Tokiossa Suomen joukkueesta huokui uudenlainen itseluottamus ja positiivinen henki – nuori sukupolvi uskaltaa olla oma itsensä, eikä pelkää epäonnistumista

Urheilijoiden nuori sukupolvi on ottanut henkisen valmentautumisen osaksi harjoitteluaan ja ymmärtää, että pelkästään olympialaisiin pääseminen on iso juttu.

Sara Kuivisto ilahdutti olympialaisissa Suomen ennätysjuoksuillaan ja eläväisillä sekä itsevarmoilla haastatteluillaan. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Tekijät

Suomen joukkue palaa Tokion olympialaisista saaliinaan kaksi pronssista mitalia ja kuusi pistesijaa. Niiden lisäksi suomalaisurheilijat ovat tarjonneet kotiyleisölle useita unohtumattomia ja jännittäviä hetkiä sekä urheilun suuria tunteita.

Koti-Suomeen on myös välittynyt nuoren Suomen joukkueen hieman uudenlainen, positiivinen mutta rehellinen henki. Haastatteluissa on itketty ja naurettu, sanottu suoraan ja välitetty urheilun kaikki tunteet.

Suomen olympiajoukkueeseen mahtui kokeneita olympiakävijöitä ja entisiä olympiamitalisteja. Kuitenkin, joukkueesta 70 prosenttia oli ensikertalaisia.

– Nuori urheilijasukupolvi on ennakkoluulottomasti ja rohkeasti heittäytynyt mukaan. Olemme tehneet jo pitkään työtä sen eteen, miten luomme toimintakulttuuria ja yhteistä tekemistä, että kaikkien on hyvä olla, kertoo kisatiimin päällikkö Leena Paavolainen.

"Kisaturisteista" puhuminen on mennyttä aikaa

Tokion kolmiloikkafinaalissa hypännyt Kristiina Mäkelä kertoi Ylen olympiastudion haastattelussa, että yleisurheilujoukkueen yhteishenkeä ajatellen oli kiinnitetty huomiota pieniin asioihin, joilla oli suuri merkitys.

Urheilijoita kysyttiin toiveita huonekavereista, mutta jos toiveita ei ollut, ei esimerkiksi ensikertalaisia laitettu keskenään, vaan he saivat tukea kokeneemmasta urheilijasta. Mäkelän mukaan urheiljoille oli luotu kannustavaa ilmapiiriä ja annettu tilaa keskittyä juuri siihen, mitä tekee.

– Urheilijoilla ei ole ollut sellainen olo, että meidän pitää näyttää, että ansaitsemme paikkamme olympialasissa. On ollut itsestäänselvää, että on älyttömän suuri suoritus jo päästä olympiakisoihin.

Kisatiimin päällikkö Paavolaisen mukaan juuri tätä on ilmapiirin luomisessa yritetty korostaa.

– Olemme pyrkineet luomaan hengen ja ajatuksen siitä, että kun palaa kisapaikalta, niin palaa ikään kuin kotiin. Hotellille ja kisakylälle voi palata omana itsenään, oli sitten onnistunut tai epäonnistunut.

Rion olympialaisissakin mukana ollut Mäkelä koki, että koronapandemiasta huolimatta Tokiossa yhteishenkeä oli jopa enemmän, ja siihen auttoi myös monien lajien yhteinen harjoitusleiri Sagassa ennen kisapaikoille menoa.

Yle Urheilun asiantuntija Tuomas Raja laittoi myös merkille Suomen joukkueen hyvän yhteishengen ja sallivan ilmapiirin. Vanhentuneesta "kisaturistin" leimasta epäonnistumisten kohdalla ollaan päästy eroon.

– Täällä on vaikea pärjätä. Toiset onnistuvat ja toiset epäonnistuvat, se kuuluu urheiluun. Kenenkään ihmisarvo ei kaadu sen mukaan, miten suoriutuu, vaan jatketaan yhdessä eteenpäin. Urheilemisesta saa nauttia, Raja sanoo.

Kristiina Mäkelä oli Tokion kolmiloikkafinaalissa 11:s. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Koljoselle jäi olympiadebyytistä positiivinen draivi

Sulkapalloilija Kalle Koljonen oli Tokiossa mukana ensimmäisissä olympialaisissaan. Hän sijoittui 15:nneksi. Viimeiseksi otteluksi jäi kohtaaminen tanskalaisen Viktor Axelsenin kanssa, joka lopulta voitti koko turnauksen.

– Jo ennen kisoja oli fiilis, että tänne on päässyt 42 urheilijaa koko maailmasta. Ne kaikki ihmiset mahtuisivat tänne huoneeseen! Että 15. sija oli kyllä ihan oho, että ekaksi kerraksi aika hyvä suoritus, Koljonen toteaa olympiastudiossa.

Koljonen oli ylpeä omaan suoritukseensa, mutta olympiakokemus kasvatti myös nälkää.

– Tiedän, että minulla on vielä monta vuotta ja paljon paloa jäljellä. En ole tyytyväinen tähän, vaan tästä jäi positiivinen draivi, että haluan lisää ja päästä siihen, että Pariisin olympialaisissa menen lohkosta läpi, Koljonen pohtii.

EM-pronssimitalistin haastatteluista ja otteista Tokion olympia-areenoilla huokui rentous ja iloisuus. Koljonen myöntää olevansa rento ja tsemppaava persoona.

– Kannustan mielelläni muita ja yritän omalla rennonrempseällä olemuksellani tartuttaa sitä muihinkin. Mitä rennompi mieli, sitä valmiimpi on omassa suorituksessa.

Kalle Koljonen voitti ensimmäisen ottelunsa Tokiossa, mutta toisessa ottelussa hän joutui taipumaan tulevalle olympiavoittajalle. Kuva: AFP / Lehtikuva

"Mitä tiukemmaksi peli tulee, sitä enemmän koen eläväni"

Koljonen kuitenkin muistuttaa, että urheilijoissa on paljon eroja myös siinä, millainen henkinen valmistautuminen kellekin sopii.

Hän kertoo itse pystyvänsä sulkemaan aivot ison turnauksenkin aikana heti ottelun jälkeen peliasetuksilta. Koljonen kertoo, että esimerkiksi taas olympiavoittaja Axelsenin reaktiosta kullan ratkettua näki, että tunnereaktiossa purkautui koko 10 päivän turnausrupeama.

– Jokainen tekee omalla tavallaan. Pitää löytää se, mikä sinä olet. Silloin pystyy tekemään huippusuorituksia, Koljonen sanoo.

Mäkelä ja Koljonen toteavat, että urheilumaailma on nykyään avoimempi puhumaan psyykkisistä ongelmista ja henkisestä valmentautumisesta.

– Ei pelkästään mennä psykologille silloin, kun on ongelmia, vaan psyykkinen valmennus on osa urheilua, Mäkelä kertoo.

Koljonen kertoo, että hänelle lähes viiden vuoden psyykkisessä valmennuksessa yksi tärkeimmistä opeista on ollut jännityksen paineiden käsitteleminen ja se, että niitä ei kannata yrittää sulkea pois. Ne ovat osa suoritusta.

– Otan ne tunteet sisään ja nautin siitä, että minulla on sellainen olotila. Mitä tiukemmaksi peli tulee, sitä enemmän koen eläväni. Siellä kentällä on sellainen fiilis, että tätä varten olen treenannut niin monta tuntia.

Lue myös: