Vilma Nissinen on taklannut nuoren urheilijan vaikeat hetket taustatiiminsä tuella: "Välillä mennään päin puuta, mutta virheistä voi oppia"

Hiihtäjä Vilma Nissinen tunnistaa monen nuoren hiihtäjän kokemat haasteet ennen maajoukkueeseen nousua. Hän saa itse hyvin tukea taustatiimiltään, mutta monelta nuorelta sellainen puuttuu.

Vilma Nissisen viime kauden alku oli haasteellinen. Hän onnistui kuitenkin hyvin loppukaudesta ja otti virheistään oppia tähän syksyyn. Kuva: Jarmo Nuotio / Yle

Vilma Nissinen on kasvanut maajoukkuetason vaatimuksiin jo nuoresta pitäen. 23-vuotias Nissinen oli vasta 15-vuotias, kun hänen seuransa Vuokatti Ski Team Kainuun manageri Hannu Koivusalo kiinnitti lupaavan hiihtäjän “talliinsa”.

Junioreiden ja nuorten MM-kisoja seurasivat viime keväänä ensimmäiset aikuisten MM-kisat ja MM-startit. Nissinen pääsi hiihtämään sekä yhdistelmäkilpailun että päätösmatkan 30 kilometrin yhteislähtökisan perinteisellä hiihtotavalla.

Nousu MM-joukkueeseen sekä 22. ja 29. sijalle olisi ollut Nissiselle vielä alkukaudesta melkoinen yllätys, sillä hänen alkukautensa meni aika lailla piloille. Osittain ongelmat aiheutuivat sairasteluista, osittain siitä, että kuormitusta tuli liikaa. Nissinen joutuikin lepokuurille ja jättämään muun muassa Rukan maailmancupin avauksen väliin.

– Virheet on siitä kivoja, että kun niitä tekee, niin niistä voi ja pitää oppia. Välillä pitää kokeilla omia rajoja, epäonnistua ja pettyä, mutta niiden kautta yleensä kasvaa vahvemmaks ja toivottavasti viisaammaks, Nissinen kirjoitti Facebook-sivuillaan kauden jälkeen (siirryt toiseen palveluun).

Nissinen oli ottanut ainakin sen verran opiksi, että kun muu maajoukkue postitteli aurinkoisia hiihtokuvia sosiaaliseen mediaan Val Senalesin korkean paikan leiriltä, hän päätti valmentajansa Mikko Virtasen kanssa jättää Keski-Euroopan leirin väliin ja harjoitteli vesisateessa Vuokatin ensilumenladulla. Hänellä oli alkusyksystä vaikeita viikkoja, sillä hän sairastui edellisen korkean paikan leirin jälkeen ja palautuminen leiristä kesti normaalia kauemmin.

– Meillä oli oikeastaan varasuunnitelmana, että jos näyttää siltä, että ei ole järkeä lähteä, niin olen täällä. Ei tämä ole tragedia, että jäin kotiin, Nissinen vakuutti.

Nuorilla paljon haasteita

Tällä hetkellä Nissisellä on asiat hyvin. Hän ajattelee tulevaa kautta luottavaisin mielin ja on valmis panostamaan kaiken talven päätavoitteeseen eli Pekingin olympialaisiin. Peli on kuitenkin raakaa hiihtomaailmassakin ja moni Nissisen ikäluokan hiihtäjä on joutunut ottamaan välillä enemmänkin taukoa.

Muun muassa Suomen lupaavimpiin hiihtäjiin kuuluva Anita Korva kertoi Yle Urheilulle haudanneensa jo Pekingin olympiaunelmansa ja Yle Urheilun asiantuntija, 15-kertainen arvokisamitalisti Aino-Kaisa Saarinen avasi, millaisia oppirahoja hän joutui maksamaan, kun hän ajautui pahaan ylikuntoon 22-vuotiaana.

Nissinen kuuluu niihin urheilijoihin, jotka ovat saaneet itselleen rautaisen taustatiimin tuekseen.

– Minulla on ravintovalmentajat, psyykkiset valmentajat, henkilökohtainen valmentaja, voimavalmentaja, fyssari, lääkärit… Se ei jää siitä kiinni, että minulla ei olisi tukea taustalla. Enemmänkin se on siitä kiinni, miten hallitsen koko paketin, Nissinen sanoi.

– Perusasiat pitää olla kunnossa, mutta loppujen lopuksi se on siitä päivittäisestä tekemisestä kiinni. Ja siitä tahdosta, miten paljon tätä haluaa tehdä. Sitä ei voi kenenkään muun niskaan työntää.

Nissinen onkin enemmän huolissaan siitä, miten nuoret hiihtäjät, jotka ovat vasta nousemassa maajoukkuerinkiin, saisivat enemmän tukea.

– Siellä on tosi paljon haasteita. Ei löydy fyssaria, ei löydy psyykkistä valmentajaa – ja sille on tosiaan tarvetta! Se on aika raakaa hommaa.

Vilma Nissinen tähyää tänä talvena Pekingin olympialaisiin, mutta hänen päätavoitteensa on vuoden 2026 kisoissa. Kuva: imago images/IP3press/ All Over Press

Eletään päivä kerrallaan

Vaikka hiihto on usein yksinäistä puurtamista, Nissinen on pyrkinyt kuuntelemaan nuoria hiihtäjiä, jotka ovat hänelle vaikeuksistaan kertoneet. Hän tietää itsekin, miten tärkeää on keskustella kokeneemman urheilijan kanssa, sillä hän on saanut tukea Suomen naisten ykköstykiltä, Krista Pärmäkoskelta.

– Kristalta on tarttunut oikeita oppeja ja olen leireillä pystynyt tarkkailemaan häntä. Olemme jutelleet paljon ja olen saanut uudenlaista näkökulmaa tekemiseeni, Nissinen kertoi.

Nissinen päätti 10–11-vuotiaana, että hänestä tulee hiihtäjä. Hän ei ole nähnyt itselleen oikeastaan muuta vaihtoehtoa ja nyt, kun hän on päässyt jo näin pitkälle, ei hän enää mieti, onko hänestä hiihtäjäksi.

– Jos tähän hommaan alkaa tai urheiluun yleensäkin, niin pitää olla kova palo. Harva tätä kuitenkaan rahan takia tekee. Jos urheilulla alkaa tienata, niin siinä vaiheessa on jo ihan huipulla. Tämä on enemmänkin elämäntapa ja minulle sellaisen sydämen asia.

Tästä huolimatta Nissinen ei usko, että hän olisi vielä 20 vuoden päästä kilpahiihtäjä. Hän ei ole tehnyt edes 10-vuotissuunnitelmaa itselleen, sillä hän on enemmänkin päivä kerrallaan -eläjä. Nissisen arkea hallitsee tällä hetkellä hiihdon lisäksi liiketalouden tradenomiopiskelut Kajaanin ammattikorkeakoulussa.

– Minun elämänasenteeni on se, että täällä eletään päivä kerrallaan. Minulla on se yksi päivä ja teen ne asiat niin hyvin kuin pystyn ja sitten illalla katson, että mitäs huomenna. Ei sitä saa liikaakaan miettiä eteenpäin.

Sen verran Nissinen on kuitenkin uraansa miettinyt, että vuoden 2026 Milano-Cortinan olympialaiset ovat hänelle päätähtäimenä. Sen jälkeen hän miettii uudelleen, mitä elämältään haluaa. Hiihdon lisäksi hänellä on myös urheilun ulkopuolisessa elämässä unelmia.

Koska viime talvi oli Nissiselle haastava, hän haluaa saada nyt ehjä kauden. Pekingin olympiakisat ovat hänelle realistinen tavoite, mutta se tarkoittaisi sitä, että hänen pitäisi pystyä hiihtämään maailmancupissa kovaa.

– Peking on päätähtäin. Olen joutunut paljon priorisoimaan siksi, että nyt on olympiatalvi. Mutta olen kääntänyt kaikki kivet, mitä olen pystynyt, hän vakuutti.

– Sen näkee vasta sitten, kun lyödään numerolappua rintaan, mikä se lopputulos on, mutta minusta tuntuu, että olemme tehneet hyviä ratkaisuja. Totta kai välillä mennään päin puuta, mutta virheistä voi oppia. Koen, että kokonaisuudessa on menty hyvällä meiningillä.

Lue myös: