1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Tokio 2020

Häpeälliset uima-asut rinnastettiin dopingiin ja kiellettiin, mutta nykyisin uidaan kovempaa kuin koskaan – taustalla ovat uimarien vartaloja koristavat "korsetit"

Harvassa ovat kilpauinnin nimeen vannovat henkilöt, jotka muistelevat lämmöllä uimaria kelluttavien muovipukujen aikakautta eli vuosia 2008–2009. Valtaosa tuolloin tehdyistä ennätyksistä on kuitenkin jo historiaa, kiitos uusien asuinnovaatioiden.

Uintiasuissa on nähty vuosien saatossa mitä erilaisimpia viritelmiä. Nykyisin niissä hyödynnetään kerrosrakentamista ja kompressiota. Kuva: Tom Pennington/Getty Images

Kaiken Tokion olympialaisista löydät Yle Urheilun kisaoppaasta täältä.

Kilpauinti ja Rooman MM-kilpailut.

Kyseinen yhdistelmä tuo suomalaisille urheiluentusiasteille varmuudella miellyttäviä muistikuvia syyskuulta 1994. Ensin Antti Kasvio kauhoi vapaauinnissa henkilökohtaisen MM-kullan 200 metrin päämatkallaan, pari päivää myöhemmin Jani Sievinen teki saman 200 metrin sekauinnissa.

Lisäksi molemmat saalistivat uintimuodossaan hopeaa tuplamatkalla eli 400 metrillä. Kirsikkana kakun päällä oli kuitenkin Sievisen ns. pikku-speedoissa uima 200 metrin sekauintikulta, joka tuli maailmanennätyksellä 1.58,16.

ME-aika kesti kilpakumppanien hyökkäykset lähes yhdeksän vuotta, kunnes muuan Michael Phelps alitti sen 22 sadasosalla kesäkuussa 2003. Phelps ui ME:nsä shortsimallilla. Miesten asujen kasvaneen pinta-alan ja lankakehityksen ansiosta – lankojen sisustasta pystyttiin kehittämään onttoja – asut kannattelivat uimareita paremmin. Vaikka kyse oli vain muutamista milleistä, se pienensi veden vastusta.

Seuraavina vuosina miesten uima-asuissa kehityssuunta oli kohti nilkat ja valtaosan ylävartalosta peittävää pukua.

Historiallinen muutos koettiin vuonna 2008, kun suuret valmistajat alkoivat hyödyntää asuissa kelluvuutta parantavaa polyuretaania ja muita muovimaisia materiaaleja. Sievisen ja Kasvion mahtivuosien aikaiset, kudotusta kankaasta tehdyt pikku-speedot olivat historiaa. Tilalla olivat märkäpukuja mukailevat muoviasut.

Tätä kesti kuitenkin vain pari vuotta. Kansainvälinen uimaliitto kielsi puvut vuoden 2010 alusta, koska pukujen kehitys oli lähtenyt täysin lapasesta. Kouriintuntuva esimerkki saatiin vuoden 2009 MM-kilpailuissa, Suomen uinnille kullanhohtoisessa Roomassa, kun urheilijat uivat kokovartaloasuissaan kasapäin maailmanennätyksiä jo alkuerissä.

Vuoden 2009 Rooman MM-uintien lopullinen saldo oli 43 maailmanennätystä 40 kilpailumuodossa. Kisat tunnetaan uintipiireissä nimellä Plastic Games (suomeksi muovikisat). Ennen pukujen kieltämistä 40:stä pitkän radan ME:stä 38 oli uitu muovimateriaaleja sisältäneillä puvulla.

27,5 prosenttia

Sunnuntaiaamupäivä Tokion Aquatics Centerissa 1. elokuuta 2021.

Yhdysvaltain miesten 4x100 metrin sekauintijoukkue tuulettaa Tokion olympiauintien päätösmatkan kultamitalia. Joukkueessa uineet Ryan Murphy, Michael Andrew, Caeleb Dressel ja Zach Apple ovat pitäneet huolta, että Yhdysvaltain uskomaton sekaviestiputki jatkuu: vuodesta 1960 olympiaohjelmassa ollut matka on päättynyt joka kerta yhdysvaltalaisjuhliin, kun USA on ollut kisoissa mukana.

Ryan Murphy, Zach Apple, Michael Andrew ja Caeleb Dressel muodostivat USA:n kultajoukkueen 4x100 metrin sekauintiviestissä. Kuva: Getty Images

Nelikolla on myös toinen syy juhlia, sillä sen loppuaika 3.26,78 on uusi maailmanennätys. Entinen, Rooman pahamaineisista MM-uinneista peruja ollut ME paranee puoli sekuntia. 12 vuoden putki on poikki, yksi muovi-ME on jälleen historiaa.

Vuonna 2009 ME-joukkueeseen kuulunut Phelps uhkasi Rooman MM-kisoissa boikotoida kansainvälisiä uintikisoja, koska puvut antoivat käyttäjälleen niin merkittävää hyötyä. Phelpsiä valmentanut Bob Bowman ei pitänyt kynttilää vakan alla, kun saksalainen Paul Biedermann löi Phelpsin 200 metrin vapaauinnissa ja ryösti tältä samalla ME:n. Biedermann paransi Phelpsin ennätystä 0,96 sekuntia, kun hän löi kätensä kaakeleihin ajassa 1.42,00. Se on edelleen voimassa oleva maailmanennätys.

– Minulla kesti viisi vuotta valmentaa 1.46-tasoisesta Michaelista 1.42:n uimari. Tämä kaveri tekee saman hyppäyksen 11 kuukaudessa. Hänellä täytyy olla uskomaton harjoitusohjelma, Bowman lateli sarkastisesti kisan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ja ilmoitti pitävänsä kisoja häpeällisinä.

Plastic Games -nimityksen lisäksi kyseisiä Rooman MM-uinteja on yleisesti kutsuttu teknologiadopingin kisoiksi.

Biedermann voitti Rooman kisojen jälkeen himmeämpiä MM-mitaleita vuosina 2013 ja 2015, mutta muovipukujen jälkeisellä aikakaudella hänen parhaaksi noteerauksekseen jäi 1.44,88.

Paul Biedermann ui Rooman MM-kisoissa kaksi ME-aikaa, jotka ovat edelleen voimassa. Uhkaajat eivät ole päässeet lähellekään. Kuva: FRANCOIS XAVIER MARIT/AFP via Getty Images

Aika ei ole kuitenkaan häpeäksi saksalaiselle, sillä sitten vuoden 2009 Rooman MM-kisojen miesten 200 metrin vapaauinnin olympia- ja MM-finaaleissa 1.44 on pystytty alittamaan vain kerran, Lontoossa 2012. Tokiossa kultaa kauhoneen britti Thomas Deanin voittoaika oli 1.44,22.

Muovimateriaaleja sisältäneistä puvuista oli sitä suurempi hyöty mitä enemmän uimarilla oli vauhtia. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että 12 vuoden takaisista ME-ajoista edelleen voimassa ovat miesten vapaauinnin eli nopeimman uintimuodon matkat 50:stä aina 800 metriin. Kyseisten viiden vapaauintimatkan lisäksi kohupuvuilla uiduista miesten henkilökohtaisista maailmanennätyksistä voimassa on enää 200 metrin selkäuinnin ME. Naisissa taas ainoa jäljellä oleva henkilökohtainen ME löytyy 800 metrin vapaauinnista.

Kun viestit lasketaan mukaan, muoviasuilla uitujen ME-aikojen osuus kaikista maailmanennätyksistä on enää 27,5 prosenttia.

Helmikuussa 2008 Yhdysvaltain tähtiuimarit poseerasivat Speedon asuissa, jotka kiellettiin vuonna 2010. Kuva: EPA​/PETER FOLEY/All Over Press

Kompressio, moniosaisuus ja kerroksellisuus tulivat kuvaan

Mitä kymmenen viime vuoden aikana on siis tapahtunut, jotta jo lähes kolme neljästä dopingiin rinnastetuista muoviennätyksestä on pystytty lyömään? Kun asiaa tiedustelee entiseltä huippu-uimarilta Harri Juslénilta, hän tekee heti selväksi yhden asian: puku ei tee uimaria.

ME-aikojen kehityksessä asujen merkitystä ei voi kuitenkaan sivuuttaa.

Muovipukujen kieltämisen jälkeen suuret asuvalmistajat kuten Speedo ja Arena ovat Juslénin mukaan keskittyneet asujen kehityksessä kolmeen pääsuuntaukseen, kerrosrakentamisen, asun moniosaisuuden ja kompression hyödyntämiseen.

– Treeniuimarin asu on löysää kangasta, joka kastuessaan löystyy valitettavasti lisää. Se ei tue ja jarruttaa vedessä selvästi. Kilpauimarilla taas kangas on napakkaa, tiivistä. Kun tavan tallaaja koskettaa asua, hänkin ymmärtää heti, mistä on kyse. Asu on kuin korsetti, Juslén kertoo.

Vaikka Juslén lopetti uransa heti juniorivuosiensa jälkeen vuonna 1991, hän ehti olla mukana Suomi-uinnin kulta-ajan käynnistäneessä viestijoukkueessa, joka ui 4x200 metrin vapaauinnin nuorten EM-pronssia vuonna 1990. Joukkueen muut jäsenet olivat Kasvio, Sievinen ja Vesa Hanski.

Edellä mainittu kolmikko vaikuttaa edelleen kotimaisessa uinnissa erinäisissä valmennus- ja asiantuntijatehtävissä. Myös Juslénilla on näppinsä pelissä. Siitä pitää huolen yrittäjyys Intersport Sellossa, joka on yksi Uimaliiton pääyhteistyökumppaneista ja varustajista.

Toisin kuin Juslénin aktiiviuralla, valmistajat hakevat nykyisin etua kilpailijoihinsa rakentamalla puvuista moniosaisia ja tekemällä niihin kerroksia. Niillä ja kuvioinneilla voidaan simuloida esimerkiksi hain suomuja, minkä ansiosta puvun kitkaa voidaan pienentää – puvun pinta siis hylkii vettä mahdollisimman hyvin.

– Puvun kuviot, kankaat ja saumat ovat isossa roolissa, kun uimarin asentoa ja lantion liikettä pyritään optimoimaan. Hyöty on selvä, kun siihen yhdistetään kompressio.

Vaikka miesten uima-asut peittävät kehon vain vyötäröstä polviin, vaikutus uimarin asentoon vedessä on nykyteknologialla merkittävä. Kuva: Giorgio Scala/BSR Agency/Getty Images

Kompressiolla Juslén viittaa huippu-uimarin asun rakenteeseen, jonka tehtävä on tukea uimarille tärkeitä lihasryhmiä. Kompressio eli kehon eri kohtiin luotava puristus parantaa muun muassa verenkiertoa ja sitä kautta aineenvaihduntaa, vähentää lihasjännitystä ja altistusta krampeille sekä tehostaa palautumista.

– Puku tehdään useasta osasta, usein rakenteeltaan erilaisista kangaspaloista. Tällöin tietyssä kohdassa pukua on joustavampaa osaa ja tietyssä kohdassa tiukempaa kompressiota ja kangasta. Näin voidaan optimoida potkun voimantuotto ja vartalon sekä lantion asento.

Yksilö nousi keskiöön

Nykyisessä asusuuntauksessa yksilöllisyys on merkittävässä roolissa. Jos uimareita ahdettiin ennen teknisesti samaan muottiin, nykyään asu voidaan suunnitella tukemaan yksilön tekniikkaa. Se edesauttaa uintityylien kirjon kasvua.

Kun listataan ylivoimaisimpia eri uintityylien taitajia viime vuosikymmeneltä alkaen, britti Adam Peatya ei käy sivuuttaminen. Yle Urheilun uintiasiantuntija Vesa Hanski kuvailee Peatya vallankumoukselliseksi mitä tulee sadan metrin rintauintitekniikkaan.

– Ennen vanhaan jalat aukesivat potkussa kuin ladon ovet, mutta hänen potkunsa on pelkkä sipaisu taaksepäin. Hän kehitti tyylin, jossa jalat tuodaan pakaraan ja nopeasti takaisin. Käytännössä vain nilkat aukeavat. Kun uima-asussa on paljon kompressiota, se tukee Peatyn tapauksessa jalkojen nopeaa suoristamista, Hanski analysoi.

Peatyn tulokset ovat olleet kilpakumppanien kannalta murhaavia: Mel Marshallin valmennettava on voittanut kaikki pitkän radan MM- ja EM-kultamitalit 50:n ja 100 metrin rintauinnissa vuodesta 2014. Tokion olympialaisissa Peaty puolusti menestyksekkäästi viiden vuoden takaista satasen olympiakultaansa. Vaikka tulokset ovat vastaansanomattomia, vain muutama uimari on lähtenyt ottamaan vaikutteita Peatyn tekniikasta – toistaiseksi laihoin tuloksin.

Maailman paras rintauimari Adam Peaty hyppää altaaseen Tokion olympialaisissa. Kuva: Al Bello/Getty Images

Rintauinnissa uimarin kohtaama vedenvastus on kaikkein kovin. Tällöin kyse on luonnollisesti hitaimmasta uintimuodosta. Kuten edellä tuli jo mainittua, nopeimmat uintitekniikat olivat muoviajan suurimmat hyötyjät. 100 metrin rintauinnissa Rooman muovi-ME alitettiinkin jo vuonna 2012.

Peatyn mukaantulo on kuitenkin muuttanut rintauintia perustavanlaatuisesti paitsi teknisesti myös ajallisesti: britti on seitsemässä vuodessa parantanut yksinään 100 metrin ennätystä uskomattomat 1,58 sekuntia.

– Peaty uinee tiukalla puvulla, sillä hän ei tarvitse isoa liikerataa vaan enemmänkin tuen potkuunsa. Yleinen sääntö on, että tiukemmalla kompressiolla uidaan lyhyttä ja pienemmällä pitkää matkaa, Juslén sanoo ja jatkaa:

– Miehissä yksittäinen uintimuoto ei hyödy nykyasuista merkittävästi enempää kuin toinen. Naiset ovat toinen juttu, koska pukuja on avoimella ja suljetulla selällä. Etenkin selkäuinnissa monet naiset käyttävät suljettua pukua, joka mahdollistaa lajiin optimaalisemman tuen, liikkeen ja vartalon asennon. Puku on myös liukkaampi vettä vasten kuin iho.

Naisten selkäuinti olikin vahvasti esillä Tokion Aquatics Centerissa, kun 100 metrin olympiaennätystä paranneltiin joukolla jo alkuerissä ja lopulta kaikkiaan kuusi kertaa.

Lantion merkitys

Niin Juslén kuin Hanski pitävät nykypukujen tärkeimpänä ominaisuutena tukea, jonka avulla puku auttaa pitämään lantion ylhäällä.

– Jos lantio laskee uinnissa alas, se jarruttaa heti menoa. Näiden asujen ansiosta lantio pysyy paremmassa asennossa, minkä seurauksena uimarille ei tule yhtä paljon kiertoliikettä kuin aiemmin, Hanski sanoo.

Nyt käytössä olevien innovaatioiden hyöty verrattuna 30 vuoden takaisiin pikku-speedoihin on Juslénin mukaan valtava.

– Jos ajatellaan 50 metrin vapaauintia, yksilötasolla voidaan puhua jopa puolesta sekunnista. Vaikea näitä on arvioida, mutta nykyajan puvut tuovat joka tapauksessa huikean hyödyn verrattuna oman aktiiviaikani varusteisiin, Juslén sanoo.

Antti Kasvio, valmennuspäällikkö Kari Ormo ja Jani Sievinen Rooman MM-altaalla vuonna 1994. Kuva: Lehtikuva

Vaikka asut ovat merkittävässä roolissa ennätystehtailussa, sekä Juslén että Hanski korostavat olevansa tyytyväisiä, ettei kehityksessä ole palattu vuosien 2008 ja 2009 kaltaiseen villin lännen aikakauteen. Muovivuosien jälkeen ME-aikojen kehitys on ollut verrattain rauhallista. Selviä piikkivuosia ei ole.

Vauhti on kuitenkin monella mittarilla hurjempaa kuin koskaan. Tokion olympialaisissa nähtiin kaikkiaan viisi maailmanennätystä – plus uutuutena olympialaisissa olleen sekakisan ME – ja 26 olympiaennätystä.

Millainen tulevaisuus lajia sitten odottaa? Mitä uintiasuihin voi vielä tehdä, jotta tahti vain kiihtyisi?

– Todennäköisesti kehitys tapahtuu jatkossakin asujen kankaiden ja rakenteiden kautta, eli jostain puristetaan enemmän ja toisesta kohtaa vähemmän. Jos osaisin sanoa nyt, mitä pitäisi tehdä paremmin, tekisin varmaan hyvää tiliä, Juslén murjaisee.

– 1990-luvulla kaikki olivat samalla viivalla. Niihin vuosiin verrattuna nykyiset puvut tuovat joka tapauksessa huikean hyödyn. Uinti on kuitenkin monella tapaa nyt oikeilla raiteilla, Hanski komppaa.

Lue lisää:

Tässä on Tokion olympialaisten aavemaisin kisapaikka, jonne pelkkä saapuminen oli kokemus – vaikka koronaa ei olisi, täältä ei suomalaisia löytäisi