Yli 20 000 lasta putosi urheiluharrastuksista ja nyt heitä houkutellaan takaisin – liikuntasosiologi: "Entä jos ottaisimme lasten näkökulman?"

Korona-aikana arviolta yli 20 000 lasta ja nuorta putosi urheiluharrastuksista. UKK-instituutin johtaja ehdottaa vanhempainiltojen hyödyntämistä, liikuntasosiologi muistuttaa lapsen toiveiden kuuntelusta. Porkkanaa tarjoaa myös valtio.

Lasten mietteitä liikuntaharrastuksista olympiapäivänä
Lasten mietteitä liikuntaharrastuksista olympiapäivänä

– Mä diggaan, tuumaa 8-vuotias Hamzeh break dance -ryhmän taidonnäytteestä Helsingin Olympiastadionilla.

Stadionille oli kutsuttu maanantaina 6. syyskuuta 500 koululaista tutustumaan urheilulajeihin Olympiapäivän ja lasten harrastusviikon kunniaksi. Viikon mittaan kouluissa on järjestetty maistiaisia erilaisista harrastuksista ympäri Suomea.

Toiveena on, että kipinä uuteen lajiin ja harrastukseen syttyisi. Huoltakin on, sillä korona-aikana osa lapsista ja nuorista katosi liikuntaharrastuksista ja urheiluseuroista.

Olympiakomitean arvion mukaan (siirryt toiseen palveluun) harrastuspudokkaita on yli 20 000, mutta luvusta puuttuu esimerkiksi Palloliiton alaisia seuroja, kertoo seuratoiminnan johtaja Jaana Tulla Olympiakomiteasta.

– Sanoisin, että todellinen määrä on heittämällä suurempi, Tulla toteaa.

Miten heidät saataisiin takaisin harrastusten pariin?

"Liian vähäisellä liikunnalla on iso hintalappu"

UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankarin mukaan suomalaiset löytävät liikunnan kaksi kertaa vuodessa: vuodenvaihteen jälkeen ja syksyllä koulujen alettua.

– Juuri nyt on otollinen etsikkoaika, joka tulisi käyttää. Nyt olisi tärkeää tehdä toimenpiteitä, jotka tukevat lasten urheiluharrastusta ja madaltavat kynnystä palata takaisin.

UKK-instituutin selvityksessä (siirryt toiseen palveluun) havaittiin jo kevään 2020 etäkoulujaksolla, kuinka korona-aika vähensi lasten päivittäisiä askelmääriä tuntuvasti. Vasankarin mukaan lapsuuden liikuntaharrastuksen ja arkiliikunnan vaikutukset heijastuvat pitkälle elämään. Pitkälle ulottuu myös passiivisuuden vaikutus.

– Näillä kaikilla on merkitystä hyvinvoinnin, työelämässä säilymisen, lääkkeiden käytön ja ylipäätään hengissä säilymisen kannalta. Liian vähäisen liikkumisen ja liian runsaan istumisen hintalappu on yhteiskunnalle todella suuri, Vasankari toteaa.

UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari rohkaisee vanhempia näyttämään liikunnallista esimerkkiä lapsilleen, sillä ajatusmalli siirtyy helposti eteenpäin. Kuva: Yle / Päivi Nieminen

Koulut, vanhemmat ja urheiluseurat yhteen

Vasankarin mukaan vanhempien antamalla tuella ja omalla esimerkillä on erittäin suuri vaikutus.

– Sillä on todella paljon merkitystä, mitä mieltä kotona ollaan. Jos me aikuiset huolehdimme itsestämme liikkuen, vastaava ajattelu siirtyy lapsiin ja heidän liikuntaharrastusten tukemiseen.

Aktiivisia voisivat olla myös koulut, seurat, järjestöt tai vaikkapa kaupungit, Vasankari ehdottaa.

– Koulut, vanhemmat ja urheiluseurat pitäisi saada törmäytettyä yhteen, esimerkiksi vanhempainilloissa. Koulu voisi olla yhteentuojan roolissa, Vasankari pohtii.

UKK-instituutin johtaja suuntasi Olympiastadionilta junalla Turkuun. Vasankari kertoo Turun kaupungin ja Turun kauppakorkeakoulun yhteishankkeesta, jossa kaupunki pyrkii tuomaan lapsia ja liikuntaharrastuksia yhteen eräänlaisen liikuntapassin avulla, pienellä taloudellisella tuella.

– On mielenkiintoista tarkastella, avittaako kaupungin ja urheiluseurojen porkkana lapsia liikuntaharrastuksiin, Vasankari toteaa.

Valtion tukemaa ilmaista harrastamista

Porkkanaa tarjoaa myös valtio.

Syyslukukauden alkaessa 235 kuntaa sai valtiolta yhteensä 17 miljoonaa euroa ilmaisen harrastamisen järjestämiseen. Kyse on niin sanotusta "harrastamisen Suomen mallista". Sen ideana on, että lapsille tarjotaan maksutonta harrastustoimintaa koulupäivien yhteyteen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelemaa mallia kokeiltiin jo alkuvuonna ja nyt syksyllä toiminta laajeni.

– Vastaanotto on ollut erittäin myönteistä ja innostunutta, kertoo nuorisotyön ja -politiikan vastuualuejohtaja Henni Axelin OKM:stä.

Tarjottujen harrastusten piirissä on Axelinin mukaan tällä hetkellä 400 000 lasta.

– Lapset ovat halunneet tulla mukaan, mitään haasteita ei ole ollut. Erityisesti lapset ovat pitäneet siitä, että heidän toiveitaan on kuultu, Axelin kertoo.

Mallista halutaan pysyvä. Myöhemmin tällä hallituskaudella valtionavustuksen osuuden on tarkoitus olla Axelinin mukaan 14,5 miljoonaa euroa.

Liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen näkee mallissa hyvänä sen, että lasten toiveita on kuunneltu. Samalla Itkonen toivoo, että malli säästäisi kouluhenkilökuntaa ylimääräiseltä "hankehumpalta", jota piisaa muutenkin.

– Opettajat ovat olleet koronan kanssa todella lujilla. Pelkona on, että koko ajan tulee hanketta kouluyhteisön ulkopuolelta, Itkonen kertoo.

Liikuntasosiologi Hannu Itkosen mukaan harrastusmaksut ovat nousseet vuosien aikana, samalla kun seuratoiminnasta on tullut yritysmäisempää palveluiden tarjoamista ja ostamista. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Liikuntasosiologi: "Entä jos ottaisimme lasten näkökulman?"

Korona-ajan harrastuspudokkuuden yksi selvä syy on raha. Itkonen huomauttaa monen harrastusten kallistuneen vuosien saatossa. Joidenkin perheiden kohdalla kynnys on käynyt liian korkeaksi, jos korona on kurittanut taloutta ja harjoituksiin pääsy on ollut epävarmaa.

– Meillä on Suomessa myös lapsiperheköyhyyttä ja koronan vaikutukset ovat sitä ikävä kyllä vahvistaneet, Itkonen muistuttaa.

Itkonen jakaa huolen harrastuksensa kadottaneista lapsista, sillä harrastus tuo yhteisöllisyyttä, kavereita ja opettaa tärkeitä taitoja elämää varten. Samalla hän heittää vastakysymyksen: onko harrastus lapsen vai vanhemman projekti?

– Me aikuiset helposti ajattelemme lasten harrastuksia tavattoman välineellisesti. Ajatellaan, että harrastuksen avulla lapsesta tulee parempi ihminen isona, tai lapsi pysyy poissa pahanteosta. Entä jos ottaisimme lasten näkökulman?

Itkosen mukaan olennaista on se, nauttiiko lapsi itse harrastuksesta. Sitä kautta syntyvät harrastuksen ja seuratoiminnan hyvät vaikutukset. Sen sijaan lapsen ohjailu tiettyyn lajiin ei professorin mukaan useinkaan onnistu.

– Lapsen tahto ei asu aikuisen kukkarossa, niin kuin eräs viisas tutkija kerran sanoi. Aikuisten kannattaa miettiä, miten järjestää sellaista harrastustoimintaa, joka lapsia innostaa.

"Vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin"

Itkosen mielestä pakottaminen ei auta, jos lapsi ei halua harrastaa.

– Lapsella on aina joku syy siihen, jos jokin asia ei kiinnosta. Kannattaa pitää keskusteluyhteyttä yllä. Tuomitsemaan ei pidä ainakaan lähteä.

Itkonen muistuttaa, että esimerkiksi 12–13-vuotiaiden ikävaiheessa urheiluharrastuksista jää pois paljon lapsia jo ilman koronaakin. Ikävaiheessa tapahtuu niin paljon.

– Kun aikaa kuluu, harrastus saattaa alkaa kiinnostamaan uudestaan tai tilalle tulee jotain muuta merkityksellistä.

Professorin mielestä kaikki ei ole mennyt hukkaan, vaikka harrastus katkeisikin.

– Se, että opimme eri liikuntamuotoja lapsuudessa on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ne löytyvät sieltä kyllä myöhemmin, Itkonen lohduttaa.