Jukka Jalonen on Leijonien valmentajana oudossa tilanteessa Pekingin olympialaisten kynnyksellä – edessä harvinainen maalivahtivalinta?

Venäjä loistaa maalivahtirintamalla ennen Pekingin olympiakisoja. Suomi on erikoisen tilanteen edessä.

Nashville Predatorsin Juuse Saros on selvä ykköskandidaatti vartioimaan Leijonien maalinsuuta Pekingissä. Hänen takanaan tilanne on mutkikkaampi. Kuva: Jared C. Tilton/Getty Images

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajalla Jukka Jalosella riittää mietittävää, kun hän suuntaa marraskuun puolivälissä Pohjois-Amerikan kiertueelle GM Jere Lehtisen kanssa. Kaksikko seuraa reissullaan yli 20 NHL-pelaajaa, jotka ovat ehdolla Leijonien paitaan helmikuussa järjestettävissä Pekingin olympialaisissa.

Yksi kiperimmistä kysymyksistä liittyy maalivahtivalintoihin. Nashville Predatorsin maalilla alkukaudesta vakuuttanut Juuse Saros on noussut NHL-vahtien eliittiin ja sitä kautta ylivoimaiseksi ykkösehdokkaaksi Leijonien olympiajoukkueeseen. 26-vuotiaan Saroksen takana tilanne on ongelmallisempi. Boston Bruinsin konkari Tuukka Rask toipuu isosta lonkkaoperaatiosta, ja muut suomalaisveskarit ovat olleet alkukaudesta NHL-joukkueissaan kakkos- tai kolmosvahdin roolissa.

– Saros antaa ilta toisensa jälkeen huonosti pelaavalle Nashvillelle sauman voittaa. Jokainen vähänkin NHL:ää seuraava ymmärtää, että Saros on ihan suvereeni. Sen jälkeen onkin sitten hiljaisempaa, pitkän linjan valmentaja ja lajiasiantuntija Ismo Lehkonen sanoo.

Lähtökohdat ovat täysin erilaiset verrattuna kahdeksan vuoden takaisiin Sotshin kisoihin, jolloin NHL-pelaajat osallistuivat olympialaisiin edellisen kerran. Silloisella päävalmentajalla Erkka Westerlundilla tiimeineen oli mistä valita. NHL-kaudella 2013–2014 neljä suomalaisvahtia (Kari Lehtonen, Antti Niemi, Tuukka Rask, Karri Rämö) kantoi joukkueessaan ykköstorjujan viittaa.

– Suomen maalivahtituotanto on ihan järjettömästi ehtymään päin. Meiltä puuttuu maalivahtitehdas, joka meillä aikoinaan oli, koska kaikki pätevät ammattilaiset ryöstettiin muualle Eurooppaan ja varsinkin Venäjälle, Lehkonen sanoo.

Olympialaisiin KHL:stä?

Kulttuurinmuutoksesta kertoo myös KHL:ssä vahvasti esiintyneen Jussi Olkinuoran tilanne. Metallurg Magnitogorskin suomalaisvahti on pelannut toistaiseksi 13 ottelua torjuntaprosentilla 93,66. Sarjan ehdottomiin kärkitorjujiin noussut Olkinuora kuuluu jo ennestään Jukka Jalosen luottopelaajiin ja on tällä hetkellä vakavasti otettava ehdokas Leijonien olympiaryhmään.

– Jussi oli jo viime kevään MM-kisoissa erittäin hyvä. Hän on jatkanut nyt samaan malliin Magnitogorskissa. Hänen otteissaan ei ole moittimista, päinvastoin, Jalonen kommentoi keskiviikkona Yle Urheilulle Olympiakomitean tilaisuudessa Helsingissä.

Jussi Olkinuora oli Suomen kantavia voimia kevään 2021 MM-kisoissa, kun Jukka Jalosen suojatit saavuttivat hopeaa. Kuva: Chris Tanouye/All Over Press

Lehkosen mukaan Sotshin kisoissa 2014 ei olisi ollut puhettakaan, että KHL-maalivahti olisi ollut tosissaan tyrkyllä olympiajoukkueeseen. Tuolloin Leijonien ryhmään selvittivät tiensä Tuukka Rask (Boston Bruins), Kari Lehtonen (Dallas Stars) ja kolmosvahdin roolissa ollut Antti Niemi (San Jose Sharks).

2000-luvulla Fredrik Norrena on ainoa maalivahti, joka on päässyt Suomen olympiajoukkueeseen NHL:n ulkopuolelta. Linköpingiä edustanut Norrena pääsi pelaamaan kaksi ottelua Torinon kisoissa vuonna 2006, mutta muuten Leijonien johto on valinnut aina kaikki kolme maalivahtiaan NHL:stä. Tähän ei lasketa vuoden 2018 Pyeongchangin kisoja, joissa NHL-pelaajat eivät olleet mukana.

Millaiset mahdollisuudet Olkinuoralla on edustaa Leijonia Pekingissä? Jalonen ei halua spekuloida asiaa näin varhaisessa vaiheessa kautta, mutta nimeää valinnan kannalta oleellisen kriteerin.

– Maalivahdin pitää pelata. Jos alla ei ole paljoa pelejä tai maalivahti on selvä kakkosmaalivahti, tilanne ei ole hyvä oli sarja mikä tahansa, Jalonen sanoo.

Ismo Lehkonen korostaa, että ennen tammikuun olympiavalintoja ehtii tapahtua vielä paljon

– Olkinuora on ollut kiistatta tosi hyvä, pelipaikallaan yksi Euroopan parhaista. Toistaalta Chicagossa pelaava Kevin Lankinen osoitti viime vuonna olevansa erittäin pätevä kakkosvahti. Joonas Korpisalo on tällä hetkellä todella hyvä kakkonen Columbuksessa. Jos ajatellaan Saroksen aisaparia, kyseessä pitäisi olla kaveri, joka on tottunut siihen, että tulee pelaamaan taustalta jonkun pelin.

Columbuksen Joonas Korpisalo on joukkueessaan luotettava kakkosvahti, mutta riittääkö se olympiapaikkaan? Kuva: Jamie Sabau/Getty Images

Venäläinen vallankumous

Yksi maa on ylitse muiden, kun puhutaan Pekingin olympialaisten maalivahtitarjonnasta. Hallitsevan Stanley Cup -voittajan Tampa Bay Lightningin veräjänvartija Andrei Vasilevski, New York Rangersin Ilja Shestjorkin, Florida Panthersin Sergei Bobrovski ja New York Islandersin kaksikko Ilja Sorokin ja Semjon Varlamov ovat pelipaikallaan NHL:n ehdotonta huippua.

– Venäjä on tullut tosi kovaa vauhtia kiitos suomalaisen maalivahtivalmennuksen. Se näkyy jo SM-liigassa, jossa TPS:n Andrei Karejev ja Kärppien Stanislav Galimov ovat sarjan parhaimmistoa, Lehkonen sanoo.

Lehkosen mukaan muutos alkoi 2010-luvun alussa, kun suomalaista valmennustietoutta alettiin haalia urakalla itärajan taakse.

– Suomessa oli kovan luokan tekijöitä, jotka kasvattivat liukuhihnalta maalivahteja A- ja B-junioreista edustusjoukkueisiin. Venäläiset olivat niin fiksuja, että he ymmärsivät sen. Siihen aikaan heidän oma molarituotantonsa oli surkeaa. He ryöstivät meiltä parhaan osaamisen ja alkoivat panna siellä maalivahteja ja maalivahtivalmennusta kuntoon.

Andrei Vasilevski juhli kesällä 2021 Tampa Bay Lightningin toista peräkkäistä Stanley Cupin voittoa. Kuva: Mike Ehrmann/Getty Images
Moskovalaislähtöinen Andrei Karejev, 26, on ollut isossa roolissa TPS:n vahvan alkukauden taustalla. Kuva: Jaakko Stenroos/All Over Press

Kiekkoprofessori Erkka Westerlund on samoilla linjoilla. Hän nostaa esiin muun muassa maajoukkuelegenda Jorma Valtosen, Jari Kaarelan, Ari Moisasen, Marko Toreniuksen ja Sakari Lindforsin tinkimättömän työn.

– Suomalaisjoukkueet alkoivat käyttää ensimmäisenä maailmassa maalivahtivalmentajia 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Se antoi Suomelle ison etulyöntiaseman. Kun Venäjälle alkoi mennä ensimmäisiä suomalaisvalmentajia, etenkin maalivahtivalmentajilla oli kova kysyntä. Se on vaikuttanut varmasti Venäjän maalivahtituotantoon, Westerlund kertoo.

Entisen maajoukkueluotsin mukaan suomalainen maalivahtivalmennus on ollut monessa mielessä aikaansa edellä.

– Maalivahtivalmentajat ovat olleet Suomessakin valmennuksen kehittäjiä. Joukkuevalmennuskulttuurimme on muuttunut koko ajan enemmän urheilijalähtöisen yksilövalmennuksen suuntaan. Luulen, että se on isoin oppi, joka Suomesta on viety Venäjälle. Maalivahdit saavat yksilöllistä valmennusta ja palautetta, heidät huomioidaan peleissä erikseen ja käydään tarkkaan läpi, mikä on onnistunut ja mikä ei.

Onko Venäjä mennyt lopullisesti Suomen ohi mitä tulee joukkueurheilun yksinäisimpään pelipaikkaan? Westerlund haluaa pysyä optimistina. Hän muistuttaa, että ammattilaisia on tullut pelastamaan kotimaan maalivahtitehdasta. Pietarin SKAssa neljä vuotta vaikuttanut Marko Torenius palasi viime vuonna Suomeen Jääkiekkoliiton palkkalistoille.

– Maalivahtien kehitys on osa-alue, joka tulisi pitää koko ajan Suomen vahvuutena. Uskon, että Jääkiekkoliitossa on reagoitu asiaan.

Lue myös: