1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. hiihto

Kommentti: Entinen hiihtotähti Jari Isometsä tekee elämäkerrassaan yllättävän dopingväitteen, jonka perustelu ei kestä tarkastelua

Jari Isometsän elämäkerta tarjoaa mielenkiintoisia tarinoita Karpaasin uralta, mutta sivuuttaa epo-hormoniin liittyvän kulman olankohautuksella, kirjoittaa toimittaja Atte Husu.

Jari Isometsästä julkaistiin maanantaina elämäkerta. Kuva: imago sportfotodienst / All Over Press

Hiihdon kotimaisen suurkuluttajan vinkkelistä syksyn mielenkiintoisin kirja julkaistiin maanantaina. Soili Pohjalaisen kirjoittama Isomettän poikaJari Isometsän koko tarina (WSOY) on Jari Isometsän elämäkerta, jonka otsikossa lukijalle luvataan paljon Karpaasi-lempinimellä tunnetusta hiihtäjästä.

Lupaus täyttyy monilta osin. Lajientusiastille on tarjolla herkullisia tarinoita esimerkiksi hiihtäjälegenda Vegard Ulvangin järjestämältä kosteahkolta kevätkiertueelta, sattumuksia totisten kisatapahtumien kulisseista ja alemman kategorian kisoista, joissa tv-kamerat eivät aina olleet paikalla. Myös otteet Isometsän harjoituspäiväkirjoista ja hänen näkemyksensä nykyhiihdosta tyydyttävät varmuudella hiihtoihmisen tiedonjanoa.

Mielenkiintoa kirjaa kohtaan lisäsi, että Isometsä on ensimmäinen vuoden 2001 Lahden MM-kisoissa kärynnyt henkilö, josta julkaistaan elämäkerta. 20 vuoden takaiset Lahden-tapahtumat olisivat varmuudella korkealla, mikäli kansainvälisessä urheiluhistoriassa rankattaisiin dopingskandaaleja ja ykköskriteerinä käytettäisiin niiden läpivalaisua. Moni varmasti miettikin seuraavaa: toisiko Isometsä kaiken jälkeen elämäkerrassaan pöytään jotain uutta, ennenkuulumatonta?

Jatkumo poikki

Yksi kirjaan liittyvistä polttavista kysymyksistä oli, tunnustaisiko Isometsä epo-hormonin käytön. Näin hänen uransa aikaisista kanssahiihtäjistä ovat tehneet muun muassa Mika Myllylä vuonna 2011 ja Janne Immonen vuonna 2013. Maajoukkuevalmentajista epon ovat tunnustaneet Kari-Pekka Kyrö ja viimeisimpänä Pekka Vähäsöyrinki, joka avautui asiasta Ilta-Sanomille vuonna 2017 (siirryt toiseen palveluun).

Alun alkaen julkinen salaisuus, että Lahdessa vuonna 2001 plasmaekspandereilla peitettiin epon käyttöä, on vuosien ja tunnustusten myötä lihallistunut pala palalta sanoista suomalaisten jo yleisesti hyväksymäksi dopingkertomukseksi.

Isometsän elämäkerta päättää tunnustusten jatkumon. Isometsä vetää täysin eri linjaa kiistämällä kategorisesti epon käytön ja väittää syyllistyneensä vain suonensisäiseen nesteytykseen edistääkseen palautumistaan. Väite ei liity vain Lahden kisoihin, vaan Isometsän koko uraan.

"Kovempien aineiden käytöstä ei keskusteltu. Jarilla oli luonnostaan korkeat hemoglobiiniarvot ja siihen vielä korkean paikan harjoittelut päälle. Jos siihen olisi ottanut vielä epoa tai veridopingia, niin homma olisi alkanut olla hengenvaarallista. Jos epoa olisi käyttänyt ja hemoglobiiniarvo olisi sen ansiosta noussut 10 %, arvo olisi ollut jossain kahdessasadassa. Jos arvo olisi noussut 20 %, se olisi ollut noin 220 g/l", elämäkerrassa kerrotaan.

Kuvailtu hypoteesi epon käytöstä on radikaali yksinkertaistus, joka ei kestä tarkastelua. Veren korkea hemoglobiiniarvo ei ole perimmäinen asia, jota epolla haetaan, vaan aineella halutaan lisätä punasolujen ja siihen rinnastettavien proteiinien määrä. Tätä kautta parannetaan veren hapen ja kuona-aineiden kuljetusta urheilijan elimistössä.

Hemoglobiiniarvo on vain pitoisuusmittari, jota voi havainnollistaa seuraavalla yhtälöllä:

- jos veren hemoglobiiniarvo on esimerkiksi 175 g/l eli 175 grammaa litraa kohden (lukema oli taannoin Kansainvälisen hiihtoliiton miehille asettama raja) ja urheilijalla on verta 5 litraa, hemoglobiinin kokonaismäärä on 875 grammaa (175x5)

- jos veren hemoglobiinin kokonaismäärää lisätään epon avulla esimerkiksi 925 grammaan ja samalla veren määrää saadaan lisättyä 0,5 litraa nesteyttämällä, hemoglobiiniarvo on 925 grammaa jaettuna 5,5 litralla eli 168 grammaa litralta.

Selkosuomeksi: vaikka veren hemoglobiiniarvo on laskenut, hemoglobiinin kokonaismäärä elimistössä on kasvanut, mikä edistää hapenkuljetusta. Edellä mainitun esimerkin vahvistavat lääketieteen ammattilaiset, joille Yle Urheilu asian esitti.

Isometsän kirjassaan tarjoama perustelu on faktojen valossa erikoinen. Se ei tietenkään todista, että Isometsä olisi käyttänyt epoa urallaan.

Pysyi oikeudelle antamassaan lausunnossa

Sitä, että Isometsä kieltää epon käytön elämäkerrassaan, voi pitää suomalaisten profiilinimien tunnustusten jälkeen yllättävänä. Toisaalta näin tekemällä Isometsä pysyy lausunnossaan, jonka antoi Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2011. Tuolloin oikeudessa Isometsää vastaan puhuivat juuri epoa koskien lääkäri ja kaksi farmasia-alan todistajaa.

Kaksi vuotta myöhemmin käräjäoikeus katsoi Isometsän, Harri Kirvesniemen ja Immosen valehdelleen dopingista, minkä seurauksena oikeuslaitos langetti kolmikolle ehdollisen vankeustuomion.

Jari Isometsä tuulettaa kakkossijaa Nove Meston maailmancupissa tammikuussa 1996. Kuva: Getty Images

Isometsä ja muut Lahdessa kärynneet hiihtäjät eivät koskaan antaneet positiivista dopingnäytettä eposta, johon on ollut testi vasta vuodesta 2000. Isometsällä ei ole epoon liittyvien kysymysten osalta todistustaakkaa tai -velvoitetta, ja ilman omaa aloitetta asiasta olisi tuskin käyty enää lainkaan julkista keskustelua.

Lähtemällä elämäkertaprojektiin Isometsän on kuitenkin täytynyt tietää, ettei aiheeseen liittyviä kysymyksiä voi – tai ainakaan kannata – kuitata olankohautuksella kilpakumppanien ja valmentajien epo-tunnustusten jälkeen. Nämä ulostulot Isometsä jättää kylmästi omaan arvoonsa.

"Jarin mielestä tiettyjä vääryyksiä ei auta oikoa. Yksi tällainen vääryys on väite hänen epon käytöstään. Jarin puolesta sen uskomuksen voi antaa elää. Lahden dopingskandaalissa ryvettyneet hiihtäjät ovat nykyään salonkikelpoisia, koska ajatellaan, että kaikki käyttivät siihen aikaan epoa. Jari ei ole ikinä käyttänyt epoa, ei edes kokeillut. Hän tietää, etteivät ihmiset usko sitä, mutta ihmisten uskomiset eivät ole hänelle kovin tärkeitä", elämäkerrassa kerrotaan.

Valittu linja on lukijan kannalta valitettava, sillä se jättää paljon kysymyksiä, joihin juuri elämäkerroissa pyritään lähtökohtaisesti saamaan perustavanlaatuisia vastauksia. Epon kiistämisen jälkeen olisi toivonut, että elämäkerturi olisi haastanut kategorisesti Isometsää kysymällä, miten luoviminen väitetyllä linjalla oli mahdollista ja millaisia tuntemuksia julki tulleet epo-käryt ja -tunnustukset sekä tutkivien toimittajien dokumentit ovat hänessä herättäneet?

Isometsän 345-sivuisessa elämäkerrassa epo mainitaan ensi kerran sivulla 225, jolta ovat myös artikkelissa mainitut nostot. Tämän lisäksi aihetta käsitellään vain sivuilla 274 ja 276 oikeudenkäyntien yhteydessä.

Puolivillainen suhtautuminen 1990-luvulta urheilua ravistelleeseen ilmiöön on Isometsän, yhden Suomen kaikkien aikojen hiihtäjän, elämäkerran suurin heikkous.

Lue myös:

Reijo Jylhä ei unohda jännittävää matkaa maailmancupiin Lahden dopingskandaalin jälkeen – seuraava käry satutti vielä paljon pahemmin

Suomalaisen hiihdon synkimmistä viikoista kulunut 20 vuotta – näin Lahden dopingskandaali eteni