Kommentti: Chicago Blackhawksin hyväksikäyttöskandaali on NHL-historian vastenmielisimpiä tapauksia – asiaa peitelleet pitää saada vastuuseen

Ei ole olemassa ongelmaa, jolta suljetun kulttuurin NHL ei olisi valmis sulkemaan silmiään, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä.

Winnipeg Jetsin nykyinen GM Kevin Cheveldayoff, Chicagosta eronnut GM Stan Bowman ja nykyisin Floridan päävalmentajana toimiva Joel Quenneville tiesivät kevään 2010 hyväksikäyttötapauksesta. He kaikki työskentelivät tuolloin Chicagon organisaatiossa. Kuva: Getty Images

Valtamerilaivat eivät käänny hetkessä.

Pohjoisamerikkalainen kiekkokulttuuri on elänyt vuosikymmenet omassa suljetussa kulttuurissaan. Kuplassa, johon perinteiden nimeen vannova lajiyhteisö ei ole kaivannut ulkopuolisen yhteiskunnan normeja. Oli sitten kyse väkivallasta sen fyysisessä tai henkisessä muodossa, rasismista, päihdeongelmista tai aivovammoista.

Ongelmista on vaiettu vuosikymmeniä. Jokainen nuori jääkiekkoilija kasvaa jo nuorella iällä hokemaan iän ikuista mantraa siitä, miten pukuhuoneessa tapahtuneet asiat jäävät pukuhuoneeseen. Vaikenemisen kulttuuriin on opittu jo lapsena, viimeistään teini-iässä.

Kun vaikeuksia ilmenee, kaikki vaikenevat. Etenkin pelaajat.

Tiistaina kaiken kansan nähtäville ilmestynyt raportti kevään 2010 tapahtumista Chicagossa on yksi NHL-historian vastenmielisimmistä tapauksista koskaan. Seurajohto valmennusta myöten sulki silmänsä seksuaaliselta häirinnältä, vaikka johto oli siitä hyvin tietoinen.

Sen sijaan, että seurajohto olisi puuttunut asiaan, se suojeli uhrin sijaan videovalmentajaa, joka sai myöhemmin vankeustuomion nuoren pelaajan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Silloisen Chicago-valmentaja Joel Quennevillen mielestä puuttuminen tilanteeseen olisi vaarantanut joukkueen keskittymisen Stanley Cupin finaaleihin.

Florida Panthersin Joel Quenneville ei saapunut torstain ottelun jälkeen median eteen. Kuva: Getty Images

Kyse oli taas kerran suljetusta kulttuurista, johon normaalin yhteiskunnan moraalikäsitykset eivät yllä.

Voitto, maine ja mammona ohittivat ihmisen. Jopa rikoksen.

Mikä tärkeintä: Chicagon välinpitämättömyys sekä lajissa vallitseva vaikenemisen kulttuuri mahdollistivat videovalmentajan tekemän seksuaalisen häirinnän jatkumisen. Valmentaja löysi itselleen lisää uhreja myöhemmin muun muassa yliopistomaailmasta.

NHL:n reaktio Chicagon skandaaliin herätti lähinnä huvitusta. NHL-komissaari Gary Bettman langetti Chicagolle kahden miljoonan taalan sakot. Siis seuralle, jonka arvon on arvioitu yltävän yli miljardin dollarin ja joka menneenä kesänä teki puolustaja Seth Jonesin kanssa 76 miljoonan taalan sopimuksen.

Kaksi miljoonaa.

Vertailuksi mainittakoon, että kun New Jersey yritti kikkailla aikanaan Ilja Kovaltshukille 17-vuotisen hyvin etupainoisen sopimuksen, NHL langetti seuralle palkkakattokikkailusta kolmen miljoonan dollarin sakot. Lisäksi se vei New Jerseyltä kaksi varausvuoroa.

Chicago suojeli seksuaalirikollista ja rangaistus oli kaksi miljoonaa.

Mutta näin NHL toimii.

Osumia NHL:n kiiltävään kylkeen on tullut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla, mutta liigajohdon röyhkeys kestää selkkauksesta selkkaukseen. Ensin entiset pelaajat alkoivat avautua aivovammoista, sitten puhuttiin päihde- ja unilääkeongelmista, minkä jälkeen esiin nousi valmentajien pelaajiin kohdistama – henkinen ja fyysinen – väkivalta.

Parhaiten NHL:n ylimielisyys ja suoranainen välinpitämättömyys näkyvät päähän kohdistuvissa taklauksissa. Pelikielto on lähes taklauksesta riippumatta kaksi ottelua. Tai jos on pieninkään mahdollisuus välttää sanktio, taklaajaa ei rangaista lainkaan.

Sekä omistaja- että pelaajatahon yhteinen tahtotila on pitää pelikiellot lyhyinä. Omistajien pitää saada voittoa tuottavat hevoset juoksemaan, eikä pelikiellon ajan palkattomalla olevien pelaajienkaan intresseissä ole pitkät pannat.

Samaan aikaan korulauseissa NHL muistaa aina puhua pelaajien terveydestä tärkeänä teemana. Käsillä on paradoksi, mutta homma toimii, koska bisneksessä mukana olevat pitävät mölyt mahoissaan.

NHL on ennen muuta raakaa viihdebisnestä, jonka tarkoitus on tuottaa omistajilleen taloudellista voittoa. Raharattaat täytyy pitää pyörimässä ja yhteistyökumppanit tyytyväisinä.

Vaikenemisen kulttuuri siis elää ja voi hyvin.

Selvää silti on, että siimat NHL:n ympärillä kiristyvät jatkuvasti. Painetta liigan suuntaan on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin edellisen 30 vuoden aikana yhteensä. Maailma muuttuu, eikä jääkiekko ole enää muun yhteiskunnan normeista vapaa erillinen saareke.

Kevin Cheveldayoff on Winnipeg Jetsin GM. Kuva: Getty Images

Siksi on äärimmäisen mielenkiintoista seurata, miten käy Chicagossa silmänsä videovalmentajan rikoksilta sulkeneen Joel Quennevillen sekä Kevin Cheveldayoffin. Quenneville valmentaa tällä haavaa Floridaa, Cheveldayoff sen sijaan toimii Winnipeg Jetsin GM:nä.

Oli kaikilla tavoin vastenmielistä nähdä Florida-luotsi Quenneville aikaisin torstaiaamuna Panthersin penkin takana. Silmänsä seksuaalirikoksilta sulkenut ja aiheesta kaikelle kansalle valehdellut kanadalainen totesi muina miehinä ennen ottelua, ettei hänen tilanteensa ole joukkueelle häiriötekijä.

Sen saattoi todella uskoa, olihan Coach Q antanut Chicagossa työnäytteen siitä, miten häiriötekijät eliminoidaan.

Harvan moraalikäsitykseen mahtui ajatus siitä, miten kaksikko voi kaiken jälkeen jatkaa töissään. Paitsi, että he suojelivat uhrin sijaan seksuaalirikollista, he myös valehtelivat medialle, etteivät tienneet aikanaan tapahtumista. Laajoissa tutkimuksissa tuli esiin, että molemmat olivat paikalla kokouksessa, jossa asiaa keväällä 2010 käsiteltiin.

Quenneville ja Cheveldayoff tulisi siirtää sivuun töistään, kunnes NHL on tutkinut heidän osuteensa asiassa. Quenneville tapaa NHL-komissaari Gary Bettmanin tänään New Yorkissa.

Teoilla on oltava seuraukset. Perinteisen jääkiekkopuheen ytimessä on aina ollut luotettavuus. Chicagon johtoporras häpäisi itsensä, seuransa ja jääkiekon lajina toimimalla kaikkea sitä vastaan, minkä nimeen lajissa on aina vannottu. Kaikkea sitä vastaan, mihin ihmisyys ja inhimillisyys perustuu.

Samalla se tahrasi kolme Chicagon (2010, 2013, 2015) voittamaa Stanley Cupia ikuisiksi ajoiksi.

Chicagoa pitkään johtanut Stan Bowman jätti jo tehtävänsä. Kuva: Getty Images

Kaiken tämänkin mahdollisti kieroon kasvanut lajikulttuuri, jossa kaikki perustuu voiton tavoittelulle jäällä ja sen ulkopuolella.

Se, että valmentajat ja seurajohtajat ovat usein entisiä pelaajia, on ollut omiaan pitämään homehtuneita rakenteita yllä. Proaktiivisen johtamisen sijaan NHL:ää liigana on johdettu aina reaktiivisesti.

Juuri tämän johtamiskulttuurin muuttaminen ja vaikenemisen muurien murtaminen on jääkiekon tärkein tehtävä tulevaisuudessa. Tätä ajatellen Chicagon tapaus oli valtavan tärkeä avaus.

NHL ja jääkiekko lajina pettivät uskolliset ystävänsä, mutta parempaan huomiseen on pakko uskoa. Tuulisessa kaupungissa, ja miksei parissa muussakin, vihmoo tulevina viikkoina armoton puhuri, mutta sitä ravistelua jääkiekko toden totta tarvitsee. Rakenteita täytyy ravistella kunnolla.

Kaikkeen tekemiseen lajin parissa on löydyttävä enemmän läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja silkkaa inhimillisyyttä. Eikä se ole pois jääkiekon sinänsä kovasta ja fyysisestä luonteesta. Maailma on muuttunut ja NHL:n muuttuu siinä mukana – tai sitten sitä muutetaan.

Silmien ummistamisen aika on ohi.

Lue myös: