1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Heli Rantanen

Suomalaisen urheilun kuuluisa ihme nähtiin tasan 25 vuotta sitten – Heli Rantanen kertoo, mikä jäi harmittamaan olympiavoiton jälkeen

Heli Rantanen otti keihäänheiton olympiakultaa tasan 25 vuotta sitten 27. heinäkuuta vuonna 1996. Rantanen avaa Yle Urheilulle, millä tavalla kultaa tuli ja kertoo myös legendaarisista kultajuhlista hampurilaisravintolassa.

Heli Rantanen kiskaisi kultaa Atlantan olympiakisoissa. Kuva: Bongarts/Getty Images

Lammin Säkiän vaalea kikkarapää valmistautuu urheiluelämänsä tärkeimpään yksittäiseen suoritukseen. Heli Rantanen on heittänyt Atlantan olympialaisten karsinnassa oman ennätyksensä 66,54 metriä. Loppukilpailussa arpakoneisto on pyöräyttänyt hänet koko ryhmän ensimmäiseksi heittäjäksi.

Rantanen ei valmentajansa toppuutteluja kuuntele, vaan aikoo halkaista nurmikon pinnan kauempana kuin koskaan aikaisemmin. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi, huippuheitto tai totaalinen tekniikan mureneminen. Jälkimmäinen variaatio saattaisi suistaa alkamassa olevan olympiafinaalin väärille raiteille.

Adrealiinipiikissä olevalla heittäjällä ei ole päänsä sisällä vaihtoehtoja ja vauhdinottoradan päässä olevan Rantasen katse huokuukin suoritusvarmuutta. Heitto on huikea, mutta murskataanko vastustajat henkisesti vasta muutama sekunti suorituksen jälkeen?

Tasainen polku kohti korkeinta koroketta

Suomessa saavutettiin 1990-luvulla valtava määrä heittolajien pistesijoja sekä finaalipaikkoja, joten ne eivät tuntuneet menestyshullussa penkkiurheilukansassa juuri miltään. Tästäkin syystä heinäkuussa 1996 Heli Rantasen olympiakultaa pidettiin varsin suurena yllätyksenä.

Vaikka Rantasen kausi oli ollut tasaisen vakuuttava, niin olihan tämä mitali lopulta lammilaisen ainoa aikuisten arvokisatasolla. Lisäksi pahat selkäongelmat olivat vaivanneet keihäänheittäjää edellisinä vuosina. Mutta kun tarkasteluun otetaan aikaisemmat arvokisatulokset, alkaa Atlantan hirmuvireen tausta hahmottumaan.

Rantanen heitti Splitin EM-finaalissa jo 20-vuotiaana ja oli vuotta myöhemmin Tokiossa MM-kisojen yhdeksäs. Tulevaisuuden kannalta tärkein onnistuminen tuli vuonna 1992 Rantasen heittäessä Barcelonan olympiafinaalissa kuudenneksi. Silloinkin pisin kaari tuli sekä karsinnassa että loppukilpailussa heti ensimmäisellä heitolla.

– Olin todella tyytyväinen ensimmäisten olympiakisojeni jälkeen. Se retki antoi paljon oppia ja ymmärrystä noin isoista kilpailuista. Taidan olla aika ennalta arvattava tyyppi, kun sielläkin tuli isot onnistumiset heti molempien kilpailujen alkuun. Vaikeaa sitä on arvioida, kuinka paljon tuollainen kokemus auttoi Atlantassa. Varmasti paljon, kun oli olympialaisissa jo kerran ollut ja onnistunut siellä ensimmäisistä heitoista lähtien, Rantanen pohtii.

Heli Rantanen (keskellä) juhlii kultaa palkintokorokkeella. Australian Louise McPaul (vas.) saavutti hopeaa ja Norjan Trine Hattestad (oik.) pronssia. Kuva: AFP / Getty Images

Seuraavan olympiadin Rantanen avasi Stuttgartin MM-kisojen 11. sijalla, mutta lopullisesti maailman terävimpään kärkeen hän nousi Ruotsin Göteborgissa vuonna 1995. Viimeisellä kierroksella repäisty 65,04 jäi MM-pronssista vajaaksi vaivaiset 12 senttiä.

– Jollain tavalla se neljäs sija oli minulle iso voitto. Väitän, että se aikalailla mahdollisti seuraavan vuoden menestyksen. Siitä hetkestä eteenpäin päivämäärä oli koko ajan tiedossa. Se löytyi vuoden 1996 almanaksata, heinäkuun kohdalta. Ja tietysti kai sillä oli omalla laillaan iso merkitys, että hävisin sen pronssin nimenomaan Mikaela Ingbergille. Hyvälle ystävälle hävittynä se ei ehkä tuntunut ihan yhtä pahalta, mutta samalla se neljäs sija oli koko ajan läsnä, kun harjoittelimme paljon yhdessä, Rantanen muistelee.

Legendaariset kultajuhlat

26-vuotias Heli Orvokki Rantanen saapui Atlantan olympiakylään huojentunein mielin. Jälkeenpäin katsottuna hänen kautensa oli kokonaisuudessaan loistava, sillä 65 metrin ”haamuraja” ylittyi peräti yhdeksässä kilpailussa.

Samaan aikaan suurimmat ennakkopaineet olivat karisseet alaselän surkean tilanteen vuoksi. Pitkään oli näyttänyt jopa siltä, että Rantanen joutuu jättämään olympiakisat väliin. Lopulta selkä saatiin heittokuntoon manipulaatioiden avulla viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Kivuttomalla selällä harjoiteltu viimeinen viikko ja sitä edeltänyt pakkolepo tuottivat treenikentälle hirmukaaria. Niin pitkiä, ettei heittojen tuloksia Rantaselle itselleen edes kerrottu. Muutoinkin valmennussuhde Leo Pusan kanssa perustui tietynlaisen piikittelyn ja jatkuvan uhoamisen välillä olevaan symbioosiin.

Jo vaikkapa punttisalin maksimiharjoituksessa Rantanen veteli kivuistaan huolimatta isoimmat raudat ilmaan ilmeenkään värähtämättä. Valmentajalle piti näyttää, että voisitkos hei laittaa harjoitusohjelmaan hieman suurempia painoja.

Ensimmäinen suurista päivistä koitti 26.7.1996. Arvokisoissa karsintakilpailu on heittäjille lähes aina vaikea, mutta ei Rantaselle. Hän selviytyi uransa aikana loppukilpailuun sataprosenttisella varmuudella. Tähän valoon Atlantan nappionnistuminen ei näytä kovin yllättävältä. Vaikkakin karsintakisan hirmukaari lisäsi odotuksia omien korvien välissä.

– Leksa päätti sen karsintaheiton jälkeen vetäistä minulle vielä ihan kunnon rääkin punttisalin puolella. Työntöä, tempausta, rinnallevetoa ja muutama kyykky. Tyttö oli saatava sammumaan, koska ajatukset olivat koko ajan vain siinä huomisessa, huomisessa ja huomisessa. Ja sitten tuli vielä se tieto, että heitän koko porukan ensimmäisenä. Kyllähän se tosi jännä paikka oli, Rantanen muistelee.

Kun kuvanauhaa myöhemmin analysoi, niin harvoin näkee urheilijan silmissä vastaavaa päättäväisyyttä, kuin mitä nähtiin Atlantan olympiastadionilla. Heli Rantanen oli jo urheilijoiden esittelyssä tai ensimmäisen heiton alla täysin omassa maailmassaan.

Rantasen ilme oli todella keskittynyt finaalipäivänä. Kuva: Lehtikuva

Kimmoisat ristiaskeleet ja vetäisy, joka on rennon räväkkä. Edellisenä päivänä tehty ennätys paranee lähes 1,5 metriä tulokseen 67,94. Heiton jälkeen alkaa tapahtua:

Rantanen kääntyy kannoillaan ilmeenkään värähtämättä. Kieli painautuu suun sisällä vasenta poskea vasten. Poskelle syntynyt kohouma on kuin suunnattu kilpasiskoja kohti. Selostaja Mauri Myllymäkikin huutaa: ”Siitäs saitte!”

Rantasen kävelyaskeleet heittopaikalta pois ovat todella terävät ja ne suuntautuvat viivasuoraan kohti omaa vaatekasaa. Kilpailussa seitsemänneksi sijoittuva Mikaela Ingberg tulee onnittelemaan uudesta ennätyksestä, mutta tuleva olympiavoittaja vain nostaa kätensä puolihuolimattomasti hartian korkeudelle antaen ystävälleen maailman vetelimmän yläfemman.

Selostus: Jarmo Lehtinen

Sitten seuraa tärkeä vaihe. Rantanen pyörättää niskansa hitaasti vasemman kautta ympäri aivan kuin leijona, joka on juuri syönyt puolikkaan kauriin ja herännyt muutaman tunnin päiväunilta.

Kilpakumppanit lamautuvat täysin. Kuubalaiset astuvat ensimmäiset heittonsa ylitse. Louise McPaul ja Trine Hattestad saavat heitettyä 65-metriset heittonsa vasta kaksi tuntia myöhemmin, viimeisellä kierroksella, ja karsinnassa 67 metriä nakannut Felicia Tilea ei saa aikaiseksi edes kuusikymppistä. Romanialainen putoaa kisasta pois kolmen kierroksen jälkeen.

Rantasen haastattelu Atlantan olympiafinaalin jälkeen.

Itseluottamusta uhkuva tuuletus on tehnyt tehtävänsä.

– Minua on muutama asia jäänyt harmittamaan urheilu-urasta. Toinen on juuri tämä heiton jälkeinen ilme ja se etten tuulettanut. Saan kuulla siitä aika usein. Mutta miten siinä voi tuulettaa? Joo, heitin oman ennätykseni, mutta sen jälkeen kisaa oli jäljellä vielä 2,5 tuntia.

– Halusin näyttää kaikille, että minulta löytyy lisääkin. Ja kai siinä oli samalla sitä omaa uhoakin olemassa, minullehan oli ehdoteltu, että ensimmäisellä heitolla kannattaisi ottaa vähän varman päälle, Rantanen hymähtää.

Kuten heiton jälkeisestä ilmeestä saattoi päätellä, niin lammilaisen lataus ei katoa. Seuraavien heittojen tulokset ovat 64,72 - 63,84 - 62,60 - 63,82 ja myös tällä sarjalla on taatusti vaikutusta vastustajiin. Rantanen on todettu yhteistuumin tämän illan parhaaksi heittäjäksi.

– Tosiaan vasta sitten joskus myöhemmin minua rupesi harmittamaan, kun en tuulettanut. Olisin voinut tehdä samoin kuin Tiina Lillak Helsingissä tai Kimmo Kinnunen Tokiossa, kirmata täysillä sinne tänne pitkin kenttää. Mutta ei! Minun tyyli johtui pelkästään ajatusmaailmastani ja valtavasta latauksesta siinä tilanteessa. Piti olla valmiina tarvittaessa parantamaan, tai ainakin näyttää ulospäin siltä, Rantanen kertaa 25 vuotta myöhemmin.

No jos kerran voitonjuhlat jäivät kentällä aikaisempia suomalaisheittäjiä vähäisemmiksi, niin millaiset ne olivat kilpailun jälkeen?

– Meillä oli valtavat juhlat, Rantanen purskahtaa helskyvään nauruun.

– Me menimme Leksan, Mikaelan ja Korjuksen Tapsan kanssa lähimpään McDonaldsin hampurilaisravintolaan. Otimme pitkät kokikset ja isot hampurilaiset. Itkettiin ja naurettiin, että voiko tämä olla oikeasti totta!

Vesa-Matti Savinen

Katso kaikki Kultaputki-sarjan jaksot Yle Areenasta täältä.

Lue myös:

Härski psyykkaus avitti suomalaiskaksikon ylivoimaiseen olympiakultaan – toinen konkareista myöntää: "En kestänyt kuunnella sitä teurastusta"

Kaikki Tokion olympialaisista – katso kisaohjelma ja tutustu, miten kisat näkyvät ja kuuluvat Ylen kanavilla

“Unelmasta tuli painajainen” – miljardien eurojen kustannukset ovat karanneet täysin käsistä, muuttuvatko olympialaiset lopullisesti?

Kommentti: Olympialaisten miljardibisnestä on helppo vastustaa, mutta oletko ajatellut, mitä Tokion kisojen peruminen olisi maksanut urheilijoille?

Piskuinen japanilaiskylä järjesti huikean yllätyksen olympialaisiin valmistautuville suomalaiskävelijöille – "Siinä oltiin ihan H. Moilasena"