1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. yleisurheilu

Toni Kuusela tajusi jo lapsena, että haluaa olla yksilöurheilija – tie Tokion olympiakeihääseen on ollut pitkä ja lukuisten vastoinkäymisten sävyttämä

Vimpeliläisestä pesäpalloilijasta kasvoi Suomen kovin keihästoivo Tokion olympialaisiin. Toni Kuuselan tarinassa päättäväisyys on asia, jota ilman olympialuku olisi jäänyt kirjoittamatta.

Toni Kuuselan nimissä on kauden kotimainen kärkitulos 85,03. Kuva: Emil Hansson / All Over Press

Kaiken Tokion olympialaisista löydät Yle Urheilun kisaoppaasta täältä.

Kesällä 2012 Toni Kuusela eli eräänlaista lapsuuden unelmaansa.

18-vuotiaan Kuuselan elämän pääkallopaikka löytyi Saarikentältä, pesäpallon menestysseuran Vimpelin Vedon kotipyhätöstä. Mistäkäs muualtakaan, kun kyse on vimpeliläisestä urheilijanalusta.

Kuusela tunnettiin erityisesti nopeudestaan ja kovasta heittokädestään. Tunnettiin itse asiassa niin hyvin, että Kuusela pääsi etenijänä ja kopparina ensi kertaa pukemaan Vedon paidan päälleen Superpesis-ottelussa. Pääsarjapelejä, joista Kuusela oli haaveillut pienen ikänsä, kertyi kesän aikana kotiseurassa kaikkiaan kahdeksan.

– Pesäpallo oli lapsuuden ehdoton ykkösjuttu. Kävin kavereiden kanssa katsomassa kaikki pelit. Kun Vedon kausi oli saatu pakettiin, meillä oli aina tapana mennä pyytämään pelaajilta nimmaroituja räpylöitä, joita oli vähemmän kuin poikia. Muutaman olen saanut Mäkelän Jannelta, Kuusela muistelee.

Vaikka pelipaikka kotikylän ylpeydessä oli saavutettu ja joukkuekavereina oli Mäkelän, Sami Haapakosken, Jere Dahlströmin ja Henri Puputin kaltaisia legendoja, jokin ei ollut kohdillaan nuoren Toni Kuuselan elämässä.

Vimpeli hengittää Saarikentällä nähtävää pesäpalloa, mutta Kuuselan urheilu-uran suurin sytyke löytyi sittenkin vimpeliläisittäin farmioloista.

Halusi loistaa

Syy, miksi Vimpeli tuottaa ensisijaisesti pesäpalloilijoita eikä yleisurheilijoita, on yksinkertainen: Vimpelistä ei löydy yleisurheilukenttää.

Kasvualusta keihäänheiton olympiaunelmalle ei ollut siis otollisin mahdollinen. Kuuselalle se ei ollut kuitenkaan este, korkeintaan hidaste. Kuusela valoi pohjan keihäänheittouralleen Rantakylän kentällä, Vimpelin kunnan toisella pesäpallon tekonurmikentällä.

– Kentän päässä oli muovimatto, josta joku saattoi käydä heittämässä keihästä. Ainakin yksi sellainen oli keihästä 77 metriä heittänyt Vähämäen Eetu, joka oli aloittanut heittohommat Liikolan Markun kanssa. Olin pari kertaa vierestä heidän harjoitteluaan. Kerran sitten soitin Markulle ja kysyin, voinko lyöttäytyä mukaan. Taisin olla 14-vuotias. Sitä en muista, paljonko heitin, mutta huomasin heti, että joskus keppi voisi kädestäni kyllä lentää. Pesäpallon ansiosta oli kättä, jolla heittää, Kuusela kertaa vuoden 2008 kesää.

Toni Kuusela kilpailee ensi kertaa urallaan aikuisten arvokisoissa. Kuva: Jaakko Steenroos / All Over Press

Osansa keihäsinnostuksessa oli Tero Pitkämäellä, joka oli edellisenä vuonna voittanut keihäänheiton maailmanmestaruuden. Kuusela allekirjoittaa, että ainakin hänen tapauksessaan esimerkissä oli voimaa. Menestys ei ollut kuitenkaan ainoa asia, joka Pitkämäessä kiehtoi Kuuselaa.

– Terossa sytytti se, kuinka hän raivasi yksilöinä tiensä maailman huipulle. Minulla on lapsesta asti ollut halu loistaa. Olen aina halunnut olla se, joka tekee tuloksen. Ja jos tulosta ei tule, se on sitten vain minusta kiinni, Kuusela kertoo ja antaa esimerkin jääkiekkovuosiltaan.

– Pelasin maalivahtina Terjärv Ungdoms Sportklubbissa. Se oli junnupeli, jossa olin ottanut kaikki kiekot kiinni, mutta joukkueeni ei vain saanut maalia aikaiseksi. Kun aivan matsin lopussa päästin sitten sen yhden, nuori mieli oli lujilla. Mietin, että onnistuin lähes täydellisesti, mutta silti oli paska fiilis. Ei siinä muuta kuin maila hajalle maalin tolppaan.

Jääkiekkoura päättyi Kokkolan Hermeksen C-junioreissa, ja vaikka Kuusela pysyi pitkään pesäpallossa, liekki joukkueurheilulle sammui. Historia kulkee kuitenkin mukana.

– Jos joku päivä minut valittaisiin vuoden urheilijaksi, innoittajina muistaisin ensimmäisenä Lehdon Rikua ja Liikalan Vesaa, Kuusela sanoo ja viittaa Vimpelin takavuosien pesäpallotähtiin.

Varmaa on, että Vuoden urheilija -valinta on todennäköisempi saavuttaa keihäänheittäjänä kuin pesäpalloilijana – olkoonkin, että Jere Dahlströmin Suomen mestaruuden ratkaissut läpilyönti valittiin vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi vuoden 2011 Urheilugaalassa.

Vimpeliläisten vakuuttaminen keihäänheiton kautta on oma lukunsa.

– Jos päädyn Mäkelän Jannen kanssa samaan aikaan paikalliseen kahville, ei ole epäilystä, kumpi on kingi. Aika pitkälle saan heittää keihästä, että asetelma muuttuisi, Kuusela sanoo ja naurahtaa.

Toistaiseksi 800 gramman keihäs on lentänyt Kuuselan kädestä 85,03. Hän on 16:s yli 85 metriä nykyisellä keihäsmallilla heittänyt suomalainen. Kesäkuun puolivälissä Orimattilassa nähty ennätyslaaki tiesi Kuuselalle suoraa olympiapaikkaa, mikä näkyi 27-vuotiaan eleissä: mies ei ollut pysyä nahoissaan.

Riehakasta käytöstä on helppo ymmärtää, jos tietää, millaisen tien Kuusela on kulkenut keihäänheittäjänä.

Vammoja vammojen perään

Joukko nuoria miehiä makoilee ja "räkii Kuortanehallin kattoon" 2. elokuuta 2013, kun puhelin soi. Soittajana on keihäsvalmentaja Petteri Piironen, joka esittää asiansa lyhyesti: "Teemu Wirkkala ei pysty heittämään, kiinnostaako kilpailla?"

Kysymys liittyy Kuortaneen jokavuotiseen yleisurheilun GP-kisaan, jonka osanottajalistalta löytyvät muun muassa nimet Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen, Andreas Thorkildsen ja puolustava olympiavoittaja Keshorn Walcott.

– Ei tarvinnut kauan miettiä.

Andreas Thorkildsen, Tero Pitkämäki ja Breaux Greer palkintoseremoniassa Osakan MM-kisoissa 2007. Kuva: EPA/KIMIMASA MAYAMA

Pesäpallouran vastikään jättänyt Kuusela on yhtäkkiä jälleen nimimiesten keskuudessa. Sinne hän on ansainnut paikkansa heittämällä kesäkuussa 75,63. Ei kummoinen tulos, mutta ennätys on parantunut vuodessa kahdeksan metriä.

– Lähdin halkaisemaan kenttää, mutten pysynyt edes sektorissa. Paras heitto kantoi 69 metriä. Kisan jälkeen olin pahalla päällä, Kuusela muistelee.

Toukokuussa nähty 75-metrinen poiki Kuuselalle silti tunnustuksen, jonka hän vastaanotti syksyllä Kuortaneen pallohallissa.

– Kun palkinto luovutettiin eräässä luokkahuoneessa, minulta kysyttiin, miksi valitsin keihäänheiton pesäpallon sijaan. Vastasin, että haluan päästä mieluummin Monacoon kuin Sotkamoon, Kuusela nauratti keihäsväkeä.

Seuraavista vuosista huumoria on kuitenkin paha veistellä. Vuonna 2013 kyynärpään sivuside meni poikki, seuraavana vuonna hajosi tukijalan nilkka. Vamma jarrutti Kuuselan kehitystä monta vuotta, minkä lisäksi samaiseen nilkkaan tuli rasvapatjan repeämä.

Jos Kuusela selvisi harjoituskausista ehjänä, kisoissa paikat paukkuivat. Tämä näkyi myös tulostasossa: Kuusela pystyi parantamaan vuoden 2013 ennätystään vasta heinäkuussa 2018. Viisi vuotta alle 75 metrin keihäänheittäjänä tarkoitti, että kotiolot maistuivat Kuuselalle. Urheiluhierojan työt Kuortaneella takaisivat sentään, ettei toimeentulo ollut pelkästään vanhempien varassa.

– Vanhempani ovat antaneet aina siitä vähästä, mitä heillä on ollut. He ovat lyöneet kaiken likoon meikäläiseen, mistä olen heille ikuisesti kiitollinen. Iso käsi pitää antaa myös seuralle (Kuortaneen Kunto) ja sen yleisurheilujaoston puheenjohtajalle Heikki Savelalle.

– Monta kertaa tuli mietittyä, onko tämä kaikki sen arvoista. Vuodet vierivät, ja 80 metriinkin oli vielä matkaa. Pinnani voi olla lyhyt monessa asiassa, mutta sitten kun haluan jotain täysillä, silloin luonnehtisin itseäni pitkäpinnaiseksi. Suurin syy, miksi en lyönyt hanskoja tiskiin ja palannut pesäpalloon, oli halussa näyttää muille, että minusta on tähän.

Osasyy, miksi Kuusela heittää edelleen keihästä, oli lajin kotimaisilla myötätuulivuosilla. Kun Ruuskanen kruunattiin Euroopan mestariksi Zürichissä 2014, Pitkämäki heitti samassa kisassa pronssia ja Lassi Etelätalo oli neljäs. Seuraavana vuonna Pitkämäki heitti MM-pronssia, jota seurasi Ruuskasen EM-pronssi vuonna 2016.

– Kun kyseiset herrat tekevät tuollaisia asioita, antaahan se voimaa. Heillä on yhtä lailla ollut omat ongelmansa. Oma ajatusmalli on aina ollut, että jos he ovat päässeet vaikeuksistaan yli, niin on se kumma, jos en minäkin.

Kivutta heittäminen ei ole Toni Kuuselalle tuttua. Kuva: Emil Hansson / All Over Press

Raakileesta keihäsmieheksi

Vammat ovat urheilussa monen tekijän summa, mutta Kuuselan vaikeuksissa roolia näyttelevät fyysiset ominaisuudet. Lähtötaso ei päätä huimannut.

– Kun siirryin pesäpallosta keihäänheittoon 19–20-vuotiaana, painoin vain 70 kiloa. Olin kevyt nassikka. Pönkän takana ei ollut tautia, mutta suurin haaste oli päästä eroon pesäpallon heittotyylistä. Se oli pitkä prosessi.

Pitkä työ alkoi kantaa hedelmää kesällä 2019, kun keppi lensi Virroilla ensi kertaa niukasti yli 80 metrin. Viikko myöhemmin Paavo Nurmen kisoissa Kuusela heitti 83,40, jolla hän rikkoi Dohan MM-kilpailujen tulosrajan ja tarrasi tiukasti kiinni uransa ensimmäiseen arvokisojen edustuspaikkaan.

Se karkasi kuitenkin viimeisellä mahdollisella hetkellä. Kuuselan MM-unelman torpedoi Lassi Etelätalo, joka heitti Kalevan kisojen viimeisellä kierroksella Suomen mestariksi tuloksella 84,11.

– Tälläsin nyrkillä aika lujaa sellaiseen sateensuojapleksiin. Lujille otti. Olin päättänyt, että Dohaan lähden, mutta lopussa se kisalippu vietiin käsistä. Se kokemus on kuitenkin kääntynyt voitoksi.

Toni Kuusela on pystynyt rikkomaan 85 metriä ainoana suomalaisena heittäjänä 2020-luvulla. Kuva: All Over Press

Yksi taannoin asetettu tavoite toteutui silti kauden aikana.

– Pääsin sinne Monacoon. Ei siitä sen enempää, Kuusela sanoo ja viittaa Monacon Timanttiliigan kilpailuun, jossa keihäs lensi 74 metriä.

"Mitä vain voi tapahtua"

Palataan alussa mainittuun kesäkuun Orimattilan kisaan ja 85,03 kantaneeseen heittoon, joka varmisti Kuuselan olympiavalinnan. Vaikka keihäs lensi kansainvälisesti kunnioitettaville mitoille – kuluvana vuonna 85 metriä ylittäneitä on maailmassa 13 kappaletta – helpolla tulos ei tullut.

Kuuselan kautta on sävyttänyt kivulias hermovamma, jonka takia hän piti Orimattilan kisan jälkeen yli kuukauden heittotauon. Kyseessä on pohjeluun tiennoilla oleva vamma, joka heittäessä aiheuttaa kipua peroneushermossa.

– Jos on niin kova jätkä, että pystyy syömään kipua, niin sitten pystyy heittämään, vaikka vähän kolottaa. Näin minä olen asian ajatellut, Kuusela sanoo.

Verrattuna 2000-luvun aiempiin olympialaisiin, asetelma Tokiossa on harvinainen: 90 metrin rajaa leikiten pommittanut Johannes Vetter on jopa ylivoimaisempi kuin maailmanennätysmies Jan Zelezny aikoinaan.

– Ei sitä käy kierteleminen, että Vetter on valovuoden edellä muita. Tulokset puhuvat puolestaan. Esimerkillistä tekemistä, sillä hänen tapauksessaan ei ole kyse mistään kerran kuukaudessa -kilpailutahdista. Hattua pitää nostaa. Tokiossa lähden kuitenkin tappelemaan sijoituksista kaikkia vastaan.

– Asenteeni on, että polku itse kisoihin on yleensä vaikein asia. Kun sinne pääsee, mitä vain voi tapahtua, Kuusela sanoo.

Lue lisää:

Oliver Helander loukkaantui harjoituksissa – "On todennäköistä, ettei hän pysty osallistumaan karsintaan"

Katso keskiviikon olympiaohjelma ja tv-lähetykset