1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Kansallinen liiga

Essi Sainio kyseenalaisti jalkapallouransa, kun hänen polvestaan hajosi lähes kaikki mahdollinen – "Apu oli siinä, että irrottauduin urheilijaminästä"

Tammikuussa sattunut vakava polvivamma sai jalkapalloilija Essi Sainion pohtimaan omaa identiteettiään ja uransa jatkoa. 34-vuotias keskikenttäpelaaja tavoittelee yhä paikkaa maajoukkueessa. Unelmana on paluu EM-kisoihin 13 vuoden tauon jälkeen.

Essi Sainion riemukas paluu Helmareihin viime syksynä vaihtui hetkessä vakavan polvivamman kuntoutukseen. Sainio pelasi ensimmäisen ottelunsa puoleen vuoteen HJK:ssa lauantaina. Kuva: Esa Fills / Yle

Essi Sainion vuosi alkoi jalkapalloilijan painajaisella. Kansallisessa liigassa pelaavan Helsingin Jalkapalloklubin keskikenttäpelaaja loukkaantui vakavasti 5. tammikuuta aivan tavallisessa harjoitustilanteessa.

– Jäin treenien lopussa kasan alimmaiseksi ja polvi vääntyi ikävästi, että sieltä hajosi aikalailla kaikki paitsi eturistiside. Minulla oli murtumat sääri- ja reisiluissa, takaristiside repesi ja sivuristiside ja kierukka vähän repesivät. Lisäksi pientä rustovauriota, Sainio kertoo neljä ja puoli kuukautta myöhemmin.

Sainio, 34, on käynyt monta kertaa läpi sekunnin murto-osassa tapahtuneen törmäyksen rajut seuraukset. Hän hymyilee vammasta kertoessaan, vaikka todellisuudessa loukkaantuminen oli hänelle henkisesti iso pohdinnan paikka.

Kuntoutus on kuitenkin edennyt Sainion mukaan hyvin, ja kivuton polvi kestää hyvin juoksua. Lauantaina Sainio palasi Kansallisessa liigassa tositoimiin, kun HJK sai Töölöön vieraakseen hallitsevan Suomen mestarin Åland Unitedin.

Sainio pääsi kentälle tauon jälkeen ja joutui heti kokemaan kovia saatuaan tällin polveensa. Häntä hoidettiin hetken ajan kentän pinnassa, ja vaikka tilanne näytti pahalta, Sainio pystyi jatkamaan ottelua loppuvihellykseen asti. Åland voitti ottelun 2–0.

Sainio (oikealla) on päässyt toukokuun aikana harjoittelemaan HJK:n mukana. Kuva: Esa Fills / Yle

Sainio oli juuri ennen tammikuista loukkaantumistaan raivannut tiensä takaisin maajoukkueeseen pelattuaan erinomaisen viime kauden HJK:ssa. Tunteikas paluu Helmareihin nähtiin lokakuun lopussa EM-karsintaottelussa Skotlantia vastaan. Sainion edellisestä kilpailullisesta maaottelusta oli tuolloin kulunut seitsemän vuotta.

– Olihan se ihan mieletöntä. Se oli ollut haaveissa pitkään. Uskalsin sitä alkaa uudestaan ajattelemaan ihan vähän ennen kutsua. Ajattelin, että on vielä annettavaa ja on vielä saumoja ja intohimoa lajia kohtaan, että haluan vielä pelata. Se oli merkittävä juttu saada kutsu ja päästä vielä pelaamaankin.

Päävalmentaja Anna Signeul antoi Sainiolle peliaikaa joitakin minuutteja sekä lokakuun kotiottelussa että joulukuun vierasottelussa Skotlantia vastaan. Suomi voitti molemmat ottelut 1–0. Helmikuussa Helmarit varmisti paikan EM-lopputurnaukseen kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Sainio (vasemmalla) ja Elli Pikkujämsä juhlivat, kun Suomi nappasi Skotlannin päänahan EM-karsinnoissa lokakuussa 2020. Kuva: Matti Raivio/All Over Press

Tuolloin Sainion jalka oli ollut paketoituna ortoosiin nilkasta nivuseen jo puolentoista kuukauden ajan, eikä juuri mikään liikunta ollut mahdollista. Valtava onnistumisen ilo oli parissa kuukaudessa vaihtunut kirvelevään pettymykseen.

– Kyllä voin sanoa, että aika korkealta tipuin, vaikka suhteellisen nöyrä olenkin varsinkin lajia kohtaan. Se oli äärimmäisen suuri pettymys ja kriisikin. Myönnän, että minun oli hirveän vaikea päästä siitä alusta eteenpäin ja hyväksyä, että tämä tapahtui juuri tähän saumaan, Sainio kertailee tunteitaan.

Mennyt vuosi tarjosi Essi Sainiolle tunteita onnistumisen ilosta äärimmäiseen pettymykseen. Kuva: Esa Fills / Yle

Onko uraa järkevää jatkaa?

Pitkällä urallaan Sainio on juhlinut Saksan ja Suomen mestaruuksia, mutta kohdannut myös isoja vastoinkäymisiä. Kamppailu anoreksian ja masennuksen kanssa pakotti Sainion jättämään jalkapallon ja Euroopan ammattilaiskentät kolmeksi vuodeksi. Hän oli silloin kärsinyt useista loukkaantumisista.

Taukonsa aikana nuoria jalkapalloilijoita valmentaessaan Sainio tajusi, ettei ole vielä valmis ripustamaan nappulakenkiä kokonaan naulaan. Hän meni vuonna 2015 HJK:n harjoituksiin ja on samalla tiellä edelleen: huhtikuussa alkanut kausi on Sainion seitsemäs peräkkäinen Klubissa.

Tuttu joukkue, kotoisa ympäristö ja mieluisa arki auttoivat Sainiota pysymään positiivisena ja uskomaan paluuseen myös tänä keväänä. Sainio haluaa kantaa kortensa kekoon, kun kahden vuoden takainen Suomen mestarijoukkue tavoittelee jälleen menestystä Kansallisessa liigassa.

– Onhan minulla näitä vastoinkäymisiä ollut. Loukkaantumisia on osunut kohdalleni paljon, mutta niistä on selvitty ja niin ajattelin tälläkin kertaa selvitä. Haluan vain päästä pelaamaan ja pelata ehjän kauden, Sainio pohtii.

34-vuotias Sainio kokee, että hänellä on vielä annettavaa jalkapallolle niin seura- kuin maajoukkuetasolla. Kuva: Esa Fills / Yle

Sainio kuitenkin myöntää, että loukkaantuminen sai hänet kyseenalaistamaan koko jalkapallouransa jatkon. Keskeinen kysymys on ollut, mitä annettavaa Sainiolla itsellään on lajille ja onko lajilla vielä annettavaa hänelle?

– Olen voimakkaasti kysynyt itseltäni, haluanko oikeasti pelata, vai onko minulla vain ikävä joitakin tunteita sieltä. Haluan vielä pelata ja laittaa kaiken likoon. Tavoittelen vielä ihan tosissani paikkaa maajoukkueessa. Se ei ole ainut syy, miksi olen jatkanut mutta kyllä se on antanut lisämotivaatiota.

Loukkaantuminen ei suistanut elämää raiteiltaan

Loukkaantuminen tässä vaiheessa uraa pakotti Sainion miettimään omaa identiteettiään ja pohtimaan, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. Ilokseen hän huomasi, että hänen lähipiirinsä näkivät vaikeina aikoina Sainion muunakin kuin vain jalkapalloilijana.

Itsereflektiolle on ollut kevään aikana enemmän aikaa ja tarvetta kuin aiemmin.

– Loukkaantuminen oli iso kriisi, mutta se ei suistanut koko elämää raiteiltaan. Olen tosi onnellinen, että olen sen päässyt huomaamaan. Loukkaantumisesta yli pääsemisessä suurin apu oli siinä, että irrottauduin urheilijaminästä ja tein kivoja asioita, jotka eivät liity urheiluun.

Sainion uran monet vastoinkäymiset ovat parantaneet hänen kykyään käsitellä vaikeita asioita. Kuva: Esa Fills / Yle

Sainio kertoo käyneensä talven ja kevään aikana läpi kaikki kriisin vaiheet šokista uudelleensuuntautumiseen.

– Koen, että minulla on hyvä kyky käsitellä tällaisia asioita. Vaikka se olikin vaikeaa, niistä uudelleen puhuminen on auttanut paljon. Olen kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat kuunnelleet minua niinä hetkinä.

Unelmana EM-kisat 2022

Sainio on tähän mennessä pelannut 49 A-maaottelua. Viisitoista vuotta maajoukkuedebyyttinsä jälkeenkin Sainio haluaa yhä antaa jalkapalloilulle kaikkensa. Kokeneen urheilijan ilme kirkastuu, kun häneltä kysytään jalkapalloon liittyvistä unelmista.

– Ihan ultimaattinen unelma olisi olla Helmarien mukana EM-kisoissa. Sitä kohti mennään, Sainio sanoo.

Jos Sainio pääsee Helmarien matkaan kesän 2022 EM-kisoihin, on hänen uransa kahden EM-edustuksen välillä peräti 13 vuotta. Vuoden 2009 EM-kotikisoissa Sainio oli puolivälieriin edenneen Suomen joukkueen aloituskokoonpanossa. Ensi vuoden EM-kisat Englannissa ikään kuin sulkisivat ympyrän.

Vuonna 2009 EM-kisoissa Suomen avauskokoonpanossa pelannut Sainio haluaa Helmarien mukaan vuoden 2022 EM-kisoihin Englantiin. Kuva: Esa Fills / Yle

Väistämätön, eli uran päättyminen, on edessä todennäköisesti lähivuosina. Sainio odottaa urheilu-uran jälkeistä elämää suurella mielenkiinnolla.

– En halua etukäteen määritellä, minkälaista se tulee olemaan. Minulta saattaa mennä joku kiva mahdollisuus ohi, jos en näe sitä, jos on katse vain johonkin tiettyyn kohteeseen, Sainio pohtii.

Lue myös:

Syömishäiriön ja masennuksen kanssa kamppaillut Essi Sainio palasi maajoukkueeseen vuosien jälkeen – ottelun päätyttyä puhelimesta löytyi liikuttava yllätys

Jalkapalloilija Essi Sainio selvisi anoreksiasta ja masennuksesta normaaliin elämään – selviytyjäsankarin viittaa hän ei kuitenkaan halua kantaa