Suomessa asuvat urheilijat kertovat Afganistanissa olevien perheidensä epätoivoisesta tilanteesta – "Välillä mietin, olisinko siellä edes elossa"

Yle Urheilun haastattelemia urheilijoita piinaa epätietoisuus Afganistanissa olevien läheisten voinnista. Maasta jatkuvasti kantautuvat synkät uutiset ovat lisänneet nuorten urheilijoiden huolta.

Suleiman Ahmadi unohtaa Afganistanin tilanteen painimatolla
Suleiman Ahmadi unohtaa Afganistanin tilanteen painimatolla

Tämän jutun haastateltavien Afganistanissa olevista perheistä ei kerrota yksityiskohtaisia tietoja. Talibanin tiedetään seuraavan internetiä tarkasti. Haastateltavien perheenjäsenet voivat joutua kotimaassaan vainon kohteiksi, jos järjestöstä ei puhuta suotuisasti.

Äärijärjestö Taliban on käytännössä vallannut koko Afganistanin. Kuluneen viikon aikana järjestö sai haltuunsa maan pääkaupungin Kabulin. Yli kaksi miljoonaa afganistanilaista elää pakolaisina naapurimaissa.

Kolme urheilijaa, vapaapainija Suleiman Ahmadi, nyrkkeilijä Shirahmad Hassani ja entinen taekwondoka Rezaii Golamreza kertoivat Yle Urheilulle tarinansa. Vuosikymmeniä jatkuneet levottomuudet ovat ajaneet ihmisiä pois Afganistanista jo pitkään.

– Elämä oli vaikeaa. Sotaa joka päivä. Se oli hengenvaarallista, vuonna 2015 Suomeen tullut Ahmadi kertoo.

Tuolloin 14-vuotias Ahmadi tuli Suomeen yksin. Nyt 20-vuotias edustaa Helsingin Paini-Miehiä ja on moninkertainen vapaapainin SM-mitalisti. Ahmadi koki painin omaksi lajikseen jo kokeillessaan sitä ensimmäistä kertaa.

– Minulla on ollut rankka elämä, jossa on täytynyt taistella. Myös tässä lajissa pitää taistella. Kiitän valmentajaa, että hän antoi minulle tilaisuuden jäädä. Hän on auttanut myös muita maahanmuuttajia. Hän on auttanut paljon, eikä ole pyytänyt rahallisesti mitään.

Ahmadi ei ole vielä saanut Suomen kansalaisuutta, koska ei ole laittanut hakemusta. Tavoitteet painiuralle ovat kuitenkin tiedossa.

– Ensin EM-kisat ja MM-kisat. Siitä mennään eteenpäin, sinne asti minne pärjätään. Tarkoitus on totta kai edustaa Suomea painissa, koska tämä maa on ottanut minut turvaan.

Helsingin Paini-Miehiä edustava Suleiman Ahmadi on moninkertainen vapaapainin SM-mitalisti. Hän harjoitteli Mäkelänrinteen Urhea-hallissa torstaina. Kuva: Jussi Koivunoro / Yle

Ahmadi kertoo, että päätös lähteä Afganistanista Suomeen oli hänen omansa. Hän kokee ratkaisun olleen oikea, vaikka perheelle nuoren pojan lähtö oli vaikea paikka. Ahmadin kaverit ja sukulaiset asuvat edelleen Afganistanissa.

Ahmadi ei ole kuullut syrjäisessä kylässä asuvasta perheestään sen jälkeen, kun hän lähti Suomeen. Lähdöstä on kulunut jo kuusi vuotta.

Ahmadi on yrittänyt saada yhteyttä perheeseensä. Hän toivoo yhä, että se onnistuisi – sukulaisten ääniä olisi kiva kuulla. Tämänhetkinen tilanne tekee tiedottomuudesta pahemman. Ahmadi ei tiedä, miten läheiset voivat tai ovatko he edes elossa.

– En tiedä perheeni tilanteesta mitään. Pahalta tuntuu. Aina, kun mietin heitä, saan kylmiä väreitä. Välillä mietin, mitä olisin itse tehnyt, olisinko edes elossa?

Hän kertoo olevansa kotoisin kylästä, jossa ei ole juuri puhelimia, nettiä tai televisiota. Hänellä ei ole yhtään puhelinnumeroa, johon voisi soittaa.

– Tässä tilanteessa ei voi muuta kuin jatkaa elämää päivä kerrallaan. On pakko jaksaa.

Asioista puhuminen auttaa. Kaverit ovat ensimmäisinä tukemassa, kuten myös Ahmadin suomalainen adoptioperhe.

Painiseurassa on muitakin, joiden perheet asuvat edelleen Afganistanissa. Heidän kanssaan Ahmadi juttelee ja vaihtaa kuulumisia.

Ahmadi uskoo, että viime viikkojen tapahtumat ovat vasta alkua.

– He (Taliban) ovat luvanneet, etteivät tee mitään. Mutta he tappavat joka päivä ihmisiä ja raiskaavat nuoria tyttöjä.

Nyrkkeilyn Suomen mestari Shiramad Hassani kertoo Afganistanissa olevalta äidiltään saamastaan sormuksesta.

Savate Club Helsinkiä edustava nyrkkeilijä Shirahmad Hassani on alle 52-kiloisten sarjan Suomen mestari. 22-vuotias afganistanilainen saapui yksin Suomeen vuoden 2015 lopussa. Lähteminen oli hänen perheensä päätös.

– Isä ja äiti halusivat minulle hyvän elämän, jos se on mahdollista. Sotatilanne oli tuolloinkin paha, mutta nyt se on vielä pahempi, kun Taliban on koko Afganistanissa. Nyt Taliban määrää lain, Hassani sanoo.

Hän kertoo perheensä asuvan Afganistanissa. Hän toivoo, että voisi auttaa perhettään jotenkin, mutta juuri nyt hän ei pysty tekemään mitään. Hassani kertoo puhuneensa perheensä kanssa viikon aikana. Hän on esimerkiksi jutellut sisarustensa halusta opiskella tulevaisuudessa yliopistossa.

– Mutta hitsi, mitään ei tapahdu, jos Taliban hallitsee maata. Taliban ei halua naisten ja tyttöjen opiskelevan. Se häiritsee minua paljon.

Kuluneen viikon aikana Hassani on käynyt kertaalleen kuntosalilla ja kahdesti koululla. Afganistanin tilanne häiritsee häntä niin paljon, ettei hän pysty syömään tai nukkumaan kunnolla. Hänen isänsä kertoi aiemmin kauppojen olevan kiinni ja perheen rahojen olevan lopussa. Nyt kaupat ovat kuitenkin taas auki.

– Jos jotain tapahtuu, isäni kertoo heti. Joskus mietin, mitä tekisin, jos jotain vakavaa sattuisi.

Vähän puhumaan, vähän treenaamaan – se auttaa sinua.

Hassanin mukaan kukaan ei uskalla liikkua ulkona, eivätkä naiset tiedä, miten toimia.

Hassani on aina halunnut perheensä tulevan myös Suomeen. Hän kokee Suomen olevan paras paikka hänen sisaruksilleen opiskella ja vanhemmilleen elää rauhassa.

– Kun tulin Suomeen, kesti vähän aikaa saada opiskelulupa. Sitten menin kouluun. Kun täytin 18 vuotta, minulle sanottiin, ettei perheeni saapuminen Suomeen ole mahdollista, koska en ole enää alaikäinen.

Hassani sanoo, ettei hänellä ole juuri ketään, kenen kanssa jutella. Kaverit kyselevät toki Afganistanin tilanteesta, mutta puhuminen tuntuu Hassanista turhalta, koska kukaan ei voi auttaa.

– Valmentajani soitti ja sanoi, että tule salille treenaamaan. Vähän puhumaan, vähän treenaamaan – se auttaa. Sovin, että menen ensi viikolla käymään. Menemme ravintolaan syömään ja puhumaan tästä.

Nyrkkeilijä Shirahmad Hassani kertoo, että hänen on vaikea puhua ihmisille omasta tilanteestaan.

Turkulaisen Budokwai Taekwondon riveissä vuosia kilpaillut Rezaii Golamreza saapui Suomeen 14-vuotiaana veljensä kanssa.

– Tulin toukokuussa 2010 eli reilut 10 vuotta sitten. Samana vuonna aloitin taekwondon ja harrastin lajia seitsemän vuotta. Viime aikoina se on jäänyt kuitenkin vähäiseksi.

Golamreza on yltänyt takewondossa mitaleille Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa ja menestynyt Suomessa hyvin. Innostus lajia kohtaan laantui hieman lukion jälkeen, kun tulevaisuutta varten piti suunnitella muutakin. Tällä hetkellä hän opiskelee Vaasan ammattikorkeakoulussa tietotekniikkaa ja on kesätöissä Turussa.

– En ollut myöskään taloudellisesti vankalla pohjalla, kun ei ollut sponsoreita tai muuta tukea. Seura toki auttoi paljon, mutta se ei riittänyt. Esimerkiksi kilpaileminen ulkomailla maksaa aika paljon. En enää jatkanut uraa.

Miksi näin tapahtuu minun kotimaassani?

Kun Taliban valtasi Kabulia, Golamreza ei uskonut tilannetta todeksi. Hän kertoo tarvinneensa muutaman päivän rauhoittuakseen.

Myös hänen kaverinsa olivat huolissaan. He soittelivat sukulaisilleen Afganistaniin ja kyselivät tilanteesta. Kukaan kaveriporukassa ei voinut hyväksyä, että Taliban oli taas vallannut Afganistanin.

– Ihmiset todellakin pelkäävät Talibania. Olen miettinyt, miksi näin käy ihmisille, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa. Miksi näin tapahtuu minun kotimaassani?

Painija Suleiman Ahmadi kertoo lähtevänsä Afganistaniin heti, kun se on mahdollista. Kuva: Jussi Koivunoro / Yle

Afganistan on nyrkkeilijä Ahmadille edelleen tärkeä paikka. Se on hänen kotimaansa, jossa ovat perhe, sukulaiset ja kaverit. Hän kertoo lähtevänsä Afganistaniin heti, kun se on mahdollista. Nykyisessä tilanteessa hän ei voi millään lähteä.

– En ole nykyisen tilanteen suhteen kovinkaan toiveikas.

Nyrkkeilijä Hassani ei tiedä, miten hänen perheellään menee juuri nyt.

– He eivät halua minun miettivän pahoja asioita. Näen kuitenkin jatkuvasti uutisia. Tiedän kyllä, miten Afganistanissa menee.

Hassanilla on myös kotimaansa tilannetta seuraaville ihmisille terveisiä.

– Kiitos, että kuuntelette minun ja miljoonien ihmisten tarinaa.

Lue myös: