1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. NHL

Kommentti: Tuomo Ruutu raottaa suomalaisvalmentajille tärkeää ovea NHL:ään – tämä erottaa hänet Jukka Jalosesta

Tuomo Ruudun palkkaaminen Florida Panthersin valmennusryhmään on tärkeä hetki eurooppalaisille kiekkovalmentajille. NHL:n vanhat tavat luovat hankalan tilanteen esimerkiksi Jukka Jaloselle, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä.

Tuomo Ruutu pelasi viimeisen NHL-kautensa New Jersey Devilsissä. Pitkän NHL-uran aikana luoduista suhteista on hyötyä valmentajauralla. Kuva: Getty Images

Ovi NHL:ään on eurooppalaisille valmentajille edelleen ikään kuin kiinni – ainakin päävalmentajille. Näin on ollut pitkään. Sen jälkeen, kun Chicagossa heikon joukkueen kanssa epäonnistunut Alpo Suhonen ja Pittsburghin konferenssifinaaleihin vienyt Ivan Hlinka 2000-luvun alussa löivät oven perässään kiinni, sitä ei ole avattu.

Moni voisi kysyä miksi?

Syitä on monia, eikä jonkinlaisen piiri pieni pyörii -karusellin pyörittäminen ole syistä vähäisin. NHL on viime kädessä edelleen melko konservatiivinen yhteisö, jossa perinteet ja suhteet ovat tärkeitä arvoja, kun henkilöstöä palkataan. NHL-seurojen pomoilta on puuttunut uskallus hakea Euroopasta kenties uudenlaista ajattelua.

NHL-pelaajista noin kolmannes tulee Euroopasta, mutta vanhan mantereen valmennusosaamiseen ei seuroissa jostakin syystä luoteta.

NHL-seurat ovat edelleen tilassa, jossa ne palkkaavat meritoituneen vanhan tutun mieluummin kuin hakisivat laatikon ulkopuolelta rohkeasti erilaista osaamista. Tämä on pelin henki jopa pohjoisamerikkalaisten valmentajien kohdalla, eurooppalaisista puhumattakaan. Ja kyllä, mukaan mahtuu muutamia jopa hieman koomisia esimerkkejä.

Esimerkiksi New Jersey palkkasi kuluvaksi kaudeksi päävalmentajakseen 61-vuotiaan Lindy Ruffin, paljon kokeneen NHL-valmentajan, joka ei ollut valmentanut kolmeen vuoteen missään. Eikä sitä ennenkään yhtä kautta lukuun ottamatta hyvin oikeastaan kymmeneen vuoteen.

Nuorekkaalle ja lahjakkaalle joukkueelle olisi varmasti voinut löytää dynaamisemmankin luotsin.

Alpo Suhonen oli ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja NHL:ssä. Kuva: Lehtikuva / Reuters

On myös niin, että valmentajatiimeihin palkataan usein kavereita. Uusi päävalmentaja harvoin lähtee hakemaan valmennusryhmäänsä osaamista täysin oman ympyränsä ulkopuolelta. Tässä ei tosin ole mitään kummallista. Milloin viimeksi kotimainen SM-liigavalmentaja lähti hakemaan itselleen apureita Pohjois-Amerikasta?

Kolikossa on silti toinenkin puoli.

Yhtä lailla voisi kysyä, miksi pohjoisamerikkalaiset olisivat yhtäkkiä jotenkin erityisen huumaantuneita vaikkapa suomalaisesta valmennusosaamisesta? Se, mikä meille 2019 MM-kullan ja 2021 MM-hopean kautta näyttäytyy valmennuksellisena mestariteoksena, mitä se ehdottomasti Euroopan kaukaloissa onkin, tuskin säväyttää samalla tavalla NHL-seurojen toimistolla.

Ja voidaan myös kysyä: pitäisikö sen säväyttää?

Onko Euroopassa jotain, mitä Pohjois-Amerikassa ei ole?

Toki voi ajatella, että NHL-seurojen pomot varmasti seuraavat tiiviisti myös kansainvälisen jääkiekon käänteitä ja ovat kartalla esimerkiksi siitä, millaista jälkeä Suomi on viime vuosina junioreita myöten eurokaukaloissa tehnyt, ja kenen johdolla. Mutta onko meillä todella jotakin, mitä Pohjois-Amerikassa ei ole?

Otetaan esimerkiksi Kanada.

Kanadasta tulee käytännössä vuosi toisensa jälkeen maailman parhaat nuoret jääkiekkoilijat. Se on voittanut seitsemästä edellisestä nuorten MM-kullasta kolme ja ollut viidesti mitaleilla. Kanada on voittanut miesten MM-kisat kolme kertaa kuuden edellisvuoden aikana ja vienyt pokaalin mukaansa kaksista edellisistä NHL-olympialaisista.

Lisäksi Kanada voitti NHL-pelaajilla pelatun World Cupin syksyllä 2016.

Kanada kukisti Suomen jääkiekon MM-finaalissa kesäkuussa. Kuva: ITAR-Tass/All Over Press

Kanadan omissa junioriliigoissa hautuu paljon hyviä, nuoriakin, valmentajia, joiden katseet ovat niin ikään NHL:ssä – ja nämä ovat paljon lähempänä fyysisesti NHL:ää jatkuvan verkostoitumisen näkökulmasta. Meille suomalaisille Jukka Jalonen on Suomi-kiekon ikoni, mutta NHL:ssä Jukka Jalonen on vain nimi.

Moni varmasti tietää Jukka Jalosen saavutukset kansainvälisillä jäillä, mutta mitä muuta hänestä Pohjois-Amerikassa tiedetään vaikka ihmisenä tai valmentajana? Ei varmasti juuri mitään. On selvää että tilanteessa, jossa ovi eurooppalaisvalmentajille on edelleen kiinni, tällainen tilanne ei ainakaan madalla kynnystä palkkaamiseen.

Ei pidä unohtaa pelaajien näkökulmaa

Jalonen tiedetään NHL-seurojen toimistoilla, mutta mikä on tilanteen laita pukuhuoneissa? Suomessa rakastetaan pelikirjapuhetta, mutta NHL on tähtikulttiliiga, jossa nuorten tai kaiken kokeneiden ja voittaneiden miljonäärien haltuun ottaminen voi olla tuntemattomalle valmentajalle helpommin sanottu kuin tehty.

Valmentaminen on aina paljon muutakin kuin ohjauspelin virittelyä. NHL:ssä varsinkin.

Eikä suomalaisista valmentajista oikeastaan yksikään ole vielä selkeästi lähtenyt Pohjois-Amerikkaan rakentamaan uraa, tekemään itseään tykö ja luomaan suhteita. Esimerkiksi Jalonen on sanonut, ettei itsensä markkinointi meinaa oikein istua hänen luonteeseensa. Suomalaiseen mentaliteettiin se istuu ylipäätään melko huonosti.

Tämä on ymmärrettävää, mutta samaan aikaan on muistettava, että NHL-seurat harvemmin hakevat ketään töihin kotiovelta. Etenkään tilanteessa, jossa pohjoisamerikkalainen jääkiekko juuri nyt menee. Toki osalla NHL-seuroista menee heikommin, mutta isossa kuvassa rajan molemmin puolin kiekko-ohjelmat ovat hyvässä hapessa.

Tällaisessa tilanteessa rohkeita muutoksia harvemmin haetaan.

Jukka Jalonen on sanonut tavoittelevansa NHL-päävalmentajan työtä. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Kahta sanaa ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö vaikka Jalonen tai Ruotsin maajoukkueessa loistavaa työtä tehnyt Rikard Grönborg olisi NHL-tason valmentajia. Jos ajatellaan, että NHL:n valmennustiimeissä operoi alun toista sataa valmentajaa, on selvää, että tämä kaksikko pesisi kollegoistaan monen.

Mutta näin yksinkertaista ei bisnes NHL:ssä ole.

Suomeen on syntymässä narratiivi, minkä pohjalta jokaista NHL:n valmentajapalkkausta arvostellaan, mikäli se ei kohdistu esimerkiksi Jaloseen. Tämäkin on väärin. Eivät NHL-seurat ole Jaloselle, Grönborgille tai kenellekään muullekaan velkaa. Ei Euroopassa kuitenkaan jääkiekkoa uudelleen keksitty ole.

Ruudun vanha agentti palkkasi hänet Floridaan

NHL:ssä on tietenkin muutamia heikommin valmennettuja joukkueita, onhan niitä SM-liigassakin, mutta yleisellä tasolla NHL-valmentajien vähättely on erikoinen ilmiö. Etenkin, kun valmennukseen miljoonaliigassa liittyy paljon muutakin kuin viivojen piirtely valkoiselle taululle.

NHL:n pudotuspeleissä on tänäkin keväänä nähty erinomaisesti valmennettuja joukkueita, joista löytyy täysin samanlaisia arvoja ja pelillisiä rakenteita kuin vaikkapa Jalosen menestyneistä MM-joukkueista. Ison veden molemmin puolin osataan ja siksi oven avautuminen eurooppalaisille onkin vain ajan kysymys.

Tuomo Ruutu palkattiin apuvalmentajaksi Florida Panthersiin. Kuva: Emil Hansson / AOP

Siksi Tuomo Ruudun palkkaaminen Floridaan oli eurooppalaisille valmentajille tärkeä avaus.

Sillä kuka tuota ovea raottaa, ei viime kädessä ole merkitystä. Jokainen palkkaus madaltaa todennäköisesti seuraavan kynnystä. Suhteilla oli toki Ruudunkin tapauksessa merkitystä. Florida-GM Bill Zito oli Ruudun agentti tämän pelaajauralla, ja tuskin vuodesta New York Rangersin kehitysvalmentajanakaan haittaa oli.

Päästäkseen ytimeen, on mentävä ytimeen.

Lue myös:

Tuomo Ruutu Floridan apuvalmentajaksi NHL:ssä – "Olemme erittäin ylpeitä"

Tampa Bay aloitti finaalisarjan väkevästi, Kotkaniemi alusti Montrealin ainoan maalin – "Meidän pitää karsia virheitä"

Kommentti: Montreal loi melkoisen mestariteoksen NHL:n välierissä – ja se on kuin Jukka Jalosen reseptikirjasta

Ismo Lehkonen hehkuttaa Canadiensin viisikkopeliä ja poikansa voittomaalia: ”Hyville ihmisille sattuu hyviä asioita”