1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. koripallo

Olympiakomitea ei uskonut rajun pettymyksen kokeneisiin suomalaiskoripalloilijoihin – he venyivät suoritukseen, jollaista ei ole nähty 57 vuoteen

Japanin olympialaiset 1964 jäivät pysyvästi koripallolegenda Kari Liimon mieleen – niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella.

Kari Liimo ja Suomen koripallomaajoukkue kokivat Tokion olympiahuuman vuonna 1964. Oli lähellä, että matka Nousevan auringon maahan olisi jäänyt väliin. Kuva: Sini Järnström / Yle, Getty Images

– Japani, Kaukoitä. Se iskee heti.

Nousevan auringon maassa kävi 1960-luvulla merimiehiä ja liike-elämän matkaajia, mutta muuten Japani jäi monille suomalaisille lähinnä eksoottiseksi haaveeksi.

Kari Liimo kuului siihen harvaan joukkoon, joka pääsi tutustumaan saarivaltion elämänmenoon, kun Suomen koripallomaajoukkue selvitti tiensä vuoden 1964 Tokion olympialaisiin.

– Se oli yllätys. Japani oli maana hieno. Tokion olympiakisat näkyivät joka puolella, Liimo, 77, muistelee nyt Yle Urheilulle.

Tie ihmeellisiltä tuntuviin kisoihin sisälsi monta mutkaa, jotka eivät olleet loivimmasta päästä. Maajoukkueen taival vuoden 1963 EM-kisoissa päättyi itäblokin mailta saatuun pöllytykseen ja kovaan pettymykseen. Luottonsa menettäneet urheilupomot eivät olisi halunneet lähettää joukkuetta olympiakarsintoihin, mutta päävalmentaja Kalevi Tuominen ei antanut periksi.

Tuominen otti tuntuvan riskin ja neuvotteli Olympiakomitean kanssa sopimuksen, josta harvat silloin tiesivät: Olympiakomitea maksaisi karsintamatkan Sveitsin Geneveen ainoastaan, jos Suomi selviytyisi sieltä Tokion kisoihin.

Suomi voitti ratkaisevassa karsintapelissä Bulgarian, ja unelmasta tuli totta.

– Karsinnoista tuli aikamoinen jännitysnäytelmä. Edelleenkin täytyy sanoa, että Bulgarian kukistaminen oli itselleni varmasti yksi uran parhaimmista voitoista, yksi karsintaturnauksen suurista sankareista Liimo sanoo.

Japani halusi tehdä vuoden 1964 olympialaisista mieleenpainuvat. Järjestelyihin panostettiin kunnolla, mikä teki vaikutuksen moniin. Kuva: Getty Images

Suoritus oli monella tapaa erityinen. 57 vuotta myöhemminkään yksikään toinen suomalainen palloilujoukkue ei ole onnistunut saavuttamaan karsintojen kautta paikkaa kesäolympialaisissa.

Esimerkiksi jalkapallomaajoukkue pääsi olympialaisiin neljä kertaa, mutta vuosina 1912 ja 1936 riitti ilmoittautuminen ja vuonna 1952 Suomi sai osallistumisoikeuden kisaisäntänä. Tie vuoden 1980 Moskovan turnaukseen aukesi kymmenien maiden boikotin jälkeen.

– Saavutuksemme historiallinen merkitys paljastuu oikeastaan nyt, kun miettii, että siitä on kulunut lähes 60 vuotta. Huomaamme, kuinka vaikeaa palloilujoukkueiden on päästä olympialaisiin. Se on ehkä vaikeampaa nykypäivänä, kun mukana on enemmän maita, mutta ei se ollut helppoa silloinkaan, Liimo sanoo.

– Itselleni on iso asia olla olympiaurheilija ja kuulua olympiaperheeseen.

Historiallinen saavutus

Tokion olympialaisten koripalloturnaus pelattiin juuri valmistuneella Yoyogin stadionilla, jossa kilpaillaan myös tämän vuoden olympialaisissa, tosin käsipallossa.

Uusi peliareena ja siihen liittyvät mukavuudet tekivät heti alkuun vaikutuksen.

– Siihen aikaan olimme tottuneet kaikenlaisiin pelipaikkoihin, mutta tämä halli oli todella hieno ja viihdyttävä. Muistaakseni sinne mahtui 4000 katsojaa. Pelasimme nahkapalloilla, mikä ei ollut mikään itsestäänselvyys. Joissain EM-kisoissa kisajärjestäjät saattoivat antaa käsiimme kumipalloja.

Suomi voitti turnauksessa neljä ottelua yhdeksästä ollen lopputuloksissa 11:s. Se on edelleen koripallomaajoukkueen paras saavutus.

Jo olympialaisiin pääsy oli Suomelle suuri voitto, mutta jossiteltavaakin jäi. Alkusarjan ottelu Uruguayta vastaan kaihertaa Liimon mieltä vielä 60 vuoden jälkeen. Suomi hävisi pistein 55–73 ja menetti mahdollisuudet mitalipeleihin.

Eteläamerikkalainen pelitapa, johon kuuluivat korkealla viuhuneet kyynärpäät ja erilaiset koiruudet, tuli suomalaisille yllätyksenä.

– Uruguay vei pelin tasolle, johon emme olleet tottuneet. Pelistä tuli ylifyysinen, emmekä osanneet käsitellä sitä. Meillä meni maltti, ja ottelu lähti vähän käsistä, Liimo harmittelee.

Suomi voitti Tokion olympiaturnauksessa neljä peliä yhdeksästä. Kuvassa Kari Liimo (5) yrittää estää Brasilian Wlamir Marquesin donkkia. Brasilia voitti Suomen 61–54. Kuva: Getty Images

Japanin-matkasta tuli Liimolle ja hänen pelaajakollegoilleen ikimuistoinen kokemus. Saarivaltio halusi näyttää kansainvälisille vieraille parastaan ja jättää toisen maailmansodan synkät muistot lopullisesti taakseen. Järjestelyihin panostettiin täysillä, mikä näkyi olosuhteissa ja katukuvassa.

Liimo muistelee innoissaan muun muassa silloista urheilijoiden olympiakylää, joka toimi ennen olympialaisia USA:n ilmavoimien sotilaiden ja näiden perheiden asuinalueena.

Olympiakylän ruokaloissa oli tarjolla herkkuja ympäri maailmaa, mikä oli 1960-luvun suomalaisjoukkueelle itsessään eksoottinen elämys. Kisakylä antoi mahdollisuuden tavata kansainvälisiä urheilijatähtiä, jotka olivat tulleet tutuiksi lehtien sivuilta.

– Hollantilainen judoka Antonius Geesink seisoskeli usein samassa ruokalassa. Hän oli kaksi kertaa minua leveämpi. Hän voitti raskaassa sarjassa olympiakultaa, mikä oli judoa pyhänä pitävässä Japanissa kova juttu.

Olympiareissulla oli Liimolle myös suurempi, käänteentekevä vaikutus. Alkulohkon ottelu tulevaa kultajoukkuetta Yhdysvaltoja vastaan avasi nuoren suomalaisurheilijan silmät.

– USA:n esiintyminen niissä kisoissa oli itselleni herätys. Ymmärsin, etten ollut vielä nähnyt kaikkea. Päädyin siihen, että minun oli lähdettävä Jenkkeihin yliopistoon kokemaan se homma siellä. USA oli silloin niin paljon edellä kaikessa kuten valmennuksessa, Liimo kertoo.

Vuoden 1964 olympialaisten koripalloturnaus pelattiin Yoyogin stadionilla. Vuoden 2021 kisoissa Yoyogi toimii käsipalloilijoiden pelipaikkana. Kuva: Philip Fong/Getty Images

Liimo lähti kokeilemaan siipiään seuraavana vuonna. Matka USA:han tuntui siihen aikaan yhtä kaukaiselta ja eksoottiselta kuin visiitti Japanissa.

– Ei ollut ihan helppoa lähteä yhdysvaltalaisyliopistoon ammattikoulupohjalta. Kielitaito oli mitä oli. Jo se, että selvisi New Yorkin kentältä eteenpäin oli kova suoritus, Liimo muistelee hymyillen.

Liimo opiskeli Brigham Young -yliopistossa neljä vuotta. Suomalaisen otteet olivat sen verran lupaavia, että NBA-seura Los Angeles Lakers varasi hänet vuonna 1969. Liimosta tuli ensimmäinen suomalainen, joka on varattu maailman kovimpaan koripalloliigaan, mutta pelit NBA-parketeilla jäivät väliin. Pelaajalle ilmoitettiin, että maajoukkueura voisi tyssätä rahakkaaseen ammattilaissopimukseen.

Liimon ura oli silti unohtumaton. Setsenkertainen SM-kultamitalisti valittiin kuusi kertaa Suomen parhaaksi koripalloilijaksi. Menestys jatkui peliuran jälkeenkin. Liimo pääsi juhlimaan valmentajana kaikkiaan kuutta Suomen mestaruutta.

– Voi sanoa, että yhdellä ottelulla (olympialaisissa USA:ta vastaan) oli urani kannalta iso merkitys.

Lue myös:

“Unelmasta tuli painajainen” – miljardien eurojen kustannukset ovat karanneet täysin käsistä, muuttuvatko olympialaiset lopullisesti?

Tokiossa viikko ennen olympialaisten alkua kadonnut Ugandan painonnostaja jätti jälkeensä terveiset vaimolleen – haluaa työskennellä Japanissa

Kommentti: En olisi koskaan uskonut, että juuri Japani opettaa, miten hyvin asiat Suomessa ovat