Hiihtolupaus Petteri Koivisto väläytti jo vuonna 2019, mutta katosi lähes tyystin – nyt hän virittelee sensaatiota, jollaista ei ole nähty 42 vuoteen

21-vuotias Petteri Koivisto tietää, millaista on olla pohjalla. Pahanlaatuisen ylikuntotilan selättänyt juniorilupaus tavoittelee vaikeiden vuosien jälkeen paikkaa Pekingin olympialaisiin.

Petteri Koivisto (kesk.) kuuluu Suomen maastohiihdon kovimpiin lupauksiin. Puijon Hiihtoseuran miestä kirittävät seurakaverit Iivo Niskanen (vas.) ja Perttu Hyvärinen (oik.). Kuva: Keijo Lehtimäki/All Over Press

Tammikuussa 2019 hiihtäjälupaus Petteri Koivisto, 18, eli uransa huippuhetkiä. Koivisto oli nuorten MM-kisoissa Lahdessa vapaan väkiaikalähdössä seitsemäs, mikä antoi juniorimittarit huomioiden positiivisen signaalin: ero ikäluokan maailman kärkeen oli siedettävä, kiinni kurottavissa. Olihan esimerkiksi hiihtokuningas Aleksandr Bolshunovkin takavuosina parhaimmillaan kahdeksas juniorien MM-kisoissa.

Lahdessa Koivisto kamppaili tasaväkisesti Venäjän Aleksandr Terentjeviä, Saksan Friedrich Mochia ja Yhdysvaltain Gus Schumacheria vastaan. Tähän päivään mennessä vastustajakolmikosta jokainen lupaus on kehittynyt huipun tuntumaan myös aikuisissa yltämällä kymmenen parhaan joukkoon maailmancupin henkilökohtaisessa kilpailussa. Koivisto on ollut parhaimmillaan vasta 50:s.

Syyt eron repeämiseen löytyvät keväältä 2019. Huippukauden jälkeen Koivistolla oli edessään askel kohti ammattimaisempaa maajoukkuetason harjoittelua. Koiviston mukaan siirtymävaihe ei ollut hallittu: pian molemmissa jaloissa vaivasi juoksijanpolvi, eikä kroppa pystynyt ottamaan vastaan lisääntynyttä tehoharjoittelua.

Tuloksena Koivisto oli pahassa ylikuntotilassa jo heinäkuussa 2019.

– Aamulla herätessäni olin niin väsynyt, etten tiennyt, missä olen. Kun nousin sohvalta ja kävelin keittiöön, alkoi pyörryttää. Portaiden nouseminen oli hurja urheilusuoritus. Tuntui, etten saanut happea. Kroppa kävi hirveillä kierroksilla. Tuntui, että sydän tulee rinnasta läpi. Kaikki oli viturallaan, Koivisto luettelee ja nimeää henkiseksi katkeamispisteeksi leirin Syötteellä.

– En saanut nukutuksi, kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Yhtenä aamuna koputtelin leiriä vetäneen Mika Venäläisen oveen ja sanoin, että taidan lähteä kotiin. Siinä hetkessä tavallaan päästin irti.

Ongelmat eivät kuitenkaan hävinneet. Koiviston mukaan paluu normaaliin harjoitteluun meni kaikkea muuta kuin suunnitellusti. Kaudelle 2019–2020 kansallisia kisoja kertyi vain kourallinen, ja niissäkin Koivisto löytyi sijoilta ynnä muut. Keväällä 2020 Koivisto vapautti henkilökohtaisen valmentajansa Jussi Simulan tehtävästään.

– Asiat menivät miten menivät. Niitä ei voi enää muuttaa. Tämä on urheilua, urheilussa voi tapahtua kaikenlaista, Koivisto tyytyy toteamaan syistä valmentajan vaihdon taustalla, punnittuaan sanojaan tovin.

Uudelleenrakennuksen kausi

Sanan uudelleenrakennus on voinut yhdistää viime vuosina useaan suomalaiseen hiihtolupaukseen. Esimerkistä käyvät Eveliina Piippo ja tuoreimpana olympialaisille jo ennen kautta hyvästit heittänyt Anita Korva.

Koivisto valoi uralleen uuden perustan viime kaudella, minkä ohessa hän suoritti 347 vuorokauden varusmiespalveluksen kotikulmillaan Kainuun prikaatissa ja Helsingin Santahaminassa. Toisin kuin esimerkiksi Anita Korvan tapauksessa, Koivisto kertoo palvelusajan sujuneen paremmin kuin hän ja Simulan henkilökohtaisena valmentajana korvannut Mikko Virtanen osasivat odottaa.

Petteri Koivisto saavutti mitaleita nuorten olympiafestivaaleilla vuonna 2017. Kuva: STELLA Pictures / All Over Press

Kansainvälisissä tuloksissa Koiviston ja Virtasen tekemä suunnanmuutos ei näkynyt vielä viime kaudella – ensimmäiset startit maailmancupissa toivat sijat 66, 64, 68 ja 50. Koiviston mukaan nälkää kuitenkin lisäsi jo se, että hän pääsi kilpailemaan maailman huippujen kanssa. Koska palvelusaika oli käynnissä ja edellisen kauden ongelmat eivät olleet täysin taka-alalla, Koiviston oli laskettava odotuksiaan.

– Olen aina odottanut itseltäni paljon. Sitten kun ei saakaan täytettyä kovia tavoitteita, pudotus on aika kova. Mikon kanssa lähdimme kuitenkin siitä, ettei kattoa voi rakentaa, jos perustat eivät ole kunnossa.

Viime kauteen mahtui myös tähtihetki, kun Koivisto ankkuroi Puijon Hiihtoseuran voittoon Vantaan Suomen cupin viestissä, vaikka valmistautuminen oli kaukana ideaalista. Armeijavapailla kotonaan Vuokatissa ollut Koivisto sai kilpailukutsun starttia edeltävänä iltana.

– Kello 18 sain soiton, että Vantaalle pitäisi lähteä. Kisapäivänä olin aamuyöllä kolmen aikaan Mikkelissä, josta matka jatkui kohti Vantaata.

– Viestin jälkeen heitimme valmentajan kanssa hokinyrkit ja sovimme, että ei muuta kuin kohti isompia saavutuksia. Tämä on huippu-urheilua, jossa ei pidä tyytyä vähään. Potentiaalistani ei ole nähty vielä mitään, Koivisto sanoo.

Tavoite Pekingissä

21-vuotias Koivisto nimettiin täksi kaudeksi Hiihtoliiton alle 23-vuotiaiden maajoukkueeseen, mutta nuoren lupauksen tavoite tulevalle sesongille on A-tasoa: paikan lunastaminen Pekingin olympialaisiin. Koiviston mukaan kesän ja syksyn harjoittelu on nostanut omat odotukset tasolle, jolla kisapaikan tavoittelu olisi realismia.

– Ei minua pelota sanoa tavoitteitani ääneen: Pekingin olympialaiset ovat olleet minulle iso maali jo monta vuotta. Jotta se voisi toteutua, Rukan maailmancupissa pitäisi olla vähintään pisteillä, mieluusti top 20:ssä, Koivisto sanoo.

Petteri Koivisto toi Puijon Hiihtoseuran voittajana maaliin myös huhtikuussa hiihdetyssä Rukan Suomen cupin viestissä. Kuva: Keijo Lehtimäki / All Over Press

Tavoite on kova suomalaisen mieshiihdon mittarilla. Jos yli kymmenen huippunimen boikotoima Tour de Ski jätetään pois laskuista, maailmancupissa 20 parhaan joukkoon normaalimatkoilla ylsivät viime kaudella vain Koiviston seurakaverit Iivo Niskanen ja Perttu Hyvärinen sekä Ristomatti Hakola ja Joni Mäki, toisin sanoen Suomen oletettu viestinelikko arvokisoissa.

Etenkin vapaan hiihtotavan osuuksille Suomen miehillä ei ole ollut koskaan ylitarjontaa.

– Teknisesti hiihdän vapaata paremmin kuin perinteistä, mutta molemmat tyylit käyvät. Yritetään lyödä kiilaa väliin, Koivisto sanoo viitaten tuttuun viestikvartettiin.

Koivisto on ensi helmikuussa olympialaisten aikaan vielä 21-vuotias. Mikäli hän lunastaisi kisalipun Pekingiin, kyse olisi iän puolesta eräänlaisesta sensaatiosta Suomen miesten menestyksekkäässä hiihtohistoriassa.

Koivisto olisi vasta viides kotimainen mieshiihtäjä, joka pääsisi edustuspuuhiin olympiatasolla ennen 22-vuotissyntymäpäiväänsä ja ensimmäinen 42 vuoteen. Muut alle 22-vuotiaana olympialaisissa kilpailleet suomalaiset miesmaastohiihtäjät ovat 19-vuotiaana debytoinut Risto Kiiskinen (Innsbruck 1976), Kari Härkönen, 20 (Lake Placid 1980), Heikki Hasu, 21 (St. Moritz 1948) ja Harri Kirvesniemi, 21 (Lake Placid 1980).

– Tämä on ensimmäinen kausi, kun pystyn urheilemaan ilman häiriötekijöitä. Ei ole koulua eikä varusmiespalvelusta. Nyt on iso mahdollisuus näyttää, mihin kykenen, Koivisto sanoo.

Lue lisää: