojalle suklaista makeaa ja pehmittää vastustajan pään ja jalat kuin vahva belgialainen Duvel-olut.

Punaisten paholaisten kesyttäminen kysyy Kanervalta kaikkia mahdollisia taitoja. Yksi konsti voisi olla ujuttaa belgialaisten kurkkuun venäläisen zakuska-pöydän kalaparatiisista varastettu hengityksen salpaava ruoto – olkoon se nimeltään vaikka Pukki. Ja ainahan voi toivoa sitä, että belgialaiset ahmivat mahansa täyteen Venäjä- ja Tanska-otteluissa, eivätkä enää jaksa innostua jälkiruoasta.

Lue myös:

EM-kisalipun Huuhkajien otteluun ostanut Matias Ollila sai tylyn sähköpostin – pettyi rajusti: "Uefa nauraa faneille"

THL:n johtava asiantuntija kertoo yllättävän syyn sille, miksi Huuhkajien kannattajia ohjeistettiin vasta nyt – kisareissuista kuultiin "vasta vähän aikaa sitten"

Kun Teemu Pukki loukkasi nilkkansa, apu löytyi kovia kokeneesta Huuhkajat-pelikaverista – Joel Pohjanpalo luottaa, että hänen kärkiparinsa on kunnossa EM-kisoissa

Huuhkajien historiallinen EM-taival alkaa kuukauden päästä! Tässä on asiantuntijan valinta EM-kisajoukkueeksi – kenelle osuu karu kohtalo jäädä ulos ryhmästä?