Amanda Kotajan ensimmäinen paralympiamitali herkisti vanhemmat kotona Vampulan kisakatsomossa: "Amanda otti itsestään kaiken irti"

Tuoreen paralympiamitalistin vanhemmat näkevät tyttärensä menestyksen takana tämän sinnikkyyden ja itsekurin. Tärkeässä roolissa ovat pienestä pitäen olleet myös tukijoukot.

Amanda Kotajan vanhemmat liikuttuivat tyttärensä ensimmäisestä paralympiamitalista
Amanda Kotajan vanhemmat liikuttuivat tyttärensä ensimmäisestä paralympiamitalista

Kahvipannu porisee Huittisten Vampulassa torstaiaamuna.

Tuuli ja Matti Kotajan kotona keitetään mitalikahvit. Tytär Amanda Kotaja on eilen kelannut hopeaa Tokion paralympialaisten naisten T54-luokan sadalla metrillä.

Mitali on 26-vuotiaan kolminkertaisen maailmanmestarin ensimmäinen paralympiamitali.

– Nyt alkaa jo mieli rauhoittua. Eilen olin yhtä sekaisin kuin tyttäreni siellä telkkarin haastattelussa, nauraa Amandan äiti Tuuli Kotaja.

Myös isä Matti Kotaja oli kisan ratkettua onnensa kukkuloilla, mutta ehti hieman analysoidakin.

– Ehkä siinä huomaa sen miehen ja naisen eron: äiti hyvin tunteikkaasti huusi ja hihkui ja meikäläinen oli hyvin analyyttinen.

Vanhemmat ovat tyttärensä puolesta erittäin onnellisia.

– Amanda otti itsestään kaiken irti, Matti Kotaja sanoo.

Unelma toteen

Paralympiamitali on ollut Amandan unelma aina, muistelee Tuuli Kotaja.

– Ihan tarkkaan en muista, mistä asti. Varmaan Leo-Pekka Tähden menestyksen myötä, kun lajikin tuli tutuksi.

Amandalla on synnynnäinen liikuntavamma. Äiti Tuuli muistaa miettineensä, että liikkuminen tulee olemaan tytön elämän suurin haaste.

– Ja nyt se liikkuminen onkin Amandan vahvuus ja myös hänen työnsä. Pitäisi lasta katsoa aina avoimin silmin eikä niin, että mikä tulee olemaan vaikeaa.

Amanda Kotaja oli oli Lontoon paralympialaisissa 2012 T54-luokan satasen neljäs ja Riossa 2016 kuudes. Tokiosta tuli vihdoin mitalisija. Kuva: Lehtikuva / Lauri Jaakkola

Kelaus pienestä pitäen oma laji

Pyörätuolikelaus oli pienestä pitäen Amandalle omin laji, vaikka hän harrasti myös esimerkiksi laskettelua ja ratsastusta.

– Alkuun olin kisamatkoilla mukana, mietin toimiiko kaikki teknisesti, tuoli ja muut. Leo-Pekan isän Pekka Tähden kanssa paljon mietittiin, trimmattiin ja säädettiin, Matti Kotaja kertoo.

Vanhemmat uskovat, että Amandan menestyksen takana on ennen kaikkea tämän oma motivaatio. Hän on määrätietoinen ja kova tekemään töitä.

– Minä olen sellainen haaveilija, ehkä se on periytynyt Amandalle. Täytyy olla haaveita. Mutta täytyy olla myös sen verran sitkeä ja tehdä töitä, jotta ne haaveet saavutetaan, Matti Kotaja sanoo.

Vahvat tukiverkot takana

Tuuli ja Matti Kotaja nostavat esiin myös urheilijan kannustusjoukkojen merkityksen.

– Amanda taisi olla 8-vuotias, kun hän osallistui ensimmäistä kertaa vammaisten lasten urheilukilpailuun Tampereella. Hän sai siellä kokeilla ja kilpailla kaikissa lajeissa. Hänen luokkatoverinsa Vampulan koulusta olivat mukana, Amandan alakoulun opettaja Outi Kontio suhtautui niin kannustavasti – mikään ei ollut este, Tuuli Kotaja kertoo.

Noissa kisoissa Amanda Kotaja sai ensimmäisen mitalinsa – hänet nimettiin tuolloin pyörätuolislalomin Suomen mestariksi.

– Sieltä varmaan lähti jo se mitalin kaipuu.

Tuuli ja Matti Kotajaa haastatteli Vampulassa toimittaja Jere Sanaksenaho.

Lue myös: