1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. yleisurheilu

"Lehmät ovat kuin psykologeja" – Kristiina Mäkelä saa rauhaa navetasta ja unelmoi jostain aivan muusta kuin arvokisamitalin voittamisesta

Kristiina Mäkelä kuuluu maailman parhaimpiin kolmiloikkaajiin, mutta unelmia hänellä on myös hiekkakuopan ulkopuolella. Kun urheilu sallii, Mäkelä karkaa lehmien luo.

Navetta on Kristiina Mäkelälle henkireikä: "Lehmät ovat kuin psykologeja"
Navetta on Kristiina Mäkelälle henkireikä: "Lehmät ovat kuin psykologeja"

Hei hei, täällä mä oon!

Innokas tervehdys kuuluu navetan ulkopuolelta. Lehmien päiden yli näkyy heilutteleva käsi ja leveä hymy. Ne kuuluvat Kristiina Mäkelälle.

Normaalisti tämän kaltaiset navettavisiitit ovat lomille kuuluvaa luksusta, mutta Sportliv sai kesken harjoituskauden houkuteltua hänet kuvauksiin Vakkamäen tilalle Vihtiin.

Halusimmehan saada kuvan siitä, mitä kolmiloikkatähti mieluiten tekee lomillaan.

Koska tätä se juuri on: lehmien kanssa hengailua ja navettahommia.

– Se on ihanaa hermolepoa, vaikka siellä paiskitaankin töitä. Kun lähtee maalle, oman elämän muut asiat eivät paljon paina. Se tuo elämään kivaa tasapainoa, Mäkelä sanoo.

– Sitä ei kuitenkaan voi tehdä kilpailu- tai harjoituskaudella, koska se on oikeasti raskasta työtä. Sen sijaan voi mennä nautiskelemaan ihanasta maalaismaisemasta.

Katso Sportlivin minidokkari Kristiina Mäkelästä klikkaamalla jutun pääkuvaa!

Täydellinen kontrasti

28-vuotias Mäkelä on kuulunut maailman kärkiloikkaajiin jo vuosia. Todisteena muun muassa kahdeksan arvokisafinaalia kuuden viime vuoden aikana.

Vuosien mittaan hän on myös löytänyt avaimet siihen, miten välillä raskaan urapolun saa tuntumaan miellyttävältä: on tärkeää etsiä urheilun ulkopuolelta mielekästä puuhaa, jotta ajatukset saa edes välillä muualle.

Kiinnostuksen kohteita löytyy monia, mutta kaikista läheisin on maatalous.

– Urheilu pistää miettimään, mitkä ovat niitä asioita, joita oikeasti tarvitsee ja haluaa. Aikaa ja energiaa on niin rajatusti, Mäkelä pohtii.

Kilpailu- ja harjoituskausien aikana Mäkelä menee maalle nauttimaan maisemasta. Navettahommille on oma aikansa. Kuva: Yle/Felicia Grönholm

Mummolaan pääsy innosti enemmän kuin treenit

Lehmiin Mäkelä rakastui jo lapsena. Niiden kanssa oleskelu on hänen mielestään rauhoittavaa.

– Lehmät ovat kuin psykologeja. Veikkaan, että Suomen historiassa aika monet ilot ja murheet on itketty navetassa. Se on ollut päänselvittelypaikka.

– Suomalaisilta on lähtenyt paljon psykologipalveluita, kun maitotilojen määrä on 90-luvulta vähentynyt 45 000:sta reiluun 5 000:een. On se vaan paikka, mistä ei voi lähteä huonolla mielellä. Väsyneenä voi, mutta tuskin huonolla mielellä, Mäkelä hymyilee.

"Ehdottomasti hauskin muisto on se, kun me isovanhempien naapurintytön kanssa ratsastettiin lehmillä!"

Kristiina Mäkelä on rakastanut eläimiä pienestä pitäen. Lapsuuden kesät hän vietti isovanhempiensa luona maaseudulla. Naapurissa oli maitotila, ja sen tuomat hauskuudet.

– Ehdottomasti hauskin muisto on se, kun me isovanhempien naapurintytön kanssa ratsastettiin lehmillä!

Mäkelä sanoo, ettei ollut lapsena heppatyttö, mutta kyllä – lehmillä tuli ratsastettua. Siinä oli sopivaa haastetta koko kesäksi.

– Otimme vähän isokokoisempia mullikoita, laitoimme jääkiekkokypärä päähän, pistimme lehmän syöttökaukalon viereen ja hyppäsimme selkään. Loppukesästä se meni jo sujuvasti. Ohjasimme lehmää turparemmistä ja lauloimme ratsastaessa Saku Sammakkoa.

Mäkelä on täynnä intoa, kun hän jatkaa kertoen, kuinka he lakkasivat lehmien sorkkia kynsilakalla naapurin kanssa laitumella.

Mäkelällä on erityinen suhde lehmiin. Hän on ratsastanut niillä ja lakannut niiden kynsiä. Kuva: Yle/Felicia Grönholm

Hän kuvailee olleensa nuorena rasavilli, joka eli hetkessä. Aina löytyi jotain tekemistä ja parasta oli, kun pääsi lähelle eläimiä.

Mäkelä harrasti yleisurheilun ohella koripalloa. Maaseudulle pääseminen oli kuitenkin tärkeintä.

– Lapsena urheilu oli vain harrastus. Sinnekin oli kiva mennä, mutta kyllä minä aina odotin, että koska lähdetään mummolle.

Opintojen kautta uusi lomakohde

Mäkelä kuvailee itseään helposti innostuvaksi ihmiseksi, joka rakastaa keskustelemista ja itsensä kehittämistä. Opiskelu on ollut hänelle tärkeää, vaikka se urheilu-uran ohessa onkin välillä stressaavaa.

Lukiossa Mäkelä innostui biologiasta ja päätyi Helsinkiin opiskelemaan kotieläintiedettä.

Viime keväänä hän valmistui maataloustieteiden kandiksi. Maisterin tutkinto saa odottaa loikkauran loppumista.

Eläinrakkaus on näkynyt Mäkelän valinnoissa koulutiellä. Kuva: Yle/Felicia Grönholm

Opinnot ovat kuitenkin jo antaneet paljon. Antaa tietynlaista turvaa, että on jo yhdet paperit taskussa tulevaa varten, hän kuvailee. Sitä paitsi opiskelu on tietyllä tapaa virkistävää.

– Koulu tuo hirveän hyvän tasapainon, sillä siinä saavuttaa asioita paljon nopeammin. On kurssi, se on ohi ja saa välittömän palautteen. Urheilussa odotetaan melkein puoli vuotta ennen kuin päästään kisaamaan ja hakemaan palautetta tekemiseen.

Sen lisäksi opinnot ovat antaneet rutkasti hyödyllistä tietoa ja muita työkaluja, sekä ennen kaikkea ystäviä – ja uuden lomakohteen.

Kun arki kulkee lähinnä kodin ja hallin tai kentän väliä, arjen kontaktit jäävät minimiin ja irtiottoja tarvitaan.

– Huomaan, että kaipaan hirveästi ystäviäni. Kun ei ole mitään isompaa treeniryhmää, meitä on yleensä vain valmentaja ja minä.

Maalla lomaillessaan Mäkelän ei tarvitse pelätä kropan jumiutumista. Sen varmistaa hänen ystävänsä Ella. Kuva: Yle/Felicia Grönholm

Lomat hän viettää Kauhavalla, missä hänen yliopistolla tapaamansa ystävä Ella omistaa tilan. Sinne Mäkelä karkaa lepäämään aina, kun saa mahdollisuuden.

Mutta pelkkä löhöily ei kuulu kolmiloikkaajan lomatapoihin. On hän sitäkin kokeillut, mutta paikallaan olemisesta kroppa menee jumiin. Sitä vaaraa ei maalla ole.

–­ Ella sanelee ja minä teen, ja illat vietetään ihanan väsyneinä sellaista maalaistalon arkea. Se on kyllä henkireikä minulle.

Sen lisäksi sieltä löytyy kaivattua seuraa: lapsia, ystäviä ja yllätysvieraitakin. Mäkelä sanoo, että maaseudulla ei ikinä tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

– Se on totaalisen erilaista elämää kuin mitä minulla on kotona.

Yksi suuri haave ja yksi pilvilinna

Kristiina Mäkelä kuvailee omaa arkeaan rauhalliseksi. Päivät ovat rutiininomaisia. Keskittyminen on täysillä omassa kropassa ja tekemisessä.

Kolmetoista arvokisaa, kahdeksan finaalipaikkaa ja kolme sijoitusta kuuden joukkoon. Mutta mitali puuttuu.

Tokion olympialaiset on Mäkelälle jo 14. kerta arvokisoissa. Kuva: Elmeri Elo / All Over Press

Arvokisamitali kruunaisi uran, muttei ole mikään välttämättömyys. Orimattilalaisen urheiluelämä on nautinnollista muutenkin.

– Urheilu opettaa nauttimaan pienemmistä asioista, koska tässä ei välttämättä ole aikaa jahdata muita unelmia. Minun suurin unelmani on rakastava perhe, mutta urheilu tekee siitä tällä hetkellä haasteellista.

Hänen tulevaisuuden työnsä voi hyvin löytyä maataloussektorilta, vaikkei tarkkoja suunnitelmia vielä olekaan. Mutta unelmia – niitä löytyy myös eläinten parista.

– Olen aina vitsaillut että olisi kiva, jos olisi oma kotieläinpiha. Se on minun pilvilinnaunelmapaikkani. En tiedä, tuleeko se koskaan toteutumaan, mutta sen voi aina pitää siellä takaraivossa.

Kristiina Mäkelä kisaa naisten kolmiloikan karsinnassa perjantaina 30.7. Suomen aikaa klo 13.05.

Felicia Grönholm

Lue myös:

Katso Tokion olympialaisten yleisurheilun koko kisaohjelma ja suomalaisten aikataulu

Vuosi sitten Senni Salminen oli juhlittu mestari, mutta mielessä myllersi – sitten hän lopetti peittelyn ollakseen esikuva muille