1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Tokio 2020

Kommentti: En olisi koskaan uskonut, että juuri Japani opettaa, miten hyvin asiat Suomessa ovat

Pelkoa tunteva olympia-ajan Japani on vapaalle sielulle melkoinen ihmiskoe, kirjoittaa Jelena Leppänen Tokiosta.

Kuva: Richard Atrero de Guzman/Getty Images

TOKIO. Tunnen monia suomalaisia, jotka ovat maailmanmatkoillaan ihastuneet Nousevan auringon maahan. Japani on tarjoillut heille ystävällisiä kohtaamisia, suussasulavia ruokaelämyksiä, inspiroivia maisemia ja kahden omalaatuisen kulttuurin tietynlaista sielunveljeyttä.

En voi puhua koko maan puolesta, mutta olympia-ajan Tokio tarjoaa maahan tulevalle ulkomaalaiselle enemmänkin eristystä, loputtomalta tuntuvan määrän byrokratiaa ja uutisvirtaa, jossa muistutetaan, kuinka suurin osa japanilaisista vastustaa pian alkavia olympiakisoja.

Koronavirustartuntojen määrät ovat kasvaneet Tokiossa viime päivinä noin 800–900:aan vuorokaudessa. Se on saanut päättäjät julistamaan pääkaupunkiin hätätilan ja ravintoloille muun muassa alkoholin tarjoilukiellon. Samaan aikaan ympäri kaupunkia rakennetaan maailman suurinta urheilutapahtumaa, jonne odotetaan urheilupomot, urheilijat, näiden taustavoimat ja median edustajat mukaan lukien noin 90 000 ihmistä (siirryt toiseen palveluun).

Japanin hallinto ja kisajärjestäjät ovat ajautuneet mahdottoman yhtälön eteen: tästä pitäisi tehdä olympiahengen mukaisesti maailman kansojen suuri ja lämmin kohtaaminen, mutta samalla ihmiset on pidettävä kaukana toisistaan. Tilannetta on pyritty ratkomaan luomalla sääntöjä, sääntöjä ja lisää sääntöjä.

Yksi näistä on ulkomailta tulevien karanteenijakso, joka omalla kohdallani tarkoitti ensin neljän päivän totaalikaranteenia tokiolaisessa hotellihuoneessa. Sen aikana huoneesta saa poistua kerran päivässä varttitunniksi hakemaan ruokaa lähettyvillä sijaitsevista elintarvikekioskeista.

Hotellin aulassa istuu vartija, jonka edessä olevaan listaan merkitään poistumis- ja saapumisaika. Listat menevät päivän lopuksi arvoasteikossa ylempänä olevien viranomaisten käsiin. He ovat tehneet selväksi, ettei 15 minuutin aikarajasta kannata lipsua.

Jalankulkijoita Shinjukun alueella Tokiossa. Kuva: Franck Robichon / EPA

Neljän päivän jälkeen neljän hengen toimittaja-kuvaajatiimimme saa mennä hotellilta erityiskuljetuksella olympialaisten suorituspaikoille ja Tokion Suomen-suurlähetystölle. Kun maassa on ollut 14 vuorokautta, saa käyttää julkisia kulkuvälineitä ja liikkua tavallisen väestön keskuudessa useilta viranomaistahoilta haettavilla erityisluvilla – tosin tämäkin käytäntö voi vielä kisa-aikana muuttua. Maskia käytetään käytännössä kaikkialla paitsi omassa hotellihuoneessa.

Neljän totaalikaranteenipäivän aikana olen muun muassa lähettänyt valtavan määrän sähköposteja, täyttänyt lukuisia lupa-anomuksia ja tutustunut turhankin läheisesti japanilaiseen byrokratiaan.

Hotellihuoneen ikkunasta näkyvä harmaa toimistorakennus ja sen ulkopuolella tupakoivat synkkäilmeiset toimistotyöntekijät tuntuvat jo eräänlaisilta perheenjäseniltä. Olen oppinut, että televisiosta tulevilla sumopainiotteluilla on kaikkine rituaaleineen yllättävän rauhoittava vaikutus, kun 18 neliön huone alkaa tuntua päivä päivältä pienemmältä.

"Olympialaisten pitäminen ei tule kuulonkaan!" Tokiolaisnainen osoitti monien tavoin mieltään kaupungissa heinä-elokuussa järjestettävää urheilun jättitapahtumaa vastaan. Kuva: Yuichi Yamazaki/Getty Images

Neljän seinän sisällä mieleen on tullut väkisinkin ajatus, miten etuoikeutettua elämä Suomessa lopulta on. Olen saanut matkustaa elämäni aikana ympäri maailmaa, nähnyt monenlaista loistoa ja kurjuutta, mutta harvassa paikassa koti-ikävä on tuntunut yhtä riipaisevalta kuin nyt. Kieltämättä en olisi ennen tätä kuvitellut, että se iskisi kaikista maailman kolkista Tokiossa.

Syynä astetta kovempaan kulttuurishokkiin eivät ole alati muuttuvat säännöt, ihmeelliseltä tuntuva kulttuuri tai edes olematon japanin kielen taitoni maassa, jossa harva puhuu englantia. Syynä on ennen kaikkea se, että tässä ympäristössä olen mieleni vanki.

Ihminen on luotu liikkumaan. Jo muutama päivä pienessä tilassa ilman vapautta valita, minne voi mennä tai mitä tehdä, koettelee hermoja. Ajatus juoksulenkistä Helsingin teillä ja Itämeren tuoksusta ilman kasvojen edessä olevaa maskia ei ole koskaan tuntunut yhtä houkuttelevalta.

Kohteliaisuutta ja epäluuloa

Länsimaalaisen kulttuurishokki ei ole tietenkään tavallisten japanilaisten syy. He tuskin kuvittelivat vuonna 2011 alkaneen olympiahaun yhteydessä, että näistä tulisivat maailmanhistorian oudoimmiksi kutsutut kisat.

Maailman suurimmasta urheilutapahtumasta on tullut Kansainvälisen olympiakomitean rahantekosampo. Kuten viime vuosikymmenen esimerkit ovat osoittaneet, järjestäjämaalla voi upota kisahuuman luomiseen helposti kymmeniä miljardeja euroja. Se tarkoittaa, että tapahtuman perumisen kynnys nousee liian korkealle – tunsivat kansalaiset ja olympialaisista suurimman siivun kustantavat veronmaksajat mitä tahansa.

Tällä hetkellä he tuntevat ennen kaikkea huolta. Kiivaimmat kisojen vastustajat pelkäävät kansainvälisen jättitapahtuman ja ulkomaalaisten tuovan maahan lisää koronavirusta. He vaativat päivittäin olympialaisten perumista vetoamalla perustuslailliseen oikeuteensa elää.

Kaiken tämän keskellä japanilaiset ovat myös omia, yhteisön etua ja käyttäytymisnormeja tarkasti vaalivia kohteliaita itsejään. Naritan lentokentällä maahan saapuvia tervehtii suuri joukko hymyileviä ja kumartelevia työntekijöitä, jotka ohjaavat vierailijoita tarkastuspisteeltä toiselle. Jopa laukkuja haisteleva söpö pienikokoinen huumekoira tuntuu lempeämmältä kuin useimmilla lentokentillä päivystävät kookkaammat lajitoverit.

Tokion olympialaisiin kuluu joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes 30 miljardia euroja. Se ja vallitseva koronavirustilanne ovat kääntäneet japanilaiset vielä vahvemmin kisoja vastaan. Kuva: Clive Rose / Getty Images

Kiitollisuutta ja eräänlaista anteeksipyyntöä ilmaiseva “sumimasen” kuuluu joka puolella. Hotellin vartijat kumartavat syvään niin pitkään, kunnes ulkoa tullut vieras on kävellyt hissille ja hissin ovet ovat painuneet kiinni. Ylenpalttinen kohteliaisuus mairittelee, mutta luo tällaisena aikana myös hämmentävän epätodellisen olon. On vaikea välttyä ajatukselta, että olisi tullut osaksi eräänlaista näytelmää.

Japanilaiset ovat tunnettuja paitsi kohteliaisuudestaan myös ulkomaalaisia kohtaan tuntemastaan syvälle iskostuneesta epäluulosta. Koronatilanne ja lukuisat rajoitukset tuskin muuttavat tätä ajattelutapaa suotuisampaan suuntaan.

Lue myös: Unelmien Japani paljastui ompelija Guolle painajaiseksi, sillä tarjolla on vain "orjatyötä" – "Tilanne alkoi Pohjoismaista", syyttää populisti

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on kuhistu Tokion kantakaupungissa sijaitsevasta hotellista (siirryt toiseen palveluun), joka pani olympialaisten ajaksi osaan hisseistään “vain japanilaisille” - ja osaan “vain ulkomaalaisille” -laput. Pienen somemyrskyn jälkeen hotelli luopui pahoitellen kyseisestä käytännöstä, mutta pieni ele kertoi paljon pinnan alla kytevästä pelosta.

Erään olympialaisten yhteydessä tapaamani, kaksi rokotusta saaneen ja lukemattomia kertoja testatun englantilaisen mediatyöntekijän mukaan paikalliset siirtyvät usein automaattisesti monta metriä kauemmas, kun hän astuu samaan metrovaunuun.

Utelias sielu ei voi olla tuntematta oloaan hieman surulliseksi. Ihmiskunnan kehitykseen paneutunut hollantilaishistorioitsija Rutger Bregman kirjoitti Hyvän historia -menestysteoksessaan, että paras lääke ennakkoluuloja vastaan ovat eri kulttuureista ja taustoista tulevien ihmisten keskinäiset kohtaamiset. Ne opettavat, ettemme ole pohjimmiltamme niin kovin erilaisia.

Tokion olympiakuplassa näitä kohtaamisia, ainakaan kovin aitoja sellaisia, tulee valitettavan vähän.

Lue myös:

Nousisiko olympiahenki Tokiossa tanssivilla roboteilla? – katso videolta, miten urheilijoiden kisatunnelmaa on viritelty pandemian aikana

Tokio julistettiin hätätilaan olympialaisten ajaksi – kisat järjestetään ilman yleisöä

Kommentti: Matkustimme Tokioon ja kokemus oli odotetun outo – Japanin hallitus suunnittelee olympiakisojen ajaksi alkoholikieltoa ravintoloihin