Kommentti: Timo Furuholm ei koskaan harrastanut "steriiliä tussuttelua" – ja siksi hänestä tuli Veikkausliigan legenda, jollaisia urheilu kaipaa

Kolme konkaria lopettaa uransa sunnuntaina. Yksi heistä sai vastustajat ja vastustajien fanit raivon partaalle. Silti myös häntä, Timo Furuholmia, rakastetaan. Syyt on helppo ymmärtää, kirjoittaa Yle Urheilun toimittaja Mika Halonen.

Tuttu näky: Timo Furuholm on saanut vastustajan veren kiehahtamaan. Pelikenttien väriläiskä päättää uransa sunnuntaina. Kuva: Juha Tamminen / All Over Press

Veikkausliigan kausi saa sunnuntaina kliimaksinsa Kuopion keskuskentällä, luultavasti hulppean ennätysyleisömäärän edessä. Vaikka suurin huomio on ansaitusti huipentuvassa mestaruustaistelussa, riittää kylmiä väreitä koettavaksi muuallakin. Ainakin Turussa ja Lahdessa.

Sunnuntaina uransa lopettaa kolme oman potentiaalinsa maksimoinutta, kunnioitettavat urat tehnyttä legendaa.

Henrik Moisanderin (vas.), Timo Furuholmin (keskellä) ja Kari Arkivuon ura päättyy tänä sunnuntaina.

Ikoninen "Arkikari"

Kari Arkivuo, 38, debytoi Veikkausliigassa FC Lahden paidassa jo 17-vuotiaana vuonna 2001. Arkivuo lähti maailmalle 2006, ensin Norjaan ja sitten Hollantiin, terävänä laitahyökkääjänä. Lopulta Arkivuo pelasi komean kymmenvuotisen 2010–19 ruotsalaisessa Häckenissa – laitapakkina.

Oli syntynyt "Arkikari". Esimerkillinen joukkuepelaaja, joka nousi niin ruotsalaisjoukkueensa kuin Suomen maajoukkueen fanien ikoniseksi hahmoksi. Maajoukkuedebyytissään 2005 Viroa vastaan Arkivuo täräytti uransa ensimmäisen ja viimeisen maajoukkuemaalin, lopulta maaotteluita kertyi 56.

Kari Arkivuo (vas.) pysäytti Walesin Gareth Balen maaottelussa 2013. Kuva: Phil Rees / Alamy / All Over Press

FC Lahden jäähyväishaastattelussa (siirryt toiseen palveluun) Arkivuo kertoo tehneensä Instagram-tilin vain sitä varten, että pääsi seuraamaan Instagramin maineikasta ”vainkarijutut”-huumoritiliä.

Viimeiset pari kautta Arkivuo on pelannut siellä, mistä kaikki alkoi, Lahdessa. Tutun luotettavasti ja kapteeninnauhaa kantaen, mutta on "Kallulta" nähty vielä viime aikoinakin cristianoronaldomaisen teräviä askelharhautuksia ennen ratkaisevaa syöttöä, aivan kuten Häckenissa 2012.

Moisander – "liian lyhyen" vahdin huima ura

Henrik Moisander, 36, Suomen A-maajoukkueessa pitkään kapteenina toimineen Niklas Moisanderin kaksosveli, nousi itsekin maajoukkueeseen. Hän pääsi pelaamaan yhden A-maaottelun, vaikka Moisanderin piti olla auttamatta aivan liian lyhyt maalivahdiksi.

Moisander kuitenkin hallitsi ensimmäisten joukossa sen, mitä maalivahdeilta nykyään vaaditaan itsestäänselvästi, pelaamisen jalalla.

Jos ja kun TPS:n kasvatti pelaa sunnuntaina Interin maalinsuulla SJK:ta vastaan pronssimitalin ratkaisevassa ottelussa, on se hänelle Veikkausliigan ottelu numero 239. Nuorena Moisander vietti vuosia Ajaxin organisaatiossa, pätkän ruotsalaisessa Assyriskassa, ja Veikkausliigassa pelejä kertyi Interin lisäksi TPS:ssä, VPS:ssä sekä FC Lahdessa.

Kun pituus oli maalivahdille riittämätön, piti löytyä muita erikoisominaisuuksia, tiesi Henrik Moisander. Kuva: Matti Raivio / All Over Press

"Furkan" kokoinen aukko sydämissä

Suurimman aukon Veikkausliigan ystävien sydämiin jättää silti Porin lahja turkulaiselle ja suomalaiselle futikselle, Timo "Furkka" Furuholm.

Furuholm, 34, ei ole koskaan jättänyt ketään Interin pelejä seurannutta kylmäksi. Mies, joka saa vastustajat ja vastustajien fanit jatkuvasti raivon partaalle, mutta samaan aikaan kaikki rakastavat – ja vastustajat kunnioittavat.

Miksi?

Jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen puhuu usein "steriilistä tussuttelusta". Mitä se sitten milloinkaan tarkoittaa, mutta ainakaan Furuholm ei koskaan tussutellut. Hän oli oma itsensä, niin kentällä kuin sen ulkopuolella, halusi aina voittaa, mutta ymmärsi kuitenkin, että peli on vain peliä.

– Timo Furuholm. Furu, ei aina helppo työskennellä hänen kanssaan, hieno ihminen, hyvä pelaaja, twiittasi (siirryt toiseen palveluun) tiiviisti Interin mestariksi 2008 valmentanut hollantilainen Job Dragtsma, kun Furuholm oli ilmoittanut lopettamisestaan.

On selvää, että välillä on läikkynyt, myös omassa pukukopissa. Mutta Furuholm on väriläiskä, jollaisten puuttumista nykyisin aina niin paljon harmitellaan.

Mieleen juolahtaa monia hienoja, erillisiä tapauksia. Heinäkuussa 2020 Furuholm mätti hattutempun Ilveksen verkkoon, ja meni kolmannen maalinsa jälkeen juhlimaan provosoivasti Ilves-kannattajien eteen.

– Tilanne oli jo 3–0, ja itse olin hoitanut hyvin hommani. Mutta huutelu katsomosta jatkui ja jatkui. Mietin, että jos teen vielä yhden maalin, niin pitäisikö käydä hiljentämässä. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä ei ole niin vakavaa. Vastustajan kannattajat vain yrittävät kuumentaa minua. Miksi saan enemmän palautetta kuin moni muu pelaaja, niin taidan olla siihen itse syypää, Furuholm jutteli sen jälkeen Jälkipeli-sivustolle (siirryt toiseen palveluun).

Samalla kaudella Honka ja Inter pelasivat Espoossa tasan 1–1, Furuholm ei maalia tehnyt. Ottelun jälkeen Furuholm oli haastattelussa, kun takaa kulki mekastava joukko espoolaisfaneja, jotka huutelivat, miksi maaleja ei syntynyt.

En muista, mitä Furuholm vastasi, mutta hymy oli kaikkien huulilla. Isoja, mutta pieniä asioita.

HJK–Inter keväisellä Töölön stadionilla huhtikuussa 2019. Furuholm kenties todistelee syyttömyyttään erotuomarille. Kuva: Matti Raivio / All Over Press

Furuholm ei koskaan vaikuttanut erityisen nopealta tai taitavalta, mutta kun mies oli kunnossa, maaleja syntyi.

– Olen kysellyt itseltäni, että miksi aina välillä läikkyy yli. Olen tullut siihen lopputulokseen, etten olisi pärjännyt ilman fiilispuolta. Eivät minun taitoni ole kovin kaksiset, Furuholm sanoi Aamulehdessä (siirryt toiseen palveluun) 2019.

Jo Interin mestaruusvuonna 2008 Furuholm kärsi loukkaantumisista niin, että pystyi pelaamaan vain yhdeksän ottelua, mutta teki silti neljä maalia. 2011 kaudella Furuholm voitti maalikuninkuuden 22 maalilla 33 ottelussa, mutta on kertonut haastatteluissa, että mietti ensimmäisen kerran lopettamista jo sitä ennen useiden vammojensa takia.

Nopeasti lopettamispuheet vaihtuivat Saksan ammattilaiskenttiin, ensin Fortuna Düsseldorfissa ja sitten Hallescher FC:ssä, jossa hän nousi niin ikään kulttipelaajaksi oltuaan parilla kaudella seuransa paras maalintekijä kolmosliigassa.

Timo Furuholm rymistelemässä Hallen paidassa Saksan 3. Bundesliigassa talvella 2014. Kuva: All Over Press

Jo ennen viime kautta Furuholm oli lähellä lopettaa, mutta Inter-valmentaja Jose Riveiro sai hänet jatkamaan vielä kauden. Nyt kaikki on annettu. "Enää ei pysty jatkamaan, vaikka kuinka mieli tekisi", Furuholm kirjoitti blogissaan (siirryt toiseen palveluun).

– Pukukopissa olen aina ollut turvassa, se on ollut elämäni pitkäkestoisin koti. Ajatuskin sen jättämisestä tuottaa suunnatonta tuskaa, Furuholm myös kirjoitti.

Jalkapallokentällä Furuholm on ollut kuin kotonaan, ja se on välittynyt jokaiselle katsojalle.

Suu käy kentällä, mutta ei Furuholm ole hiljaa kentän ulkopuolellakaan. Hän on ottanut kantaa muun muassa ilmaston, yhdenvertaisuuden ja lasten harrastusmahdollisuuksien puolesta.

– Tänä päivänäkään ei yhteiskunnassa ole totuttu siihen, että kannanotot tulevat urheilijalta. Työnkuvamme nähdään viihteen ja elämysten luojana, mutta mielestäni urheilijoiden kannanotot ovat silti tärkeitä, koska ne havahduttavat ihmisiä eri tavalla. Se ei ole jokaisen urheilijan vastuulla, mutta on hyvä, että ne pelaajat asioihin ottavat kantaa, jotka sen kokevat tärkeäksi, Turun kaupunginvaltuustosssa nykyisin vaikuttava Furuholm mietti Palloliiton haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Sopivasti hullu. Kentällä kaikkensa antava viihdyttäjä. Ajassa kiinni.

Sellaisia pelaajia on nykyisin (aina) helppo rakastaa.

Veikkausliigan päätöskierrosta seurataan hetki hetkeltä Yle Puheen Urheilukierroksella ja Yle Urheilun verkossa kello 15.00 alkaen.

Lue lisää: