1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Suomen miesten lentopallomaajoukkue

Nörtistä kuoriutuu pelikentällä voitontahtoisuuden perikuva – Miki Jauhiainen on kulkenut erilaisen tien Veljeksiin

Miki Jauhiainen on ollut lentopallomaajoukkueen valmentajien listoilla pitkään, mutta nyt neljä vuotta maajoukkuedebyyttinsä jälkeen hän on valmis nousemaan parrasvaloihin. EM-kotikisoista Kalevan Lentopallon kasvatti ei silti ollut unelmoinutkaan.

Päävalmentaja Joel Banks seurasi Miki Jauhiaisen otteita Yhdysvaltojen yliopistoturnauksissa tarkasti ja vakuuttui suomalaispelaajan kyvyistä. Kuva: Tomi Hänninen

– Miki on todella tunnollinen treenaaja. Tietää, että hän antaa aina kaikkensa. Teräväpäinen ja pitkä keskitorjuja. Hän ei jätä yhtään palloa yrittämättä ja tietää, mitä hänen pitää tehdä, Suomen miesten lentopallomaajoukkueen yleispelaaja Sakari Mäkinen luonnehtii Kuortaneen urheiluopiston kahviossa vieressään istuvaa Miki Jauhiaista.

Urheiluopisto on tullut pelaajille tutuksi tämän kesän aikana, sillä joukkue on leireillyt siellä toukokuusta asti valmistautuessaan syyskuun Tampereen EM-kisoihin.

Jauhiainen kuuntelee joukkuekaverinsa luonnehdintaa, puistelee päätään, naurahtaa ja peittää kasvonsa, kun Mäkinen jatkaa:

– Hän osaa sopeutua erilaisiin tilanteisiin tosi hyvin, eikä pää palele. Hän ei ole sellainen keskitorjuja, joka on kuutamolla treeneissä tai joka ei tietäisi, mihin pitäisi mennä.

Mäkinen olisi voinut lisätä listaansa myös huippuarvosanoja napsivan matemaattisen virtuoosin, joka pystyy ratkomaan rubiikin kuution. Rauhallisen oloinen, jopa hieman ujon tuntuinen Kalevan Lentopallon kasvatti, jonka pinnan alta löytyy äärimmäisen voitontahtoinen pelaaja.

Heinäkuussa 24 vuotta täyttänyt 205-senttinen Jauhiainen on kuulunut niihin pelaajiin, joiden odotettiin nousevan nuorten maajoukkueen jälkeen miesten joukkueen pelaavaan kokoonpanoon.

Jauhiaisen tie Veljeksiin on kuitenkin ollut erilainen. Osaksi siksi, että hän itse päätti niin. Jauhiainen tietää, ettei hän voi lentopalloa pelaamalla elää koko elämäänsä, joten hän jätti lukion jälkeen Suomen ja lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin Brigham Youngin yliopistoon.

Hyppy tuntemattomaan

Jauhiainen on tehnyt miesten maajoukkuedebyytin jo neljä vuotta sitten, kun hän oli mukana Maailmanliigan turnauksessa Kairossa. Kokemus oli varsin erilainen, mutta ei niinkään kovatasoisten pelien takia. Turnauksen ottelut alkoivat vasta puolenyön aikaan ramadanin takia, hotellista ei saanut ruokaa eikä otteluiden aikana ollut vettä tarjolla. Kun joukkue sai ruokaa, sai Jauhiainen siitä vatsataudin.

Nyt muisto Egyptin reissusta saa Jauhiaisen hymyilemään.

– Kivoja reissujahan nuo ovat yleisesti, jos ei tule vatsavaivoja. Kun ensimmäisiä kertoja pääsin maajoukkueen leirille, oli sellainen fiilis, että kuulunko tänne. Mutta kun pääsin mukaan vauhtiin, niin kyllä siitäkin selvittiin. Lentopalloa se kuitenkin on.

Lausahdus kuvastaa hyvin Jauhiaisen asennetta. Hän on tottunut tekemään jo nuorena isoja päätöksiä, hypätä tuntemattomaan ja päättänyt selvitä.

Miki Jauhiainen teki kesällä sopimuksen Savo Volleyn kanssa, mutta hänen tavoitteensa ovat Euroopan kentillä. Kuva: Tomi Hänninen

Lentopalloa hän alkoi pelata isänsä ja isosiskonsa jalanjäljillä ja sen jälkeen laji on vienyt mennessään. Tampereella nuoruutensa viettänyt Jauhiainen kävi Kuortaneen urheilulukion, harjoitteli lentopalloliiton harjoituskeskuksessa ja pelasi valmennuskeskuksen ykkössarjajoukkueessa.

Lukion jälkeen Jauhiainen halusi varmistaa itselleen koulutuksen, mutta Suomessa urheilun ja lukion jälkeisen opiskelemisen yhdistäminen oli liian hankalaa. Jauhiainen otti yhteyttä Yhdysvaltojen yliopistomaailman hyvin tuntevaan valmentaja Lauri Hakalaan, jonka yhteyksien kautta hänelle avautui paikka BYU Cougarsin riveihin.

Ulkomailla asuminen ei ollut Jauhiaiselle uusi asia. Hän on syntynyt Vancouverissa, sillä hänen isänsä opiskeli tuolloin paikallisessa yliopistossa. Perhe asui aikoinaan myös Briteissä ja palasi Tampereelle, kun Jauhiainen oli kuusivuotias. Yksin muuttaminen toiselle puolelle maailmaa alle kaksikymppisenä oli kuitenkin eri asia.

– Tiesin paikasta ainoastaan sen, että heillä on hyvä lentopallojoukkue. En mitään muuta, Jauhiainen toteaa ja myöntää, että Provoon muutto olisi voinut jännittää, jos hän olisi miettinyt asiaa enemmän.

– Olen pyrkinyt siihen, etten ole miettinyt asioita liikaa. Tämä oli sellainen tilaisuus, että piti vain mennä ja hyödyntää se.

Yliopisto- vs. liigapelit?

Jauhiainen soljahti yliopistomaailmaan ja yli 30 000 opiskelijan kampukselle juuri niin helposti kuin oli ajatellutkin. Arki täyttyi opiskelusta ja harjoittelusta, uudet joukkuekaverit kuskasivat tulokasta joka paikkaan ja esittelivät kampusta sekä paikkakuntaa.

Provo on Yhdysvaltojen mittakaavassa pieni paikka. Salt Lake Cityssä, Utahin osavaltiossa sijaitseva kaupunki tunnetaan mormoniuskonnon keskuksena ja kirkko omistaa myös Brigham Youngin yliopiston kokonaan. Jauhiaiselle mormonikirkosta oli apua, sillä kirkko maksoi suuren osan hänen lukukausimaksustaan.

Uskonnollisuus näkyi monessa asiassa. Lähestulkoon kaikki paikat olivat sunnuntaisin kiinni, koulussa oli useita sääntöjä ja muun muassa alkoholin käyttö oli kiellettyä. Säännöistä pidettiin myös kiinni ja jos niiden rikkomisesta jäi kiinni, sillä oli isot seuraukset.

Jauhiainen viihtyi Provossa, vaikka paikkakunnalla ei paljoa tapahtunut. Ihmisten avuliaisuus teki vaikutuksen, vaikka usein tuikituntemattomatkin halusivat kertoa hänelle uskonnostaan.

– Se uskonnollisuus oli kyllä siellä ihan eri juttu. Oli selkeää, jos joku oli uskossa: hän puhui siitä muille. Moni tuli kysymään minultakin, haluanko kuulla enemmän, mutta kiitin vain ja sanoin, että kaikki oli hyvin.

Jauhiaisen kannalta tärkeintä oli, että lentopallo yliopistossa oli odotetun hyvää. Kausi alkoi tammikuussa ja kesti huhti-toukokuun vaihteeseen ja otteluita kertyi vähintään 25 kautta kohti. Eikä hän ollut joukkueen ainoa ulkomaalaispelaaja, sillä oli pelaajia myös Italiasta, Brasiliasta, Puerto Ricosta, Bulgariasta ja Saksasta.

Kuva: Michael Sullivan/CSM/Shutterstock/All Over Press

Lentopallo ei ole yleisesti yliopistolajina miesten suosima, sillä koripallo ja amerikkalainen jalkapallo ovat ykköslajeja. BYU:ssa lentopallo on kuitenkin suosittua ja joukkueen fanaattiset kannattajat matkustavat usein myös vierasotteluihin.

Jauhiaiselta on usein kysytty, miten hän vertaisi yliopistolentopalloa Mestaruusliigaan. Tähän hän ei osaa vastata, sillä hän ei ole pelannut yhtäkään liigaottelua, eikä lukioaikana päässyt pelejä liiemmin katsomaan.

– Parhaat joukkueet liigassa voittaisivat pelejä, mutta on se parempaa kuin ykkössarjataso. Taso heittelee vähän. Siellä on noin 50 joukkuetta, joita vastaan periaatteessa olisin voinut pelata, mutta eivät ne häntäpään joukkueet olisi oikeasti pärjänneet.

Jauhiainen viihtyi Brigham Youngin yliopistossa 4,5 vuotta. Hänen oli tarkoitus palata Eurooppaan jo vuosi sitten, mutta korona sotki suunnitelmat. Koska lentopallo on yliopistossa kevätlaji, se mahdollisti Jauhiaiselle opiskelujen jatkamisen ja maisteriopintojen aloittamisen.

Vuodet yhdysvaltalaisessa yliopistossa ovat opettaneet Jauhiaiselle viisautta ja nöyryyttä. Hän uskoo olevansa nyt pelillisesti vahvempi ja kokeneempi sekä fyysisesti isompi.

– Syöttöni on parantunut. Torjuntapeli on aina ollut hyvää, mutta toivottavasti hyökkäyspelini on parantunut. Sitä ainakin hiottiin paljon!

Jauhiainen opetteli itsenäisyyttä jo lukioaikana, mutta nyt siitä on tullut oppia vielä enemmän.

– Pärjään itsekseni. Vaikka eihän sitä nyt enää ihan hirveästi tarvitse itsekseen pärjätä, kun on vaimokin, viime kesänä BYU:n yleisurheilujoukkueeseen kuuluvan keihäänheittäjä Payge Cuthbertsonin kanssa naimisiin mennyt Jauhiainen nauraa.

Jonkinlainen nörtti

Jauhiainen teki yliopistoaikoinaan historiaa, sillä hänestä tuli ensimmäinen suomalainen lentopallopelaaja, joka pelasi NCAA-sarjan loppuottelussa, ja vieläpä kahdesti.

Suomalaispelaajan hurjasta voitontahdosta näkee pienen vilauksen, kun hän muistelee viimeisintä finaaliturnausta ja joukkueen toista hopeasijaa. Loppuottelun häviäminen kirpaisee vielä viikkojen päästäkin.

– Olisi ollut kiva voittaa. Kun ensimmäisenä vuonna pääsimme sinne, en tajunnut mistään mitään. Olin silloin, että jee, olemme finaalissa! Istuin penkillä, eikä se tappio sattunut yhtä paljon kuin tällä kertaa.

Cougarsilla olisi Jauhiasen mukaan ollut todella hyvät mahdollisuudet voittaa toissakaudella, mutta koronavirus keskeytti silloin kauden. Nyt korona rokotti lähinnä tunnelmaa, kun halliin ei voitu ottaa katsojia kuin murto-osa.

Jauhiaisen pettymys tappiosta kuvaa myös hänen luonnettaan. Payge Cuthbertson Jauhiainen on kuvannut miestään perfektionistiksi kaikessa, mitä hän tekee. Koulussakin hän napsi huippuarvosanoja ja hänet palkittiin Yhdysvaltain yliopistourheilun kattojärjestön NCAA:n Elite 90 -palkinnolla kahdesti. Palkinto annetaan opiskelijalle, joka yltää huipputasolle niin urheilussa kuin opiskeluissakin.

– Kyllä minä ymmärrän ja näen niitä perfektionistin piirteitä itsessäni, mutta olen yrittänyt ottaa vähän rennommin.

Tietojenkäsittelytieteet oli Jauhiaisen mukaan helppo ala, eikä hän menettänyt opiskelujen takia yöuniaan. Hän saavutti opiskeluissaan parhaan mahdollisen keskiarvon 4,0. Palkinnon saaminen sen sijaan kertoo Jauhiaisen mielestä enemmän siitä, että muut ovat panostaneet enemmän lentopalloon ja vähemmän kouluun. Hän itse pyrki pitämään nämä tasapainossa.

Sisältöä ei voida näyttää

Ylen palveluissa voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkista evästeasetuksesi, jos haluat säätää sisältöjen näkymistä Ylen palveluissa.

Katso sisältö Twitterissä

Jauhiainen yrittää nyt saada gradunsa tehtyä mahdollisimman nopeasti, jotta pystyisi keskittymään täysillä lentopalloon. Hän pääsee vihdoin testaamaan Suomen liigatason, sillä hän teki kesällä sopimuksen Savo Volleyn kanssa ja muuttaa kesän jälkeen vaimonsa kanssa Kuopioon.

– Suomeen jään ainakin näin alkuun, mutta haluan lopulta mennä Euroopan kentille. Mikä minusta tulee sitten isona, on erittäin hyvä kysymys. Jonkinlainen nörtti varmaan. Tietojenkäsittelytiede on sikäli jännä aine, että sen avulla voi mennä töihin ihan mihin vain. Joka paikassa tarvitaan, Jauhiainen virnistää.

Positiivista energiaa ja joukkuehenkeä

Vaikka Miki Jauhiainen ei ole ollut maajoukkueen mukana viime vuosina, on maajoukkue ollut koko ajan mukana. Jauhiaista on kysytty joukkueen mukaan joka kesä, mutta joko opiskelut tai korona ovat olleet esteinä. Tänä kesänä ei esteitä enää ollut.

Päävalmentaja Joel Banks on seurannut Jauhiaisen otteita tiiviisti. Hän katsoi kauden aikana kaikki Jauhiaisen ottelut ja halusi tämän tuovan joukkueeseen pelikokemuksensa lisäksi positiivista energiaa. Suomen joukkueen kolmesta keskitorjujasta Jauhiainen tuo Banksin mukaan joukkueeseen jotain erilaista.

– Miki on erittäin lahjakas, nuori keskitorjuja. Se, mikä hänestä huokuu, on se, että hän on pelaaja, joka on täysin keskittynyt asiaansa. Kun hän harjoittelee, niin hän keskittyy siihen sataprosenttisesti, Banks kertoo.

Banksin mielestä Jauhiaisen pelissä näkee, miten häntä on valmennettu Yhdysvalloissa. Hän pelaa kurinalaisesti ja lukee peliä hyvin. Jo lyhyen työskentelyajan jälkeen päävalmentaja sai Jauhiaisesta avoimen ja positiivisen kuvan.

Joukkueen harjoituksissa Jauhiaisesta näkee helposti, mitä Banks tarkoitti positiivisella energialla ja joukkuehengellä. Vaikka Jauhiainen ei tee itsestään numeroa, on hän aina kannustamassa pelikavereitaan niin onnistuneiden kuin epäonnistuneiden suoritusten jälkeen. Tarvittaessa hän hakee käsiläpsyn vaikka vaihtopenkiltä asti.

– Olen juuri sitä joukkuehenkeä yrittänyt korostaa treeneissä. Siitä on tosi paljon hyötyä muille, kun tulee kannustusta, Jauhiainen sanoo.

Suomen joukkueessa on Jauhiaisen mukaan paljon nuoruutta, mutta myös sisukkuutta. Suomalaiset pelaajat haluavat tehdä paljon töitä ja voittaa, eli ainakaan asenteesta ei esitykset pelikentällä jää kiinni.

EM-kisat kotikonnuilla eivät ole olleet Jauhiaiselle haave, sillä nuorempana hän toiveensa olivat maajoukkueeseen pääsyssä. Nyt kun h-hetki on lähellä, on hän intoa täynnä. Matka uran ensimmäisistä lentopalloharjoituksista Kuortaneen ja Yhdysvaltojen kautta arvokisoihin on ollut pitkä.

Kova työnteko, hyvät kokemukset ja hyvien pelaajien kanssa harjoitteleminen ja pelaaminen, ovat Jauhiaisen mukaan auttaneet hänet tähän pisteeseen. Niin ja tietenkin äidin ruoat.

– Äidin ruoat ovat aina odottaneet kotona treenien jälkeen. Olen aina saanut tukea, kun olen lähtenyt Kuortaneelle tai Jenkkeihin. On ollut hyviä joukkuekavereita ja valmentajia, hyviä esimerkkejä – sillä olen päässyt näin pitkälle.

Lue myös:

Asiantuntija oli Joel Banksin kanssa eri mieltä Suomen ottelujärjestyksestä, mutta lentismiehet saivatkin unelma-alun EM-kisoilleen: "Oikealla tiellä ollaan"

Rautaista kokemusta, mestari ja kisälli, musta hevonen… Tällainen on Suomen miesten joukkue lentopallon EM-kotikisoihin

Osallistu kotikisoihin Ylen katsojakilpailuissa – voita Suomen pelipaita tai liput Veljesten EM-otteluun!

Päävalmentaja Joel Banks nimesi lentopallomiesten EM-joukkueen kotikisoihin – Mikko Esko nousi mukaan, vaikka ei ollut kisaehdokkaiden listalla

Nuoret suomalaiskoripalloilijat suuntaavat sankoin joukoin Yhdysvaltoihin, mutta lentopallossa lähtijät ovat harvassa – ovet huippuyliopistoihin aukeamassa?