1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. yleisurheilu

Kommentti: Antti Ruuskanen oli yksi parhaista kilpailijoista, jonka tulokset asettuvat erikoiseen valoon, kun hänen uraansa tutkii tarkemmin

EM-kultaa ja -pronssia, olympiahopeaa ja kuusi muuta arvokisafinaalia. Antti Ruuskanen maksimoi potentiaalinsa keihäänheittäjänä, jos hänen uraansa tarkastellaan tilastojen pohjalta, kirjoittaa Atte Husu.

Keihäsmestari Antti Ruuskanen jätti jäähyväiset kilpakentille lauantaina Ratinan stadionilla. Kuva: Jussi Saarinen / All Over Press

26. heinäkuuta 2003 Tampereen Ratinan stadionilla nähtiin ennakkovaroitus tulevasta, kun Teemu Wirkkala, Tero Järvenpää ja Antti Ruuskanen miehittivät palkintosijat alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa.

Vuoden 1984 kivenkovan sukupolven kolmoisvoitto on edelleen ainoa laatuaan mitä tulee kotimaiseen yleisurheiluhistoriaan nuorten kansainvälisillä kentillä. Toisin kuin monen muun suomalaisen yleisurheilulupauksen tapauksessa, kyseinen keihäskolmikko pääsi mittaamaan lahjakkuuttaan myöhemmin myös aikuisten sarjan kirkkaimmissa valoissa.

Kun Tampereen EM-finaalista oli vierähtänyt viisi vuotta, olympiamitaleista taisteltiin Pekingin Linnunpesä-stadionilla elokuussa 2008. Elämänsä kunnossa ollut Järvenpää oli neljäs, Wirkkala viides. Ruuskanen seurasi finaalia koti-Suomesta varamiehenä. Rooli oli pielavetiselle tuttu: kun vuotta aiemmin Tero Pitkämäki juhli Osakassa MM-kultaa, Ruuskanen ajoi jääkonetta Tanhuvaaran urheiluopistolla.

Varamiesvuosista 2008 oli kuitenkin kivulian. Ruuskanen oli heittänyt kauden ensimmäisessä kisassaan ennätyksekseen 87,33, mutta olympialippu jäi haaveeksi, koska tulostaso putosi kesän edetessä 80 metrin tuntumaan ja alle.

Vaikeudet pitää kuntoa yllä olivat peruja vuodelta 2006, jolloin nuori Ruuskanen vieraili urheilukirurgi Heikki Jaroman vastaanotolla kolmesti. Leikattavaa löytyi niin kyynärpäästä kuin tukijalasta, tarkemmin polvesta ja nilkasta. Ongelmat heijastelivat vielä pitkään Ruuskasen uralla, jolla huippuheitot ja toistettavuus eivät koskaan yltäneet samalle tasolle kuin esimerkiksi Pitkämäellä.

Antti Ruuskanen pääsi vuoden 2011 Daegun MM-kisoihin, kun hän voitti kisalippua koskeneen käsittelyn Urheilun oikeusturvalautakunnassa. Daegussa hän oli kisojen paras suomalainen, yhdeksäs. Ilman kisapaikkaa Ruuskanen olisi lopettanut uransa. Kuva: imago sportfotodienst/All Over Press

Rautainen arvokisakilpailija

Kun 37-vuotias Ruuskanen hyvästeli aktiiviurheilijana kotimaiset yleisurheilupiirit lauantaina samaisessa Ratinassa, jossa kaikki ikään kuin alkoi 18 vuotta sitten, päättyi yksi merkittävä luku suomalaista keihäshistoriaa.

Värisuora arvokisamitaleissa – EM-kulta, olympiahopea ja EM-pronssi – on saavutus, johon suomalaisista keihäänheittäjistä ovat Ruuskasen lisäksi yltäneet vain Pitkämäki ja Seppo Räty. Ennätyksellään 88,98 Ruuskanen on nykyisen keihäsmallin kotimaisessa tilastossa neljäntenä, edellään vain kolme 90 metriä rikkonutta maailmanmestaria: Räty, Pitkämäki ja SE-mies Aki Parviainen.

Vertailua on mielekästä tehdä Ruuskasen ja vuonna 1982 syntyneen Pitkämäen välillä, koska kaksikko kilpaili samalla aikakaudella.

Vaikka Pitkämäki vei mitaleissa pelin 7–3, Ruuskanen oli keskinäisissä arvokisakohtaamisissa Pitkämäkeä parempi viisi kertaa kahdeksasta. Tällä rekordilla ei ole ihme, että Ruuskasen palkintovitriinistä löytyy kiitettävä määrä arvometallia suomalaisen keihäänheitonkin mittapuulla.

Yksittäisten huippulaakien mies

Jos Ruuskasen uraa tarkastellaan laajemmalla otannalla, hänen arvokisoissa saavuttamansa mitalit asettuvat jopa hieman erikoiseen valoon.

Vuoden 2012 olympiahopea tuli ohuella kansainvälisellä menestyspohjalla: takana oli yksi kakkossija Kultaisen liigan kilpailusta Zürichistä 2009. Olympiahopeankaan jälkeen Timanttiliigasta ei ollut kotiinviemisinä kuin yksi voitto ja neljä muuta top 3 -sijoitusta. Pitkämäelle kertyi Kultaisesta liigasta ja Timanttiliigasta pelkkiä voittoja 26 kappaletta ja muita podiumeja toinen mokoma.

Toisin kuin Ruuskanen, Pitkämäki pystyi ylläpitämään virettään kauden aikana paitsi kilpailusta toiseen myös kilpailujen sisällä. Ruuskanen kiskaisi yli 85 metriä urallaan 21 kilpailussa, mutta kisojen sisällä parhaan heiton lisäksi nähtyjä muita yli 85-metrisiä kertyi plakkariin vain neljä. Pitkämäki heitti puolestaan 75 kertaa päälle 85 metrin niin, ettei kyse ollut edes hänen kilpailun parhaastaan.

Tästä huolimatta Ruuskanen latoi kaksi kilpailun pisintä heittoa uransa kohokohdaksi jääneessä EM-finaalissa 2014 – teki siis saman tempun kuin Pitkämäki Osakan MM-finaalissa 2007.

Antti Ruuskanen seisoo korkeimmalla korokkeella vuoden 2014 Zürichin EM-finaalin jälkeen. Tero Pitkämäki (etualalla) otti kisassa pronssia. Kuva: imago sportfotodienst/All Over Press

Kun parasta piti panna pöytään kauden tärkeimmällä hetkellä, Ruuskasta ei voinut sivuuttaa. Ehkäpä kouriintuntuvin esimerkki tästä saatiin vuoden 2018 Berliinin EM-kisoissa, joissa Ruuskanen oli koko kisojen paras suomalainen yksilöurheilija (6:s) siitä huolimatta, että oli kilpaillut vain kolmesti sitten Urho Väätäisen syksyllä 2016 suorittaman olkapääleikkauksen.

SM-mitalien sarja ei katkennut

Kuten niin usein keihäänheittäjälle, olkapääleikkaus oli kuitenkin Ruuskasen uralle lopun alkua.

Vaikka keihäs lensi rennon ja pidetyn savolaisheittäjän kädestä vielä kerran yli 85 metrin, Orimattilassa 2019, uran viimeisiä vuosia leimasi kotimaan kilpailujen tarkka valikointi. Kauniisti sanottuna Ruuskasen toimintaa ei yleisurheilupiireissä katsottu aina hyvällä.

Vuosina 2019 ja 2020 Ruuskanen nähtiin samalla viivalla kansallisen kärjen kanssa käytännössä vain Kalevan kisoissa, joista molemmista konkari poistui kuitenkin hopeamitalistina.

Kun vastaavaa tulosta tuskin olisi ollut tarjolla enää Tampereella tänä viikonloppuna, Ruuskasen päätöstä puhaltaa peli lopullisesti poikki on helppo ymmärtää.

Vetäytyminen Kalevan kisoista varmisti samalla, että Ruuskasen vuonna 2009 alkanut SM-putki säilyi koskemattomana: yhdeksän SM-kisaa, yhdeksän SM-mitalia.

Tämäkin putki on omanlaisensa osoitus suoritustason piikkaamisesta oikealla hetkellä. Se taito käy kiistatta Ruuskasen perintönä suomalaiselle keihäänheitolle.

Antti Ruuskanen (oik.) luovutti keihäänsä nuorten tuoreelle maailmanmestarille Janne Läspälle (vas.). Kuva: Jussi Saarinen / All Over Press

Lue lisää:

Pitkämäki oli järjestämässä Ruuskasen uralle arvoistaan päätöstä – "Harvinaisen kova mies, äärettömän kova kilpailija ja sitkeä urheilija"

Antti Ruuskasen ansiokasta uraa muistettiin Kalevan kisoissa