Kommentti: HJK voitti ikimuistoisella tavalla, mutta mestaruutta edeltänyt syöksykierre hämmästyttää – sen syyt on selvitettävä

HJK:n ylivoimainen sarjajohto vaihtui yhdeksi Veikkausliigan historian jännittävimmistä mestaruustaistoista. Menneen kauden tapahtumia on syytä käydä tarkasti läpi, kirjoittaa Yle Urheilun Jussi Vainikka.

HJK:lla riittää aihetta iloon, mutta seuran on perattava syyt kauden loppupuolen syöksykierteen takana. Kuva: Tomi Hänninen

Kun HJK tasoitti kotiottelunsa KuPSia vastaan elokuun lopulla viisi minuuttia ennen loppua, Veikkausliigan mestaruustaistelu näytti ratkenneelta. Kärkikaksikon ero pysyi yhdeksässä pisteessä helsinkiläisten eduksi.

HJK voitti vielä seuraavan ottelunsa Interiä vastaan, mutta sitten alkoi poikkeuksellinen, ja jopa hämmentävä, jakso Suomen suurimman seuran historiassa.

Maalitonta tasapeliä Honkaa vastaan seurasi hengetön tappio paikallisviholliselle HIFK:lle. Kotona tuli takkiin seuraavilla kierroksilla myös Interille ja SJK:lle. Kun europelit lasketaan mukaan, HJK hävisi viisi perättäistä kotiotteluaan.

Kannattajien turhautuminen näkyi viimeistään tappiosarjan viimeisessä ottelussa israelilaista Maccabi Tel-Avivia vastaan. Ponnettoman esityksen jälkeen taululla loistivat tylyt numerot 0–5. Vihellyskonsertin ohella kannattajapääty lauloi muun muassa entisen menestysvalmentajan Antti Muurisen nimeä.

Kuopioon saapuneet HJK:n kannattajat saivat lopulta haluamansa. Kuva: Tomi Hänninen

Alle viikkoa myöhemmin Töölössä raikui nykyisen päävalmentajan ja nyt kaksinkertaisen Suomen mestarin Toni Koskelan helpottunut karjaisu. Kahdessa kierroksessa HJK oli kirinyt omissa peleissään kompastelleen KuPSin kaulan kiinni ja mennyt derbyvoiton turvin ohi.

Erinomaiseen pistekeskiarvoon 2.19 yltänyt Klubi pääsi paalupaikalta sunnuntain ratkaisuotteluun ja ansaitsi mestaruutensa.

Loppukausi oli Töölössä yhtä turbulenssia, mutta ennen syöksykierrettä HJK:n kone ehti nousta lähes maksimikorkeuteen. Joukkue hävisi 19 ensimmäisestä liigaottelustaan vain yhden. Mestaruus olisi ratkennut jo aikapäiviä sitten, jos KuPS ei olisi pystynyt tarjoamaan HJK:lle poikkeuksellisen laadukasta vastusta aina kalkkiviivoille asti.

HJK:n runko oli jo valmiiksi Veikkausliigaan timanttisen kova ja talven hankinnat vahvistivat nippua etukäteisarvioissa entisestään. Kautta edeltäneistä värväyksistä puhtaat paperit saa kuitenkin vain keskikentällä mainiosti onnistunut Jair. Slovenialaisen Filip Valencicin uusi tuleminen HJK:ssa on ollut pettymys. Kuusi liigamaalia 27 ottelussa on odotuksiin nähden vähän.

Myös Roope Riskin tehot jäivät odotettua pienemmiksi. Vuotta aiemmin maalikuninkuuden voittanut Riski tahkosi liigassa juhannuksesta lokakuun puoliväliin ilman yhtäkään maalia. Ratkaisuhetkillä tehot jälleen löytyivät ja kokonaismäärä liigassa kasvoi kuuteen. Täysin Riskiä ei voi tehottomuudesta syyttää, sillä europeleissä maaleja on syntynyt jo yhdeksän.

Riski pelasi suuria minuutteja läpi kauden. Kuorma vain kasvoi kauden edetessä, kun ainoa kirittäjä Luis Henrique päästettiin elokuussa Honkaan. Samaan aikaan KuPS kiinnitti Riskiä viime kaudella menestyksekkäästi kirittäneen Tim Väyrysen. Hyökkääjä paukutti keltamustille yhdeksän maalia 13 ottelussa.

Kapteeni Daniel O'Shaughnessyn johtama puolustuslinja oli Klubin joukkueen vahvin lenkki. HJK:lle tehtiin 27 ottelussa vain 19 maalia. Kuvaavaa on, että HJK:n loppukauden tappioputki osui O'Shaughnessyn loukkaantumisen ajalle. Toppareista Miro Tenho ja O'Shaughnessyn tavoin välillä myös laitapuolustajana pelannut Valtteri Moren tahkosivat ehjän kauden.

Daniel O'Shaughnessyn merkitys HJK:lle on ollut valtava. Kuva: Tomi Hänninen

Puolustuslinjan takana HJK:n maalivahtitilanne oli etukäteen joukkueen suurin kysymysmerkki. Nuoret Hugo Keto ja Jakob Tånnander pelasivat virheherkästi ja jakoivat vastuuta maalinsuulla ailahtelevin ottein. Odotettua maalivahtihankintaa ei kuitenkaan koskaan tullut.

Mestaruuden ja Konferenssiliigan lohkopaikasta huolimatta HJK:ssa onkin syytä kerrata kauden aikaiset kentän ulkopuoliset ratkaisut kriittisesti. Kesällä tehdyt pelaajahankinnat epäonnistuivat. Maajoukkuestatuksella seuraan tuodut Tim Sparv ja Santeri Hostikka eivät pystyneet vahvistamaan joukkuetta merkittävästi.

Tappioputken keskellä seurajohto ja valmennus selitteli alkusyksyn vaisuja otteita otteluruuhkalla ja avainpelaajien väsymyksellä. Kuorma kasvoi kiistatta suureksi. Väsymyksen ei silti pitäisi olla mikään selitys, kun mietitään HJK:n ylivertaisia resursseja Suomessa.

Aiheellinen kysymys on, oliko HJK:n pelaajarinki lopulta riittävän leveä? Europelit ja loukkaantumiset söivät loppusyksystä terää kotimaan sarjasta ja toisinpäin.

Liigakauden päätyttyä HJK:n kalenteri kääntyy ylösalaisin. Loppuvuodesta ongelma ei ole ruuhka, vaan pelien vähyys. Konferenssiliigan alkulohkovaihetta on jäljellä vielä kolme ottelua, joista viimeinen pelataan vasta joulukuun toisella viikolla.

Lue myös: