1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. lentopallo

Urheilijatähti luuli olevansa kuolematon, kunnes uhkarohkea ohitusyritys muutti kaiken – Sergei Tetjuhin kertoo Ylelle, miten pystyi nousemaan elämänsä pahimman virheen jälkeen

Lentopallolegenda Sergei Tetjuhin luuli uransa alkuvaiheen menestyshuumassa, ettei hänelle voisi käydä mitään. Ajattelemattomuus auton ratissa johti kauhukolariin ja oli päättää usean ihmisen elämän.

Sergei Tetjuhinia pidetään jopa Venäjän kaikkien aikojen lentopalloilijana. Oli lähellä, ettei upea ura olisi koskaan toteutunut. Kuva: Roman Kruchinin/Getty Images

Venäjän lentopallomaajoukkueen peliä seuraa kentän vierestä tyynen oloinen hahmo.

Tuoreen olympiahopeamitalistin otteet heilahtelevat pitkän kauden päätteeksi EM-kisoissa jyrkästikin, mutta joukkueen GM Sergei Tetjuhin ei vähästä hätkähdä.

Tetjuhinia, 45, pidetään yhtenä parhaista venäläisistä lentopalloilijoista, ehkä jopa kaikkien aikojen parhaana. Yleispelaaja saavutti urallaan olympiakultaa ja kolme himmeämpää olympiamitalia, MM-hopeaa, viisi EM-mitalia, neljä Mestarien liigan voittoa ja kymmenen kivikovan Venäjän liigan mestaruutta. Hänen ainutlaatuinen uransa huipulla kesti yli 20 vuotta.

Oli lähellä, ettei valtaosa edellä mainituista saavutuksista olisi koskaan toteutunut.

Vuonna 2000 italialaisseura Parmassa pelannut Tetjuhin joutui auto-onnettomuuteen, joka meinasi päättää hänen elämänsä. Lentopalloilija yritti uhkarohkeaa ohitusta kapealla tiellä, muttei ehtinyt väistää vastaan tullutta autoa.

Hän on kutsunut tapahtunutta elämänsä suurimmaksi virheeksi.

– Se ei muuttanut suhtautumistani vain lentopalloon vaan koko elämään. Ymmärsin, ettei kyse ole vain minusta. Minulla on perhe, lapsia. Yksi päätön teko voi tuhota monen ihmisen elämän, Tetjuhin sanoo nyt Yle Urheilulle.

Elämän tärkein opetus

Sergei Tetjuhin syntyi syksyllä 1975 Ferganan kaupungissa itäisessä Uzbekistanissa. Hän muistaa lapsuudestaan Keski-Aasian aurinkoiset ja paahtavat kesät, tuoreet hedelmät ja sen, että aina oli jotain tekemistä.

Vanhemmat päättivät kuitenkin muuttaa Venäjälle 1990-luvun alussa. Syynä olivat osin Uzbekistanin sisäiset väkivaltaisuudet, osin teini-ikäisen Tetjuhinin urheilu-ura. Venäläisseurat tarjosivat lupaavalle lentopalloilijanalulle mahdollisuuden tavoitella lajissa suuria.

Perhe asettui Ukrainan rajan tuntumaan Belgorodin kaupunkiin. Tetjuhinin ura lähti nousukiitoon paikallisessa lentopalloseurassa. Vuonna 1996 maajoukkuevalmentaja Vjatsheslav Platonov valitsi Tetjuhinin Atlantan olympialaisiin, joissa Venäjä oli neljäs.

Myös seurajoukkuetasolla meni lujaa. Belgorod nousi Venäjän ykkösseuraksi, ja uhrautuvan yleispelaajan huippuotteet palkittiin sopimuksella italialaiseen Parmaan vuonna 1999.

– En koe, että minulla olisi ollut mitään erityisiä lahjoja, esimerkiksi fyysisesti. Sen sijaan Jumala antoi minulle kärsivällisyyttä ja työtä pelkäämättömän asenteen, Tetjuhin sanoo.

Sergei Tetjuhinin ainutlaatuinen ura huipulla kesti yli 20 vuotta. Hän päätti uransa vuonna 2018 43-vuotiaana. Kuva: All Over Press

Tetjuhin eli Pohjois-Italiassa unelmaansa. Lokakuussa 2000, vain pari viikkoa Sydneyssa saavutetun olympiahopean jälkeen, kaikki muuttui.

Kapealla italialaisella tiellä Tetjuhin oppi, että parikymppisen pelaajan mieleen hiipinyt kuolemattomuuden tunne oli harhaa. Ohitusyritys ylämäessä oli tyhmänrohkea. Oli ihme, että Tetjuhin, hänen kyydissään ollut venäläinen pelaajakollega Roman Jakovlev ja vastaan tulleen auton kuljettaja jäivät ylipäänsä henkiin.

– Aivoni olivat pois päältä. En yrittänyt paeta vastuuta, vaan sanoin alusta saakka, että autan ihmistä, johon törmäsin – taloudellisesti ja muutenkin. Onneksi hänelle kävi hyvin, Tetjuhin muisteli Sports.ru-sivuston haastattelussa (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2014.

Urheilu ja lentopallo tuntuivat yhtäkkiä mitättömiltä asioilta.

– Vaakakupissa oli elämän jatkuminen. Minun piti opetella kävelemään uudelleen, sopeutua arkeen. Urheilu-uran jatkamisesta ei ollut siinä vaiheessa puhettakaan, Tetjuhin muistelee.

Lääkäreillä oli täysi työ koota huippupelaaja kasaan. Tetjuhinilla oli lukuisia murtumia kyynärpäässä, lonkkanivelessä ja jalassa. Pahinta ei ollut kuitenkaan epätietoisuus omasta tulevaisuudesta. Kun lentopalloilija makasi italialaisessa sairaalassa, hänen vaimonsa synnytti Venäjällä perheen toista poikaa ja perheen esikoinen joutui sairaalaan verenmyrkytyksen vuoksi.

– Tunsin valtavaa huolta, mutta se oli tärkeä opetus. Ei voi ajatella vain itseään, vaan pitää ajatella myös läheisiään ja ystäviään. Elämässä tärkeimmät asiat ovat hauraita. Niitä pitää vaalia.

Tetjuhin palasi lentopallokentille keväällä 2001, yli puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Hän sanoo, ettei se olisi ollut mahdollista ilman perheen, läheisten ja Parman silloisen puheenjohtajan Giorgio Varaccan tukea. Seurapomolla olisi ollut mahdollisuus antaa hölmöilleelle pelaajalle lähtöpassit, mutta hän järjesti Tetjuhinille hoitoa huipputason klinikassaan.

– Se oli raskasta aikaa. Kun makaa avuttomana sairaalassa vieraassa maassa, tukea tarvitsee enemmän kuin koskaan. Siinä näkee, ketkä ovat aitoja ystäviä. Vaikeimpina aikoina apuun tulevat vain rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset. Kiitos heidän pystyin pääsemään sen kaiken yli, Tetjuhin sanoo.

Ainutlaatuinen ura

Vastoin kaikkia odotuksia Tetjuhin pelasi onnettomuuden jälkeen uransa menestyksekkäintä lentopalloa. Läheltä piti -tilanteet eivät kuitenkaan loppuneet.

Vuoden 2002 MM-kisoissa Venäjän maajoukkuetta Buenos Airesista Cordobaan kuljettanut lentokone lensi rajuilmassa ukkospilveen. Olemattomassa näkyvyydessä toimineet lentäjät saivat koneen vaivoin maahan. Tetjuhin kertoi sittemmin venäläismedialle, että laskeutumisen jälkeen kaikki panivat tupakaksi, jopa he, jotka eivät koskaan polttaneet. Kovia kokenut joukkue saavutti kisoissa MM-hopeaa.

Pitkä odotus päättyi vuonna 2012 Lontoossa, kun Venäjän lentopallomaajoukkue ylsi monen himmeämmän mitalin jälkeen olympiakultaan.

– Kaikki lentopalloon liittyvät unelmani toteutuivat. Olympiavoitto oli niistä tärkein, onhan se jokaisen urheilijan päätavoite. Olen ehdottoman tyytyväinen uraani, Tetjuhin kertoo.

– Minulla oli tuuria. Tapasin urani aikana hienoja ihmisiä, valmentajia, opettajia… Imin heistä paljon oppia ja pidän heihin yhä yhteyttä.

Sergei Tetjuhin ja libero Aleksei Obmotshajev juhlivat Venäjän maajoukkueen saavuttamaa olympiakultaa Lontoossa 2012. Kuva: Geoff Caddick/EPA/All Over Press
Tetjuhin on vaikuttanut uransa jälkeen myös poliittisilla areenoilla. 45-vuotias lentopallolegenda kuuluu valtapuolue Yhtenäiseen Venäjään. Kuva: Anton Vergun/Getty Images

Tetjuhin pelasi vuonna 2018 päättyneellä urallaan kaikkiaan kuusissa olympialaisissa. Seitsemännet viiden renkaan kisansa hän koki tänä vuonna Tokiossa uudessa roolissa joukkueen GM:nä.

Tetjuhin on nähnyt tuoreessa asemassaan paitsi valmennuskulttuurin muutoksen myös uuden sukupolven esiintulon. Pelaajalegendan poika Pavel Tetjuhin, 20, pelaa Venäjän joukkueessa käynnissä olevissa EM-kisoissa.

– Isänä olen ylpeä, että Pavel on joukkueessa. Voin sanoa, että hän on ansainnut sen. Vaikka hän on 20-vuotias, hän oli viime kaudella Venäjän liigassa yksi Belgorodin avainpelaajista. “Pasha” voi antaa EM-ryhmälle paljon. Hän on tunteella elävä pelaaja, jolla on todella positiivinen vaikutus joukkueeseen.

Tetjuhin seniorilla on kuitenkin yksittäisiä arvokisoja suurempi tavoite. Hänen aikomuksenaan on pitää venäläinen lentopallo tiukasti maailman absoluuttisella huipulla.

– Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen venäläinen lentopallo oli syvässä kuopassa. Yksi sukupolvi hukattiin täysin. 15:n viime vuoden aikana on tapahtunut paljon. Maamme liiga on nykyään yksi maailman kovimmista, ja maajoukkueemme kuuluu käytännössä aina suosikkeihin arvokisoissa. Se kertoo, että juoniorituotantomme, nuorisomaajoukkueemme ja liittomme toimivat hyvin. Toiveenani on jatkaa kyseistä kehitystä ja kasvattaa lajin suosiota.

Lue myös:

Venäjän lentopallolegenda puhuu avoimesti Tuomas Sammelvuon kohtaamista epäluuloista – suomalaisluotsi ylitti muurin, joka oli monelle kollegalle mahdoton este

Suomen lentopallomiehet voimattomia Puolan maailmanluokan esityksen edessä EM-kilpailuissa – "Tulos oli ihan perseestä, vastassa älyttömän fyysinen porukka"

Joel Banks ei hätkähtänyt suomalaisten juroutta – sinnikäs valmentaja johdatti Suomen ulos karmivasta tappioputkesta ja on nyt porukan kovin saunoja