1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. EURO 2020

Kun Pyry Soiri astuu kentälle jalkapallon EM-kisoissa, hänen äitinsä huutaa – "Nuorempana Pyry oli sitä mieltä, että eikö äitiä voisi vähän hillitä"

Iina Soiri ei yleensä koskaan ota kesälomaansa tähän aikaan vuodesta. Nyt hän on lomalla ja katsoo, kun oma poika astelee EM-viheriölle.

Iina Soiri halusi antaa pojalleen Pyry Soirille mahdollisuuden kasvaa jalkapalloammattilaiseksi. Kuva: Kiira Ikävalko / Yle

Iina Soiri on pitkästä aikaa tullut kotiin Kouvolan Myllykoskelle. Hän on diplomaatti, joka Etelä-Afrikan pääkaupungissa Pretoriassa johtaa Suomen edustustossa opetus- ja tiedeyhteistyötä eteläisen Afrikan alueella.

Lähistöllä on jalkapallokenttä, jonka viheriö on poikkeuksellisen tuttu paitsi Iina Soirille, myös hänen kahdelle pojalleen.

Heistä Pyry Soiri on yksi Suomen miesten jalkapallon EM-joukkueen tähdistä.

Pyry Soiri (oik.) Suomen maajoukkueessa yhdessä Teemu Pukin kanssa vuonna 2019. Kuva: Tomi Hänninen

Ilman EM-kisoja Iina Soiri olisi jatkanut töitään Pretoriassa, mutta nyt oli pakko tulla Suomeen. Itse asiassa hän tuli jo viime viikolla, koska koronan takia edessä oli karanteeni.

Poika pallo kainalossa

Vuonna 1994 syntynyt Pyry Soiri asui ensimmäiset vuodet pääasiassa Helsingissä. Ennen kouluikää hän muutti äitinsä työn takia Afrikkaan, ensin Mosambikiin ja sitten Namibiaan ja Tansaniaan.

– Pyry syntyi pallo kainalossa. Hänellä oli lapsena kaksi juttua: pikkuautot ja jalkapallot. Lopulta jalkapallo vei voiton, kertoo Iina Soiri.

Pyry Soiri isoveljensä Giorgion kanssa. Kuva: Privat, fotograf Iina Soiri

Äiti yritti tarjota muitakin harrastuksia, mutta turhaan. Vain jalkapallo kiinnosti.

– Kun me asuimme maailmalla, oli jalkapallo paras kieli saada ystäviä. Onneksi ei haksahtanut mäkihyppyyn tai jääkiekkoon, naurahtaa Iina Soiri.

Iina Soiri muistaa, miten Pyry Soiri oli Afrikassa aina ihailun kohde. Pojan lahjakkuus ja intohimo jalkapalloa kohtaan näkyivät kirkkaasti. Äidille oli selvää, että hänen täytyy tarjota lapselleen mahdollisuus kehittyä lajissa yhä paremmaksi.

– Meillä oli monta syytä muuttaa Tansaniasta Suomeen, mutta varmasti päällimmäisin oli, että Pyry pääsi täällä hyvään valmennukseen. Silloin elettiin vuotta 2010. Toki halusin Pyryn myös suomalaiseen kouluun.

Myllykoski oli shokki

Jo karttapallosta näkee, miten valtavan kokoinen manner Afrikka on. Valtiot siellä ovat hyvin erilaisia ja erikokoisia

Mikä tahansa Afrikan paikka on aivan toisenlainen kuin Myllykoski. Siitä huolimatta Iina Soiri uskoo niissä olevan myös jotain yhteistä.

– Kaikki ne maat, joissa olen asunut, ovat hyvin väkirikkaita. Niissä eletään varsin yhteisöllisissä olosuhteissa. Myllykoski oikeastaan vastaa yhteisöllisyydeltään vähän sitä, mitä olemme Afrikassa kokeneet.

Huuhkajien Pyry Soiri kasvoi jalkapallon pariin Mosambikissa, Namibiassa ja Tansaniassa Kuva: Yle/Anki Karhu

Suomessa perhettä odotti Myllykoski ja Mypa-yhteisö. Siellä olivat juuret, isoisän rakentama talo ja sen hienot naapurit.

– Myllykoskella kaikki auttavat toisiaan. Myllykoskella on koti ja siitä tuli myös pojille koti.

Kun perhe tuli Myllykoskelle, Pyry oli asunut jo kymmenisen vuotta ulkomailla. Tuolloin hän oli 15-vuotias.

– Kyllä Pyry on sanonut, että muutto 3–4 miljoonan Dar es Salaamista 5 000 asukkaan Myllykoskelle oli shokki. Täällä olimme aiemmin olleet vain kesälomalla, joten Suomesta oli muodostunut aika idyllinen kuva.

Iina Soiri kertoo, että yleensä ulkomaille muuttavat kertovat, miten ensimmäinen vuosi menee ihmetellessä, toisena vuonna pohtii, kannattaako täällä olla ja kolmantena haluaa pois.

– Pyrylle se toinen vuosi oli jo shokki. Onneksi hänellä kuitenkin oli koulu ja MyPa. Hän myös tiesi, mitä halusi. Myllykoskelle jääminen oli hyvä vaihtoehto.

Talkoolainen ja äiti

Alusta lähtien äiti oli innolla mukana lapsensa harrastuksessa. Vuosien aikana jalkapallokenkiä on ostettu lukuisia määriä ja mitä ihmeellisimmistä paikoista.

– Yhdet kävin ostamassa Swazimaasta, koska Mosambikissa niitä ei myyty, kertoo Iina Soiri.

Äitinä hän on luonnollisesti ollut mukana myös Myllykosken Pallon eli MyPan talkootoiminnassa – pelasihan jalkapalloa myös Pyryn 11 vuotta nuorempi pikkuveli Juri Soiri.

Iina Soiri toinen poika Juri Soiri on nyt äitinsä mukana Suomessa. Kuva: Kiira Ikävalko / Yle

Mypan otteluissa Iina Soiri on myynyt makkaraa, olutta, kahvia ja leivonnaisia. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan suostunut tekemään.

– Leipomaan en ryhtynyt. Siinä meni minun rajani.

Iina Soiri ei kuitenkaan sano, että olisi jotenkin uhrautunut. Asiat on järjestelty niin, että Pyry on päässyt pelaamaan jalkapalloa ja käymään koulua. Kun äidin työ vei Ruotsiin, Pyry Soiri jäi yksin Myllykoskelle saattamaan lukion loppuun.

Tuolloin Pyry oli jo täysillä mukana liigajoukkue Myllykosken Pallon joukkueessa. Valkolakki tuli, ja siitä Iina Soiri on hyvin ylpeä.

Vaikka välimatka äidin ja pojan välillä on pitkä, on suhde säilynyt vahvana ja hyvänä. Ehkä syynsä on myös sillä, että perhe on asunut monessa eri maassa ja nähnyt erilaisia tapoja elää.

– Olen tietysti tosi iloinen siitä, että olen pystynyt kasvattamaan sellaisen lapsen, joka kunnioittaa vanhempiaan. Se on osittain myös perua afrikkalaisesta yhteisöstä, jossa muistetaan ja ymmärretään perheen arvo.

Stadionille huutamaan

Pyry Soirin äiti Iina Soiri myöntää, ettei hän ole jännittänyt mitään asiaa enemmän kuin sitä, pääseekö Pyry varmasti Suomen EM-joukkueeseen. Hän on yrittänyt miettiä, mikä elämässä olisi niin ainutkertaista, mutta ei ole keksinyt.

Siksi hän aikoo katsoa kaikki Suomen EM-ottelut paikan päällä. Huomenna on lähtö Kööpenhaminaan, jossa Suomi avausottelussa saa vastaansa Tanskan.

– Olen kutsunut tätä Euroopan koronaesteradaksi. Meidät on nyt testattu kolme kertaa. Jälleen kohta testataan, että päästään Kööpenhaminasta Pietariin. Pietarissa taas testataan ja samoin, kun sieltä tullaan takaisin Suomeen. Sen jälkeen vielä kerran karanteeniin.

Pyry Soiri pelasi ensimmäisen kerran Suomen maajoukkueessa vuonna 2017. Kuva: All Over Press

Iina Soiri kertoo olevansa kovaääninen kannustaja. Hän aikoo elää ja eläytyä katsomossa muiden suomalaisten fanien kanssa. Huutoa hän ei aio pidätellä.

– Silloin nuorempana Pyry oli sitä mieltä, että eikö äitiä voisi vähän hillitä. Kerran Ahvenanmaalla Maarianhaminan IFK:n fanit hermostuivat, kun me viisi MyPan kannattajaa saatiin niin paljon ääntä aikaiseksi.

Tosin viime vuosina maaottelut ovat alkaneet jännittää Iina Soiria jo niin paljon, että hän kertoo kuuntelevansa lähetykset mieluummin radiosta kuin katsoisi TV:stä. Hän ei enää oikein kestäisi katsoa.

Mutta nyt hän todella katsoo. Katsomossa muiden kanssa.

– Tästä ei voi olla pois. Normaalisti en pidä lomaa tähän aikaan vuodesta, mutta nyt mennään kisoihin. Nyt nautitaan, sanoo Pyry Soirin äiti Iina Soiri.

Seuraa EM-kisoja Ylen kanavilta. Täältä löydät kaiken tarvitsemasi.

Lue seuraavaksi: Pyry Soiri vietti nuoruutensa Afrikassa – Kouvolassa kikkailija oppi taktiikkaa, mutta koki myös rasismia