1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. Maajoukkuelentopallo

212-senttinen Aaro Nikula ei jäänyt suremaan, kun voimakas pituuskasvu sekoitti tasapainon – kanafarmin kasvatin poikkeuksellinen asenne nosti hänet voittajaksi

Aaro Nikula on Suomen kaikkien aikojen pisin maajoukkuetason lentopalloilija. Titteli on Nikulan mielestä kiva, mutta se ei itsessään riitä. Tulevaisuuden hakkuritoivo haluaa näyttää Tampereen EM-kisoissa taitonsa.

Aaro Nikulan läpimurtokausi huipentuu Tampereen EM-kotikisoihin. Uransa ensimmäisten aikuisten arvokisojen jälkeen hän suuntaa Portugalin ammattilaiskentille. Kuva: Tomi Hänninen

TAMPERE. Aaro Nikulan, 22, lapsuus Somerolla oli erilainen kuin hänen joukkuekavereillaan. Vanhempien kanatilalla riitti puuhasteltavaa ja haalarihommia kananmunien keräämisestä ja erottelusta aina lapiohommiin. Nikula tottui työntekoon jo pienestä pitäen, eikä aikaa sohvalla makaamiseen jäänyt.

Energisellä lapsella riitti kiinnostusta myös urheiluun. Talvisin hiihto ja luistelu tulivat tutuiksi, kesäisin aikaa löytyi uimiseen, yleisurheiluun, jalkapalloon ja koripalloon.

Naapurin lentopallokenttä veti Nikulaa eniten puoleensa. Hän ihastui siihen, että lentopallossa on tiivis joukkue ympärillä. Peliä ei voi ratkaista yksin, vaan siihen tarvitaan tiimityötä.

Aaron isä Mika Nikula on itse 207-senttinen. Vanhempi Nikula pelaili omassa nuoruudessaan lentopalloa, muttei oppinut tekniikkaa mielestään tarpeeksi hyvin. Hän halusi paikata tilanteen poikansa kohdalla ja vei jälkikasvunsa mukaan seuratoimintaan.

– Oma pituuteni meni hukkaan. Aarosta näki, että hänestä tulee pitkä, joten ajattelimme, että antaa pojan koettaa, Mika Nikula kertoo.

Aaro Nikula kasvoi pienenä varsin reipasta tahtia. Tässä hän seisoo Linnannäen mittataulukon edessä 6-vuotiaana. Kuva: Aaro Nikulan kotialbumi

Aaro Nikula pelasi ala-asteikäisenä lentopalloa Someron Voimassa, mutta yläasteikäiselle ei enää löytynyt paikkakunnalta joukkuetta. Niinpä hän siirtyi pelaamaan ensin Forssaan ja parin vuoden kuluttua Saloon. Tilanne vaati vanhemmilta uhrauksensa, sillä kotitilan kiireiden lisäksi aikaa piti löytyä kuskin hommiin 4–5 kertaa viikossa. Reissaamista riitti, mutta isä-Nikulan mielestä lentopallo antoi myös vanhemmille oman yhteisönsä.

– Ajoa tuli noin puoli tuntia, mutta tämän lisäksi he joutuivat odottamaan treenien ajan, joten kyllä siihen sellaiset 2,5–3 tuntia päivässä aina meni. Olen kiitollinen, että he ovat vieneet minua treeneihin, Aaro Nikula sanoo.

Bambi kevätjäillä

– Tämä kanafarmilla kasvaminen tulee aina esille haastatteluissa, Aaro Nikula naurahtaa, kun Yle Urheilu kysyy häneltä asiasta.

Maaseudulla ja kanafarmilla kasvamisella on ollut kuitenkin merkityksensä Nikulan uralle. Hän on ammentanut sieltä työnteon mentaliteetin, sillä työt eivät tekemällä loppuneet.

Nikulan ahkeruuden huomasi myös hänen junioriaikojen valmentajansa Eerik Breilin. Breilin valmensi Nikulaa ennen kuin tämä siirtyi Kuortaneen urheilulukioon.

– Hän on työntekoa pelkäämätön ja jalat maassa oleva tyyppi, vaikka menestystä tulee. Eikä hän ole mihinkään juniorivuosista muuttunut. Hän on edelleen hymyilevä nuori kaveri, joka muistaa moikkailla ja kysellä kuulumisia, Breilin kertoo.

Breilin näki nopeasti, että Aaro Nikula on poikkeusyksilö, sillä pituuden lisäksi hän oli myös teknisesti hyvä. Nikula oli jo 189-senttinen, kun hän saapui 13–14-vuotiaana Breilinin valmennukseen salolaisen Rikala Volleyn riveihin. Kun Nikula lähti Kuortaneelle lukioon, oli hän venähtänyt jo kutakuinkin nykyisiin mittoihin eli kasvanut noin parikymmentä senttiä parissa vuodessa.

Nopea pituuspyrähdys voi aiheuttaa erilaisia haasteita. Pelaajan tekniikka ja koordinaatiot voivat mennä hetkellisesti sekaisin ja pelaajasta voi tuntua, ettei mikään onnistu. Näin kävi ainakin Aaro Nikulalle, jonka Breilin kuvailee olleen välillä kentällä kuin Bambi kevätjäillä.

– Mutta Aaro pärjäsi sen ajanjakson äärimmäisen hyvin. Ei tullut mitään loukkaantumisia. Kai siinä tehtiin jotain valmennuksellisestikin oikein, kun pitkälle kaverille ei tullut mitään selkäongelmia, Breilin sanoo.

Isä-Nikulan mukaan parikymmentä senttiä muita pelaajia pidempi Aaro oli juniorina aika kömpelö, mutta Kuortaneen ensimmäisenä vuotena hänessä tapahtui todella suurta kehitystä.

– Tuolloin hän sai voimaa kroppaan. Sen ensimmäisen lukiovuoden jälkeen hän oli kuin uusi mies, Mika Nikula toteaa.

Aaro Nikula on tehnyt haalarihommia vanhempien kanatilalla pienestä pitäen ja oppinut tätä kautta asenteensa työn tekemiseen. Kuva: Aaro Nikulan kotialbumi

Aaro Nikula muistaa, että hän oli kasvuikäisenä koko ajan omaa ikäluokkaansa fyysisesti jäljessä, eikä koordinaatio toiminut. Hän sai pituudestaan apua, mutta joutui kuluttamaan paljon vaihtopenkkiä. Vaikeimpina hetkinä auttoivat usko tulevaisuuteen ja huumori.

– Vaikka tiesin, etten saanut paljon peliaikaa tai en ollut samalla viivalla kuin kaverit juniorivuosina, piti vain muistaa, että vanhempana kiitän työntekoa, jonka silloin tein. Lähdin haastamaan itseäni positiivisin mielin, jotta pääsisin olemaan myöhemmällä iällä vähän parempi pelaaja, Nikula sanoo.

Breilinin mielestä Nikulan vahvuuksiin kuuluukin hänen avoin, positiivinen luonteensa. Nikula ei stressaa ja osaa nauraa itselleen oikealla tavalla, mikä korostui etenkin teini-iässä.

– Aaro osasi nauraa niille pienille kommelluksille. Jos hän olisi ollut vähänkään itsekriittisempi niissä tilanteissa, voi olla, että se olisi ollut raskaampaa.

Nikula kasvoi 212-senttiseksi. Hän on Suomen kaikkien aikojen pisin lentopallon maajoukkuepelaaja. Titteli on Nikulalle tuttu, mutta pelaaja itse suhtautuu siihen rennosti:

– Kiva titteli, muttei siitä ole sen enempää etua. Sopiva nippelinappelitieto, hän hymähtää.

Ei liian mukavaa

Viime kausi oli Nikulalle todellinen läpimurtokausi. Hän oli debytoinut Mestaruusliigassa VaLePan riveissä jo vuonna 2018, mutta parin kauden odottelun jälkeen hänet nostettiin joukkueensa ykköshakkuriksi. Se tuotti tulosta. Nikula tahditti VaLePan sekä Suomen mestaruuteen että Suomen Cupin voittoon.

Tuplamestaruuksien lisäksi Nikula solmi kesällä pelaajasopimuksen Portugalin mestarijoukkueen, lissabonilaisen Benfican kanssa ja maajoukkueen päävalmentaja Joel Banks valitsi hänet EM-kisajoukkueeseen.

– Ei se kausi olisi paremmin voinut mennä. Pääsin näyttämään, mitä osaan. Se oli todellinen itseluottamuskausi, Suomen lentopallon tulevaisuuden toivona pidetty Nikula myhäilee.

Nikula pitää Benficaa sopivana kasvualustana kovemmille kentille. Hän odottaa jo innoissaan uutta kulttuuria ja uudenlaisia harjoituksia, sillä ne tuovat lisää haasteita.

– Pitää haastaa itseään, ettei tule liian mukavaa, Nikula kertoo.

Ennen lähtöä ulkomaille Nikula pääsee nauttimaan uransa ensimmäisestä aikuisten arvokisaturnauksesta ja vieläpä kotikentällä. Hän odottaa, että karnevaalitunnelmastaan tunnettu suomalaisyleisö pääsee korona-ajan jälkeen tosissaan irti.

Nikula kuvailee Suomen EM-kokoonpanoa yhtenäiseksi ja taistelevaksi joukkueeksi, joka on valmis haastamaan jokaisen vastustajan. Myös Nikula on valmis antamaan näyttönsä, kun käsky kentälle käy.

– Odotan, että saan annettua mahdollisimman hyvät näytöt ja jätettyä kaiken kentälle. Katsotaan, mihin se riittää tänä vuonna. Olen kuitenkin vielä nuori. Jos näytöt eivät riitä tänä vuonna, ensi kerralla ne riittävät.

Nikulan kommentti kuvastaa hyvin hänen ajatusmaailmaansa. Eerik Breilinin mukaan se on ehdottomasti nuoren hakkurin vahvuus.

– Oli kyseessä piirisarjan peli tai EM-kisat, Aaro osaa suhtautua tilanteeseen oikealla tavalla rennosti. Hän uskaltaa tehdä juuri sen ratkaisun, jota kussakin tilanteessa tarvitaan.

Lue myös:

Rautaista kokemusta, mestari ja kisälli, musta hevonen… Tällainen on Suomen miesten joukkue lentopallon EM-kotikisoihin

Nörtistä kuoriutuu pelikentällä voitontahtoisuuden perikuva – Miki Jauhiainen on kulkenut erilaisen tien Veljeksiin

Suomalaiset saivat villin idean Moskovassa vuonna 2007 – nyt Suomen "seitsemäs pelaaja" on maailmankuulu karnevaalitunnelmastaan

Näin seuraat lentismiesten EM-kisoja Ylen kanavilla