1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. koripallo

Syöpä vei koripallovalmentaja Anton Mirolybovin mestaruusjuhlista suoraan sairaalaan – ystävien järjestämä yllätys liikuttaa häntä suuresti

Suomalainen koripallovalmentaja Anton Mirolybov koki viime kevään aikana elämänsä huippuhetken ja pohjakosketuksen. Mirolybovilla todettiin suolistosyöpä alle kaksi viikkoa mestaruusjuhliin päättyneen finaalisarjan jälkeen.

Syöpädiagnoosi romahdutti hetkellisesti Anton Mirolybovin elämän. Kuva: Basket Swans Gmunden

Anton Mirolybov eli toukokuussa valmentajauransa parasta aikaa. Hänen valmentamansa Swans Gmundenin peli kulki kuin unelma ja lopulta Itävallan pääsarjan finaaleissa kaatui Kapfenberg Bulls voitoin 3-1.

Mestaruus oli iso asia 13 000 asukkaan Gmundenissa. Edellisestä kullasta oli ehtinyt vierähtää jo 11 vuotta.

Mestaruus oli Mirolyboville ensimmäinen liki 20 vuotta kestäneen ammattivalmentajauran aikana.

Jo pudotuspelien aikana Mirolybov, 44, huomasi, ettei kaikki ole kunnossa, vaikka hän kokeekin, että jännitys oli saanut aiemminkin hänen vatsansa reagoimaan. Pitkän pudotuspelikevään aikana Mirolybovilla oli silloin tällöin pientä lämpöä ja vatsa kipeä.

Hän piti vaivansa omana tietonaan.

– Pelaajat eivät valita playoffien aikana, joten ei valmentajallakaan ole syytä mennä lääkäriin, ellei ole henkihieverissä. Lääkäriin ehtii mennä pudotuspelin jälkeenkin. Mestaruusjuhlissa juttelin joukkueen lääkärin kanssa siitä, jos hän voisi kirjoittaa minulle antibioottikuurin vatsavaivoihin.

– Lääkärille järkyttävän iso kiitos siitä päätöksestä, että minut on parempi tutkia läpikotaisin. Vain 11 päivää mestaruusjuhlien jälkeen kävelin Gmundenin sairaalaan, jossa ilmeni vähän huonoja uutisia, sanoo Mirolybov videoyhteyden välityksellä kotoaan Gmundenista.

Viime kausi päättyi mestaruuteen. Sen jälkeen tulivat ikävät uutiset. Kuva: Basket Swans Gmunden

"Onko tämä kaiken loppu?"

Mirolybov oli käynyt tutkimuksissa kaksi vuotta aiemmin, jolloin kaikki oli hyvin. Nyt Mirolybovin saama diagnoosi oli synkkä. Patologisissa tutkimuksissa häneltä löytyi suolistosyöpä, joka oli ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä sisäelimeen.

– Se oli diagnoosi, joka romahdutti hetkellisesti maailmani, kun tajusin olevani sairas. Tämän ikäisenä ihmisenä tuollaista asiaa ei osaa odottaa. Olin ajatellut, että sieltä saattaa jotain löytyä, mutta tuskin se on ainakaan mihinkään levinnyt, koska minut oli kaksi vuotta sitten viimeksi tutkittu perusteellisesti.

– Ensimmäisenä mietin, että miten asiat jatkuvat, koska koripallo on minulle koko elämä. Olen reissannut koripallon perässä ympäri Eurooppaa 15 vuotta, joten mieleen tuli ajatus, että onko tämä kaiken loppu? Mirolybov sanoo ääni väristen.

Elämänsä vaikeimmalla hetkellä Mirolybov ei kuitenkaan ollut yksin. Hänen tukenaan sairaalassa olivat joukkueen lääkäri Michael Nöstlinger sekä seuran toiminnanjohtaja Richard Poiger. Mirolybovin mukaan tämän kaksikon antama tuki on ollut hänelle korvaamatonta. Lisäksi Mirolybovista tuntuu, että koko Gmundenin kaupunki on hänen tukenaan.

Lääkäri valoi uskoa tulevaisuuteen. Hän totesi Suomen naisten maajoukkueen entiselle päävalmentajalle, että 10 vuotta sitten toipumisennuste olisi ollut paljon huonompi kuin 2021.

Lempinimellä “Ponttis” Suomen koripallopiireissä tunnettu valmentaja päätti saman tien, että hän haluaa taistella sairautta vastaan. Sen jälkeen elämä jatkuisi normaalisti.

– Koen, että matkani on vielä pahasti kesken. Olin vasta pari viikkoa aiemmin päässyt nauttimaan oman työni hedelmistä ensimmäistä kertaa. Minä otan tämän omana pudotuspelivääntönä. Vaikka joskus häviäisin yhden neljänneksen tai tulisi yksi peli pahasti turpaan, niin loppupelissä haluan tämän sarjan voittaa, sanoo Mirolybov painokkaasti.

Koripallo on ollut Anton Mirolyboville kaikki kaikessa. Kuva: Basket Swans Gmunden

Henkinen vahvuus korostuu

Matka terveen miehen papereihin on raskas ja kivikkoinen. Sen Mirolybov on tiennyt alusta saakka. Kemoterapia aloitettiin nopeasti, minkä seurauksena hiukset ovat hävinneet päästä ja painoa tippunut 20 kiloa.

Kesän ja alkusyksyn aikana on ollut hetkiä, jolloin Mirolybovin vointi on ollut todella heikko. Haastattelupäivänä tiistaina hän sanoo voivansa paremmin kuin kertaakaan hoitojen alkamisen jälkeen.

Viime sunnuntaina Mirolybov pääsi joukkueen mukaan, kun Swans Gmunden juhli Itävallan Supercupin voittoa. Joukkueen runkopelaajiin lukeutuva Toni Blazan ilmoitti paikallislehden haastattelussa, että ryhmä pelaa jokaisen pelin Mirolyboville, kunnes päävalmentaja on takaisin joukkueen vahvuudessa.

Mirolybovin sairausloman aikana vastuun kantaa apuvalmentajana aiemmin toiminut Aleksi Koskinen.

– Istuin supercupin finaalissa penkin toisessa päässä tekemässä omaa tilastoanalyysiä. Annoin myös Aleksille pieniä neuvoja ja pelaajille henkilökohtaista palautetta. Oli mielettömän hienoa nähdä pelaajia ja yleisöä pitkästä aikaa hallissa. Siitäkin tuli itselle paljon lisäenergiaa. Voitimme pelin ja saimme pokaalin kotiin. Pelaajat auttoivat minut podiumille ja antoivat pystin käsiin. Se merkitsi ihan mielettömästi, sanoo Mirolybov ja pyyhkii silmiään.

Anton Mirolybov on kiitollinen pelaajilta saamastaan tuesta. Kuva: Basket Swans Gmunden

Mirolybov on saanut tukea useasta eri suunnasta. Yksi hänen tukihenkilöistään on ollut jääkiekkovalmentaja Antti Törmänen. Vuoden 1995 kultaleijona ja nykyisin Sveitsissä EHC Biel-Benneniä valmentava Törmänen sairastui viime vuonna sappirakon syöpään. Raskaat hoidot läpikäynyt Törmänen on palannut takaisin valmennushommiin.

Mirolybov on saanut Törmäseltä tärkeää vertaistukea ja lisää uskoa omaan taisteluunsa.

Lähiviikkojen aikana Mirolybovilla on edessä kaksi isoa leikkausta, jossa pyritään poistamaan kasvain ja etäpesäkkeet. Mirolybov uskoo, että hän joutuu olemaan sivussa rakastamansa lajin parista noin puoli vuotta.

– Päivä kerrallaan pitää mennä. Luotan siihen, että kasvain saadaan pois. Monet ihmiset ovat puhuneet minulle siitä, kuinka tärkeää tässä on tilanteessa on olla henkisesti vahva. Taudille ei saa antaa sijaa henkisellä puolella. Minulle on tosi tärkeää, että saan olla koko ajan koripallon kanssa tekemisissä myös sairauslomani aikana. Otin tavoitteekseni sen, että valmennan vielä tällä kaudella, mutta juuri nyt tarvitsen kaikki panokset taudin voittamiseen, myöntää Mirolybov.

Mirolybov on viihtynyt ulkomailla yksin jo toistakymmentä vuotta. Kun läheiset ystävät ja tukiverkosto ovat Suomessa, kulloinenkin joukkue toimii perheenä. Tuo perhe on vaihtunut valmennusuran aikana melko usein, mutta Gmundenissa on käynnissä jo kolmas kausi.

Vaikeimmat hetket sairauden kanssa ovat liittyneet tilanteisiin, kun Mirolybov ei ole pystynyt olemaan joukkueen mukana.

– Koripallo on koko elämäni. Olin kauden alussa kolme päivää joukkueen mukana ennen seuraavan hoitojakson alkua. Sen jälkeen hoidot veivät miestä ja jouduin useammaksi viikoksi sairaalaan. Näin kävi, vaikka lääkäreiden kanssa oli jo suunniteltu, että olisin voinut lähteä joukkueen kanssa Hollantiin FIBA Europe -cupin karsintapeleihin. En pystynyt lähtemään sinne, vaan makasin sairaalassa. Se on varmasti ollut kovin hetki tämän matkan varrella, Mirolybov sanoo kyyneleet silmissään.

"Se oli tosi koskettavaa"

Myös iloa ja naurua on riittänyt, vaikka ajoittain Mirolybov on uinut syvissä vesissä. Huumori on ollut Mirolyboville tärkeä henkireikä.

Heinäkuun alussa suomalaisvalmentaja yllätettiin täysin syntymäpäivänään. Mirolybovin juniorimaajoukkueen joukkueenjohtaja Kimmo Järvikangas junaili pitkäaikaiselle ystävälleen ikimuistoiset etäsyntymäpäiväjuhlat. Juhlaväki koostui “Ponttiksen” vanhoista pelaajista, valmentajista ja ystävistä ympäri Eurooppaa. Parhaimmillaan paikalla oli 140 Mirolyboville tärkeää ihmistä.

Anton Mirolybov on valmentanut urallaan Itävallan lisäksi muun muassa Suomessa ja Saksassa. Kuva: Basket Swans Gmunden

Mirolybov luuli aluksi juttelevansa sovitusti perheensä kanssa, mutta sitten ovelle koputettiin.

– Nykyinen joukkueeni tuli laulamaan onnittelulaulun ulko-ovelleni syntymäpäiväkakun kera. Se oli tosi koskettavaa. Olen päässyt urani aikana koskettamaan todella monen ihmisen elämää ja siitä tulee äärettömän hyvä olo. Siinä kohtaa myös nauratti, kun huomasin, että etäpalaverissa on mukana 140 ihmistä. Tällaisen jutun sitten järjestitte! Siitä tuli myös äärimmäisen lämmin olo, Mirolybov sanoo ja pyyhkii jälleen silmäkulmiaan.

– Synttäripäivänä istuin neljä tuntia tämän saman pöydän ääressä kuin nyt ja juttelin eri ihmisten kanssa. Sain siitä mielettömästi energiaa. Huomasin siinä kuinka paljon ympärilläni on ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan minua ja ovat tukenani tässä tilanteessa. Tosi upea juttu.

Itävalta säilyi kotina

Mirolybov on käynyt diagnoosin jälkeen vain kerran pikaisesti Suomessa. Sairastumisen jälkeen koko kesän kalenteri meni luonnollisesti uusiksi. Olennaisena osana kesään kuuluva maajoukkuetoiminta ja Petteri Koposen -junnuleiri oli jätettävä väliin.

Mirolybov päätti heti diagnoosin saatuaan, että hän haluaa hoitaa itseään Itävallassa. Syykin tähän oli selvä. Mirolybovilla on Swans Gmundenin kanssa voimassa oleva työsopimus. Tärkeimpänä syynä oli kuitenkin oma joukkue, jonka lähellä hän halusi olla.

– Koin sen niin, että jos olisin jäänyt Suomeen, olisin vain sairas. Suomessa voisin tietysti tavata ihmisiä, mutta suurimmalta osin elämä pyörisi sairauden ympärillä. Täällä pystyn hoitojaksojen välillä olemaan mukana harjoituksissa, juttelemaan pelaajien kanssa ja suunnittelemaan jo tulevaa kautta, selventää Mirolybov.

– Pysyn täällä paremmin arjessa kiinni, enkä ajattele koko ajan olevani sairas. Se oli iso päätös, koska Suomessa ovat perhe, ystävät ja sukulaiset. Toki korona-aika on opettanut, että läheisiin voi pitää yhteyttä monin eri tavoin. En kokenut niin, että hylkäisin läheiseni Suomessa. Minun on hyvä olla täällä.

Isoin oppi, jonka sairaus on opettanut Mirolyboville on itsestä huolehtiminen. Juuri tällä hetkellä peleihin valmistautuminen, ottelut tai seuraavan päivän harjoitukset eivät ole maailman tärkeimmät asiat.

Mirolybov on elänyt 20 vuoden ajan koripallolle, eikä hän ole tuona aikana muistanut huolehtia tarpeeksi omasta hyvinvoinnistaan.

– En voi syyttää itseäni siitä, että sain syövän, koska tämä tauti voi iskeä myös kovakuntoiseen ihmiseen. Nyt minun pitää itse tehdä samoja asioita, joista paasaan pelaajille eli harjoittelun, ravinnon ja levon suhde on saatava kuntoon. Olen elänyt omaa unelmaani enemmän ja vähemmän koko 2000-luvun. Jos haluan jatkossakin elää tätä samaa unelmaa, silloin on myös itsestä pidettävä hyvää huolta, linjaa Mirolybov.

Paluu penkin taakse vuodenvaihteen jälkeen?

Vaikka Mirolybov keskittyy tällä hetkellä sairauden voittamiseen, näyttelee koripallo edelleen isoa roolia elämässä. Kaksikko Mirolybov - Koskinen valmentaa Swans Gmundenia kolmatta kautta, mutta sairauden takia roolit ovat vaihtuneet.

Juuri nyt Koskinen toimii siis päävalmentajan sijaisena. Mirolybov on tällä hetkellä neuvonantajan ja päältäkatsojan roolissa oman kuntonsa mukaan. Hän pyrkii tuomaan osaamisensa Koskisen kautta joukkueen käyttöön.

Apuvalmentaja Aleksi Koskinen on ollut Mirolyboville tärkeä apu. Kuva: Basket Swans Gmunden

– Pystymme vähentämään stressitasojani sillä, ettei minulla ole päävalmentajan vastuuta harjoituksista tai peleihin valmistautumisesta. Ne ovat nyt Aleksin harteilla, mutta pyrin luonnollisesti auttamaan häntä parhaani mukaan. Aleksi on hoitanut hommat helkkarin hyvin. Jos en pystyisi olemaan harjoituksissa mukana, olisi sairauden kanssa taistelu henkisesti paljon raskaampaa.

Mirolybov osallistuu yhteen harjoitussessioon päivässä. Hän uskoo palaavansa täysipäiväiseen valmennustyöhön Swans Gmundenin kanssa ensi vuoden puolella.

– Jos se minusta olisi kiinni, olisin mukana ensi sunnuntaina sarja-avauksessa. Se ei kuitenkaan ole millään tavalla järkevää. Toivottavasti olen takaisin tammikuussa tai helmikuussa. Minä luotan itseeni ja lääkäreihin sekä siihen, mitä olemme heidän kanssaan suunnitelleet, että valmennan vielä tällä kaudella. Se on asia, mikä puskee minua eteenpäin, toteaa Mirolybov.

Lue myös:

Itävallan koripallokausi päättyi suomalaisjuhliin – Anton Mirolybov päätti pikkukaupungin hankalan taipaleen: "Maistuu erinomaisen hyvälle"