Telinevoimistelun uusi suomalaissankari Emil Soravuo on myös omasta mielestään kylmäpäinen – "Olen nyt näyttänyt, kuka olen"

Emil Soravuo osoitti kylmäpäisyytensä, kun hän saavutti Suomelle MM-mitalin telinevoimistelussa 24 vuoden tauon jälkeen. Saavutus on vaatinut äärettömän kovaa työmäärää, mutta Soravuo ei koe, että hän olisi joutunut luopumaan mistään huippu-urheilun takia.

Emil Soravuo ei ymmärtänyt saavutustaan heti tuoreeltaan. Nyt pari päivää MM-mitaliaan makusteltuaan sen arvo alkaa upota tajuntaan. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

– Ensimmäisenä minulle tulee mieleen kylmäpäisyys. Se on isoin asia, joka minulla toimii parhaiten.

24-vuotias Emil Soravuo osoitti viime viikonloppuna telinevoimistelun MM-kisoissa Japanissa, mitä kylmäpäisyys hänen kohdallaan tarkoittaa. Hän pystyi olemaan permannon finaalissa aivan oma itsensä ja voimistelemaan sarjansa läpi rennosti, ilman pienintäkään painetta tai stressiä.

Tuomarit pitivät Soravuon sarjaa 14,700 pisteen arvoisena ja sillä irtosi MM-pronssi. Se oli ensimmäinen suomalaismitali MM-kisoissa 24 vuoteen ja historian ensimmäinen permannon MM-mitali.

– Luon aina itselleni sellaisen kuvan, että minulla on vain voitettavaa. Eikä toisinpäin, että nyt olisi pakko saada se kultamitalia MM-kisoista, kun sinne lähdetään, Soravuo sanoi.

Hän oli laittanut vaikeimmat suoritukset permantosarjansa alkuun, sillä silloin hänen keskittymisensä oli parhaimmillaan. Kun ne olivat ohi, pystyi Soravuo vain nautiskelemaan ja fiilistelemään loppusarjan.

Soravuo myönsi kuitenkin pari päivää MM-finaalin jälkeen, että hänen kovin latauksensa oli mennyt jo karsintaan. Se oli hänelle alusta alkaen kisojen päätavoite ja finaaliin pääsyn jälkeen kaikki oli vain bonusta.

– Ilme kertoo, että just ja just jaksoin tulla finaaliin, hän naurahti katsoessaan suoritustaan videolta ja päivitteli omaa rentoa olemustaan:

– On kyllä kylmä jätkä!

Soravuo on huono katsomaan omia suorituksiaan jälkikäteen, sillä jos hän tietää näkevänsä siellä jonkun virheen, hän ei halua katsoa sitä. Nyt kun hän tiesi saavuttavansa arvokisamitalin, oli tilanne toinen. Eikä vain oman suorituksensa takia.

– Se oli todella hieno kokemus, kun kuulin, millaista huutoa sieltä kuului kavereilta ja valmennustiimiltä. Se on nostattanut karvoja pystyyn.

Soravuo tajusi vasta pari sekuntia ennen kuin näki pisteensä, että hänellä on mahdollisuudet pronssiin. Siitä huolimatta hän ei ymmärtänyt tapahtunutta, kun joukkuekaverit saapuivat onnittelemaan häntä. Se ei tuntunut siinä kohtaa miltään.

Nyt pari päivää myöhemmin saavutus on alkanut upota paremmin Soravuon tajuntaan.

– Nyt alkaa tulla kylmiä väreitä itsellenkin.

Oskar Kirmes (vas.), Emil Soravuo (kesk.) ja Robert Kirmes (oik.) ovat seurakavereita Espoon Telinetaitureista ja tavoittelevat pääsyä Pariisin 2024 olympialaisiin joukkueena. Kuva: Yle / Marianne Nyman

Uhraukset unohtuvat

Soravuo on viettänyt paljon aikaa Espoon Telinetaitureiden harjoittelusalilla Vitikassa. Espoon Kilossa sijaitsevan salin seinällä komeilee kaksi lakanaa. Toisessa lukee Tokio 2020 ja toisessa Pariisi 2024. Tokion olympialaiset jäivät Soravuolle vain haaveeksi, mutta Pariisin kesäkisat ovat tiukasti tavoitteena.

Arvokisamitali tuo tavoitteelle vain lisää latausta, etenkin kun Soravuon lisäksi MM-kisoissa onnistuivat myös hänen harjoittelukaverinsa Oskar ja Robert Kirmes. Veljekset pääsivät molemmat 6-ottelun finaaliin. Soravuon mielestä Japanin kisat olivat heille tiiminä täyden kympin reissu.

– Laskimme, että viidellä muulla maalla oli MM-kisoissa kolme tai usempi finaalipaikka. Se kertoo siitä, että nyt on kaverit onnistuneet. Sitten vielä tuo pronssi siihen kakun päälle, hän fiilisteli.

– Tämä antaa motivaatiota ja lisää uskoa todella paljon. Se on pitkän tähtäimen tavoite, että pääsisimme Pariisiin edustamaan Suomea joukkueena.

Soravuo on noussut raketin lailla suomalaisen telinevoimistelun huipulle. Kaksi vuotta sitten hän voitti Euroopan kisoissa kultaa permannolta ja oli EM-kisoissa varasijalla finaaliin. Menestystä on tullut myös maailmancupista, mutta silti se, että hän oli ensimmäinen MM-mitalisti pitkän kuivan kauden jälkeen oli Soravuolle kunnia-asia.

Menestys on vaatinut satoja ja satoja harjoitustunteja sekä kurinalaista elämää. Se viisivuotias vilkas pikkupoika, jonka vanhemmat ohjasivat telinevoimistelun pariin, jotta tämä saisi purettua ylimääräistä energiaansa, ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan, mihin kaikkeen laji hänet vie.

– Tämä on vaatinut todella kovaa itsekuria. Kaikki, mitä huippu-urheilijan elämään kuuluu, syömiset, nukkumiset, on pitänyt olla kunnossa. Kaikki tuntuu heti paljon helpommalta, jos ne ovat kunnossa. Pää on hereillä ja kroppa on aivan eri tavalla mukana.

Kun Soravuo aloitti kilpaurheilun, mietti hän samanlaisia asioita kuin kuka tahansa sen ikäinen nuori mies. Miten ehtisi nähdä ystäviä, miten viettäisi viikonloput? Nyt vuosia myöhemmin hän asuu Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhea-kampuksella, harjoittelee huippuolosuhteissa ja opiskelee liikunnanohjaajaksi urheilijalle räätälöidyllä opiskelurytmillä.

Soravuo ei koe, että olisi joutunut luopumaan mistään huippu-urheilun takia. Etenkin nyt, kun hänellä on käsissään mitali.

– Silloin oikeasti unohtaa ne uhraukset, alkaa kiittää itseään ja miettii, mitä se on vaatinut. Kaikki on mennyt juuri niin kuin pitää.

Mati Kirmes (oik.) yllättyi Emil Soravuon mitalista, vaikka valmentajalle mitali on aina tavoitteena. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Työmäärä, usko omaan tekemiseen ja kärsivällisyys

Se, että kaikki loksahti paikoilleen juuri Japanin MM-kisoissa, on Soravuon mukaan laadukkaan harjoittelun ja työnteon ansiota. Hän antaa suuren kiitoksen menestyksestään seuralleen Espoon Telinetaitureille, joka on mahdollistanut hänen urheilu-uransa tukemalla ja luomalla olosuhteet.

Yksi tärkeä palanen menestyksessä on myös Mati Kirmes. Oskarin ja Robertin isä oli aikanaan Neuvostoliiton nuorten maajoukkueen voimistelija, mutta on meritoitunut ennen kaikkea valmentajana. Virossa syntynyt Mati Kirmes on vastannut kanssa jo vuosien ajan sekä Soravuon että poikiensa valmennuksesta Telinetaitureissa. Soravuon valmentajiin kuuluu myös Dmitro Gorbatshov.

– Heti kun Mati tuli perheensä kanssa Suomeen, meidän yhteistyömme on toiminut todella hyvin. Meillä on ollut hieno yhteys alusta alkaen. Välillä tuntuu, että treeneissäkään ei tarvitse kuin nyökätä päätä, niin toinen tietää, mitä se tarkoittaa.

Soravuo sanoo saavuttaneensa nyt sellaisen itsevarmuuden tekemiseen, ettei hän jännitä kilpailusuoritustaan turhaan. Soravuo on saanut perusasiat kuntoon, joten enää hänen ei tarvitse miettiä liikkeitä. Nyt voi keskittyä hienosäätöön.

– Aikaisemmin mietin, että liikkeet tulevat jaloilleen, niin nyt olen päässyt sille tasolle, että haen vielä nilkat suoriksi, hän kertoi.

MM-mitali oli Mati Kirmekselle yllätys, vaikka hän tiesikin suojattinsa olevan kunnossa ja mitalin olevan tavoitteena. Kokenut valmentaja korostaa, ettei Soravuo ole päässyt asemaansa pelkällä lahjakkuudella, vaikka sitäkin riittää. Ykkösasioita ovat olleet valtava työmäärä, usko omaan tekemiseen ja kärsivällisyys.

– Voimistelu on rankka laji, jossa toistomäärät ratkaisevat usein. Onneksi Emil on sellainen urheilija, joka pystyy tekemään sellaista määrää, Kirmes sanoi ja kehaisi suojattiaan helpoksi valmennettavaksi.

– Ei ole ikinä ollut sellaista tilannetta, ettei hän haluaisi tehdä jotakin. Hän tekee aina, mitä pyydän.

Emil Soravuon mukaan MM-mitali antaa valtavan lisäbuustin ja motivaatiota tulevaan. Se tuo hänelle myös lisää näyttämisen halua. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Vielä viisi vuotta sitten Soravuo kilpaili 6-ottelussa ja saavutti miesten sarjassa SM-pronssiakin. Hyppy ja permanto alkoivat kuitenkin erottua muiden telineiden joukosta, sillä Soravuolla on enemmän voimaa jaloissa kuin ylävartalossa. Jonkin ajan kuluttua Soravuo huomasi valmentajien kanssa, että hänellä on enemmän lahjoja permantoon kuin hyppyyn, joten hän päätti keskittyä vain siihen.

– Jalat ovat hänen vahvuutensa, sillä hänellä on todella vahvat jalat ja koordinaatio. Juuri sitä permannolla tarvitaan, kuten myös kovaa työtä, että voltit tulevat paikalleen, Kirmes sanoi.

Soravuo aikoo seuraavaksi opetella uuden sarjan, sillä säännöt muuttuvat ensi vuodeksi. Hän tarvitsee sarjaansa lisää vaikeusasteita ja volttisarjoja, joiden harjoittelussa menee hänen arvionsa mukaan loppuvuosi.

Helmikuussa alkaa maailmancupit, joiden kautta Soravuo hakee itselleen henkilökohtaista paikkaa tuleviin MM-kisoihin. Tämänvuotinen mitali tuo hänelle uusia paineita, vaikka hän ei niitä sellaisena pidäkään.

– Olen nyt tällä tasolla ja olen näyttänyt, kuka olen. Se lisää sellaista näyttämisen tunnetta. Että tästä ei nyt enää pudota, vaan pidetään tämä samalla tasolla. Siihen yritän ainakin itse tähdätä jatkossa, Soravuo sanoi.

Lue myös: