1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Huuhkajat

Tomi Maanojasta piti tulla Suomen ykkösmaalivahti, mutta katkennut sääri suisti uran raiteiltaan – nyt hänen jalkapallotarinansa saa onnellisen lopun

Sankari torjuessaan kaksi rankkaria, kun Suomi eteni U21-EM-kisoihin. Sylkykuppi palatessaan takaisin kentälle vakavan luunmurtuman jälkeen. Hänestä ei ikinä tullut Huuhkajien ykkösveskaria - mutta lopulta Tomi Maanoja elämä kääntyi parhain päin.

Kuva: Yle / Marianne Nyman

Ympyrä on sulkeutunut. Tomi Maanoja, 34, on palannut sinne mistä kaikki alkoi. Vanhoille kotikonnuilleen Länsi-Vantaan Pähkinärinteeseen, sekä Vantaan Jalkapalloseuraan, missä futisura pikkupoikana alkoi.

Hänen suunnitelmansa ei koskaan ollut palata Kakkosessa pelaavaan kasvattajaseuraansa, mutta kun tilaisuus avautui, hän ei voinut vastustaa kiusausta.

– Olen romantikko, joten on hieman runollista palata takaisin sinne mistä kaikki alkoi. Täällä tarina saa onnellisen lopun.

Vain kaksi vuotta sitten Maanojan elämä kulki täysin toiseen suuntaan.

Kauden 2018 jälkeen hän oli päättänyt jalkapallouransa ja siirtynyt kokonaan ruotsin kielikylpyopettajaksi. Samaan aikaan masennus, jonka kanssa hän on kamppaillut viime vuodet, oli rankimmassa vaiheessaan.

Hänen oli vaikea päästä aamulla sängystä ylös, ja ainoa syy nousta oli työ.

Silloin neljä vanhaa futisystävää esittivät hänelle ehdotuksen.

– "Tuu vähän treenaa", he sanoivat. En voi kiittää heitä tarpeeksi. Se oli erittäin merkittävä askel siihen, että aloin vähitellen taas löytää elämänilon uudelleen.

Katso Sportlivin minidokumentti Tomi Maanojasta ja siitä, kuinka yksi yksittäinen vamma voi sävyttää koko uraa:

Maalivahti ensimmäisestä päivästä lähtien

VJS Dortmund. Sen niminen oli Tomi Maanojan ensimmäinen joukkue, Pähkinärinteen korttelijoukkue vuonna 1986 syntyneille pojille. Vuosi oli 1993, kun hän pyöräili ensimmäisiin treeneihin alakoulun vieressä sijaitsevalle hiekkakentälle.

Brasilialainen maalivahti Cláudio Taffarel oli kuusivuotiaan Tomin idoli, joten hänkin aikoi veskariksi. Kun hän vuotta myöhemmin kuuli Peter Schmeichelista, tanskalaisesta tuli hänen uusi esikuvansa.

– Schmeichelin nimi sisältyy edelleen yhteen sähköpostiosoitteistani, Maanoja paljastaa nauraen.

Junnu-ura VJS:ssä huipentui B-poikien SM-kultaan vuonna 2003. Seuraavana vuonna hän allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa paikallisseura AC Allianssin kanssa.

Liigadebyytti antoi kuitenkin odotuttaa itseään seuraavan kauden loppuun. 19-vuotias Maanoja pääsi vartioimaan maalia, kun HJK saapui Allianssin vieraaksi Myyrmäen stadionille.

– Kun sain kuulla, että olen avauksessa, perhoset alkoi pyöriä vatsassa. Se oli iso hetki.

Kuusitoista vuotta myöhemmin Maanoja ei enää muista, miten ottelu päättyi, mutta kyllä sen, että hän oli "sairaan ylpeä" saadessaan tehdä debyyttinsä juuri HJK:ta vastaan. Ja vielä kentällä, joka oli ollut hänen kotinsa monta vuotta.

Tomi Maanoja Myyrmäkistadionilla, joka oli hänen kotikenttänsä liigadebyytissä 2005 - ja on sitä taas 16 vuotta myöhemmin. Kuva: Yle / Marianne Nyman

Ura kiihtyy

Allianssista matka jatkui Honkaan, missä Maanoja sai mahdollisuuden näyttää osaamistaan vuosina 2006-2008.

Oli vain ajan kysymys, koska hän ottaisi askeleen ulkomaille, ja heinäkuun lopussa 2008 varmistui, että hän siirtyy Tukholman AIK:hon.

– Se oli mahtavaa. Iso unelma toteutui ja itkin melkoisesti onnenkyyneleitä, Maanoja muistaa nöyränä.

– AIK on kuitenkin yksi Pohjoismaiden suurimmista seuroista ja suurin mitä faneihin ja katsojiin tulee.

Hyvässä ja pahassa, kuten hän saisi kokea pari vuotta myöhemmin.

"Menetin sen flow'n ja onnen, joka oli antanut minulle ilmaa siipieni alle"

Tomi Maanoja

Syksyllä 2008 Suomen U21-maajoukkue pelasi Turussa elintärkeän karsintaottelun Itävaltaa vastaan. Panoksena oli paikka ikäluokan EM-kisoihin vuotta myöhemmin.

Voittaja ratkaistiin rangaistuspotkukisassa. Kun Maanoja pimenevässä syysillassa onnistui pysäyttämään kaksi itävaltalaisten pilkkua, hänestä tuli yksi historiallisen joukkueen suurimmista sankareista.

Markku Kanerva luotsasi Suomen ensimmäistä kertaa lopputurnaukseen, luottopelaajinaan Maanojan lisäksi muun muassa Tim Sparv, Teemu Pukki ja Jukka Raitala.

– Täytyy sanoa, että se vuosi ja se syksy loivat monella tavalla elämäni parhaita muistoja. Minulla on toki myös kaksi ihanaa tytärtä, mutta jalkapallon puolella se oli tosi hienoa aikaa.

Suomen U21-maajoukkue helmikuussa 2008. Kuva: imago sportfotodienst/ All Over Press

Muutamaa kuukautta myöhemmin Tomi Maanoja pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa Japania vastaan vieraissa.

Silloin hän ei osannut aavistaa, että se jäisi myös viimeiseksi.

Kun Markku Kanerva kymmenen vuotta myöhemmin teki uutta historiaa viemällä Suomen ensimmäistä kertaa miesten arvokisoihin, Tomi Maanoja oli jo laittanut maalivahdinhanskat naulaan.

Katkennut sääri suisti uran raiteeltaan

Skytteholmin urheilukenttä Solnassa, helmikuussa 2009.

AIK pelaa harjoitusottelua Assyriskaa vastaan, ja Maanoja törmää vastustajaan kohtalokkain seurauksin. Sekä sääri- että pohjeluu menevät poikki.

Maanojalle, joka siinä vaiheessa oli pelannut jalkapalloa työkseen vasta muutaman vuoden, loukkaantumisella oli isoja seurauksia.

– Jouduin laittamaan futiksen vuodeksi jäihin. Missasin EM-kisat, jotka olisivat olleet minulle hyödyllinen näyteikkuna ja hieno kokemus. Ja menetin sen flow'n ja onnen, joka oli antanut minulle ilmaa siipieni alle.

Urakäyrä, joka oli osoittanut jyrkästi ylöspäin, kääntyi laskuun.

Joukkuetoverit AIK:ssa osoittavat kunnioitustaan loukkaantuneelle maalivahdilleen. Kuva: Jojje Lidén

Surullinen paluu

Syksyllä 2009 Suomen pitkäaikainen maalivahti Jussi Jääskeläinen ilmoitti maajoukkueuransa olevan ohi. Vaikka Tomi Maanoja oli silloin vielä loukkaantuneiden listalla, hän oli kuuma nimi spekulaatioissa seuraajasta.

– Kuntoutusprosessini oli edelleen kesken, eikä minulla siksi ollut mitään odotuksia. Se oli sellaista mediahypetystä ja tyhjää puhetta kaikki. Joskus voi toki olla mukavaa lukea itsestään, mutta se voi myös olla silkkaa painajaista, minkä sain kokea puoli vuotta myöhemmin.

Näin jälkeenpäin voi todeta, että Tomi Maanojan paluu keväällä 2010 on tarina, jonka mieluiten unohtaisi. AIK:n ylistetystä tulevaisuuden nimestä tuli loukkaantumisen jälkeen yleinen sylkykuppi.

Toukokuun alussa iltapäivälehti Aftonbladet valottaa tilannetta:

"AIK:n maalivahti Tomi Maanoja on viimeisen viikon aikana ollut sellaisen vihakampanjan kohteena, jota Allsvenskanissa ei ole nähty hyvin pitkään aikaan. Sekä joukkueen urheilupäällikkö, pelaajat että maalivahtivalmentaja ovat haukkuneet hänet lyttyyn ja muun muassa kutsuneet häntä nelosdivarin pelaajaksi."

Kuva: Granlund Pictures / AOP

Unelma ja todellisuus

Kun Ylen Sportmagasinet-ohjelma tapasi Tomi Maanojan syksyllä 2007, ennen EM-euforiaa, loukkaantumista ja viharyöppyä, kaikki oli vielä mahdollista.

– Kyllä mä haluaisin ajaa hienolla autolla jossain etelässä ja pitää samanlaista liimatukkaa kuin mulla nytkin on, nuorukainen kertoi itsevarmaan tyyliinsä.

Ja jatkoi toivovansa, että jalkapallo olisi hänen ammattinsa. Koska jalkapallo on sitä, mitä hän rakastaa.

Unelma etelän huippusarjoista jäi unelmaksi, mutta 2010-luvulla Maanoja pelasi ammatikseen viidessä eri seurassa Suomessa: Honka, RoPS, KuPS, FC Lahti ja HIFK. Väliin mahtui myös kausi Norjan Sandefjordissa.

– Tietenkin olisin halunnut pelata enemmän A-maaotteluita ja ansaita enemmän rahaa, mutta eivät ne asiat ole tärkeitä, hän sanoo nyt.

– Olen yli viidentoista vuoden ajan saanut elää unelmaani ja pitää jalkapalloa ammattina. Siitä olen todella ylpeä.

Maanoja pelasi viimeiset liigaottelunsa HIFK:n paidassa. Kuva: Matti Raivio / All Over Press

Löysi elämänilon uudelleen jalkapallon ansiosta

Se, että ekstrovertti ja puhelias Maanoja on viime vuosina kamppaillut vakavan masennuksen kanssa, voi yllättää monet. Sairastumisella ei ollut mitään tekemistä jalkapallon kanssa – mutta toipumisella oli.

Oli kulunut yhdeksän kuukautta Maanojan lopettamisesta kun hänen ystävänsä houkuttelivat hänet taas mukaan treeneihin. Paikkana oli IF Gnistanin kotikenttä Helsingin Oulunkylässä.

Maanoja liikuttuu kyyneliin kertoessaan kuinka hän jalkapallon, ystäviensä ja "Gnisun" ansiosta lopulta löysi taas elämänilon.

– He antoivat minun tulla tänne, olla oma itseni, löytää oman arvoni, olla se joka olen, ja tehdä sitä, mitä olen tehnyt koko ikäni – ja saada siitä arvostusta osakseni.

Aluksi Maanoja ainoastaan harjoitteli joukkueen mukana, mutta viime kaudella hän oli jälleen täysillä mukana ja vartioi Gnistanin maalia Ykkösessä. Tällä kaudella joukkue aloitti harjoittelun myös päiväsaikaan, mikä Maanojan opettajan työn vuoksi muodostui mahdottomaksi yhtälöksi.

Rakkaus ruotsin kieleen

Ruotsissa vietettyjen vuosien aikana jo yläkoulussa syttynyt rakkaus ruotsin kieltä kohtaan syveni entisestään. Maanoja alkoi puhua ruotsia kahden tyttärensä kanssa ja viisi vuotta sitten hän ryhtyi opiskelemaan ruotsinopettajaksi Helsingin yliopistossa.

Opinnot ovat vielä kesken ja urasuunnitelmaa on matkan varrella hieman muokattu. Työskenneltyään nyt muutaman vuoden kielikylpyopettajana Helsingissä ja Vantaalla, kasvattaja Maanoja tietää löytäneensä kutsumuksensa.

– Minulla on vielä pieni lappu, jossa lukee "mössorna bort" (pipot pois). Olen ollut koulun pipopoliisi, Maanoja nauraa.

– Toisella puolella lukee "prata svenska" (puhu ruotsia), koska tärkeintä on yrittää – ja se koskee kaikkia elämänaloja.

Tomi Maanojan lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu viedä opinnot päätökseen ja tulla muodollisesti päteväksi kielikylpyopettajaksi. Kuva: Yle / Marianne Nyman

Entä jos ...

Entä jos Tomi Maanojan jalka ei olisi mennyt poikki AIK:n harjoitusottelussa helmikuussa 2009. Entä jos hän olisi päässyt vartioimaan Suomen maalia, kun U21-maajoukkue pelasi historiallisissa EM-kisoissa muutamaa kuukautta myöhemmin.

Mihin tämä näyteikkuna olisi voinut viedä hänet, juuri kun urakäyrä sojotti jyrkästi ylöspäin? Unelmien ammattiuralle Eurooppaan? Ja lopulta Huuhkajien tolppien väliin EM-kisoihin vuonna 2021?

– Tietysti haaveilin siitä, että olisin osa ensimmäistä joukkuetta, joka etenisi EM- tai MM-kisoihin, mutta sitä ei tapahtunut. Tärkeintä on, että Suomi on mukana. Se on iso juttu.

 Kun Maanoja lopullisesti päättää pelaajauransa, ei ole mahdotonta että hän palaa entiseen suosikkitehtävään – valmennushommiin. Kuva: Yle / Marianne Nyman

Heikkoina hetkinä Maanoja ei ole kuitenkaan täysin välttynyt itsesääliltä.

– Kun saa noin valtavan vamman, joka vaikuttaa niin suuresti omaan uraan, on helppo alkaa ajatella "what if". Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että mursin jalkani, ja että elämästä tuli sellainen kuin tuli – ei sellainen kuin odotin, mutta silti melko hyvä.

– Joskus se voi tuntua hieman surulliselta, mutta suurimmaksi osaksi fiilis on ihan ok.

Ja vaikkei hän ollutkaan se, joka vartioi maalia, kun Suomi selvitti tiensä ensimmäisiin miesten arvokisoihin, hän elää hengessä mukana.

– Minulla on paljon ystäviä, jotka tulevat järjestämään kisastudioita,ja tulen takuulla olemaan mukana kannustamassa vanhoja ystäviäni joukkueessa – ja tietysti myös hieman nuorempia kavereita, Maanoja nauraa.

Marianne Nyman

Lue myös:

Kevin De Bruyne upotti Tanskan: näin tulos vaikuttaa Huuhkajiin – lue, miten Suomi voi päästä jatkoon

Kentälle lyyhistynyt Tanskan tähtipelaaja Christian Eriksen saa tahdistimen

Äänet päälle! Näin sykähdyttävästi Christian Erikseniä kunnioitettiin – Belgia ja Tanska lopettivat hetkeksi pelaamisen

Christian Eriksenin, 29, uran jatko näyttää epävarmalta – suomalaiskardiologi kertoo ohjeesta, joka sallii vain golfin ja keilaamisen

Presidentti Niinistö on seurannut tiiviisti Huuhkajien otteita – "Ensikertalaiselta erinomainen suoritus"

Punainen viiva näyttää, kuinka lähellä Joel Pohjanpalon maali oikeasti oli – huomaatko täpärän paitsiotuomion omalla silmällä?

Lukas Hradecky päätyi Suomeen sattuman oikusta – pahamaineisena pidetty turkulaislähiö tarjosi kasvualustan maailman huipulle

Suomen sankari Joel Pohjanpalo oli tuhannen maalin teinitähti, jonka ura oli loppua piinaaviin vaivoihin – isä hämmästelee poikansa asennetta

Paulus Arajuuri toimi mallinukkena Nummelassa, eikä valloittava hymy ole sen jälkeen hyytynyt – Diego Maradona sytytti jalkapallounelmat