Suomen mäkimiehillä on vasta kolmen paikan kiinnitys Pekingin olympialaisiin, mutta päävalmentaja ei pidä joukkuemäkeä itseisarvona – maajoukkueen kuopus ei ota tilanteesta paineita

Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentaja Janne Väätäinen pitää Arttu Pohjolaa potentiaalisena hyppääjänä, joka tekee tulevaisuudessa tulosta. Väätäisen mukaan joukkueen kuopukselle pitää kuitenkin antaa aikaa.

Arttu Pohjola on leireillyt tänä kesänä maajoukkueen mukana kuukausien ajan Keski-Euroopassa. Kuva: Getty Images

RUKA. Suomen miesten mäkijoukkue on ennen Rukan maailmancupin kilpailuja mielenkiintoisessa tilanteessa, sillä joukkueella on tällä hetkellä vasta kolme paikkaa kiinnitettynä Pekingin olympialaisiin. Jos tilanne pysyisi samanlaisena 17. tammikuuta asti, jäisi Suomi historiallisesti ilman joukkuemäen paikkaa.

Mäkimaajoukkueen päävalmentaja Janne Väätäinen otti utelut Pekingin joukkuemäestä vastaan omaan tapaansa rauhallisesti. Hän ei ole olympiapaikkoja liiemmin edes miettinyt ja nyt kun hän asiaa pohti, ei Suomen joukkuemäestä puuttuminen olisi hänen mielestään iso asia.

– Ymmärrän, että suomalaiset näkevät sen niin, että Suomella pitäisi olla joukkue. Mutta kumpi tärkeämpi: se, että yritämme väkisin saada joukkueen olympialaisiin vai se, että keskittyisimme auttamaan kahta tai kolmea yksilöä tekemään hyvää tulosta niissä kisoissa, Väätäinen kysyi.

Suomalaisvalmentaja vertaa tilannetta Sveitsiin, jonka mäkihypyn menestys on ollut pitkään kahden miehen harteilla. Yhä uraansa jatkava Simon Ammann on saavuttanut neljä kultamitalia ja Andreas Küttel voitti yhden maailmanmestaruuden. Molemmat olivat tyytyväisiä tilanteeseen, vaikka silloin tällöin joukkuetta kaipasivatkin.

– Sveitsin nykyinen päävalmentaja Ronny Hornschuh on tehnyt jo usean vuoden pitkäjänteistä työtä maan mäkihypyssä ja kappas, kohta heillä on joukkue kisoihin. Ja hyvä joukkue se tulee olemaankin, Väätäinen vakuutti.

– Mielestäni joukkueen saaminen Pekingin kisoihin ei ole itseisarvo. Suomen mäkihypyn tilanne on tämä tällä hetkellä. Meillä on tulevaisuutta, mutta sen eteen täytyy tehdä töitä.

Suomella on toki mahdollisuus ja aikaa saada lisää miehiä Pekingin, ja Väätäinen tietää, millä paikat irtoavat: maailmancupin ja Continental-cupin pisteillä. Kesä-GP:n kautta olisi ollut hyvät mahdollisuudet saada suomalaisten pistepottia kartutettua, etenkin Kazakstanin ja Venäjän osakilpailuissa syyskuussa. Tuolloin pisteitä napsi sellaiset hyppääjät, jotka eivät yleensä ole pisteillä olleet.

– Jos pelkästään olympialaisia ajatellaan, niin meidän olisi pitänyt olla siellä mukana. Se olisi kuitenkin ollut pari viikkoa kestävä reissu lentoineen, kohtuullisen eksoottisin olosuhteineen ja koronariskeineen. Minun mielestäni oli oleellisempaa, että senkin ajan harjoittelimme Keski-Euroopassa, Väätäinen sanoi.

Pohjola ei ota paineita

Suomen joukkueen potentiaalisimpia menestyjiä ovat edelleen Antti Aalto sekä Niko Kytösaho. Eetu Nousiainen on tehnyt hyvää jälkeä Continental-cupissa ja seuraava, jolta odotetaan tuloksia on tällä kaudella maajoukkueen kolmas jäsen, joukkueen kuopus Arttu Pohjola.

Arttu Pohjola edusti Suomea Lahden junioreiden MM-kisoissa. Hän pääsi tekemään arvokisadebyyttinsä myös aikuisten MM-kisoissa Oberstdorfissa. Kuva: Petri Niemi/Yle

20-vuotias Pohjola on saavuttanut viime kaudella pisteitä Continental-cupissa sekä FIS-cupissa, mutta toinen kierros maailmancupissa on vielä jäänyt haaveeksi.

– Pisteille vaaditaan hyvät perussuoritukset. Ei tarvitse mitään ylittää, mutta ei saa alittaakaan, Pohjola pohti ennen Rukan viikonloppua, mutta myönsi, ettei odota kisoista tuloksellisesti mitään.

– Hypyn kanssa on ollut vähän hakemista, ne ovat vaihdelleet liikaa.

Pekingin olympialaisten kiintiötilanne on Pohjolalle tuttu, vaikka siitä ei ole joukkueessa puhuttu. Hänen mielestään pisteiden metsästys olympialaisten takia voi luoda paineita, mutta juuri sen takia sellaiseen ei keskitytäkään.

– Se tulee, jos on tullakseen. Ja jos ei tule, niin ei tule.

Väätäinen näkee Pohjolassa paljon potentiaalia, mutta hän muistuttaa, että nuorukaisella on vielä paljon matkaa kansainväliseen kärkeen. Kasvua on tapahtunut viime kauden ja kuluneen kesän aikana, mutta erityisesti Väätäinen haluaa saada Pohjolan hyppyihin tasaisuutta.

– Välillä Artun hyppy kulkee tosi hyvin. Ja kun hyppy kulkee, maailma hymyilee ja Arttukin hymyilee. Mutta sitten kun seuraavana päivänä kaksi ensimmäistä harjoitushyppyä ei natsaa, niin maailma romahtaa siihen, Väätäinen kertoi.

– Hänen pitää oppia, että urheilukin on vain elämää. On hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Sitten kun sen oppii, on mahdollisuus kehittyä.

Pohjola pitää omana vahvuutenaan hyvää fysiikkaansa ja sitä, että hän on hyvä oppimaan asioita ja tekemään muutoksia. Väätäinen kehuu Pohjolan persoonaa sekä ennen kaikkea motivaatiota. Vielä löytyy kehitettäviä osa-alueita, muun muassa liikkuvuudessa, mutta ainakaan Pohjolan työmoraalista menestys ei jää uupumaan, etenkin nyt kun hän on päässyt valmistautumaan tähän kauteen ammattimaisesti.

Pohjola myöntää, että viime kaudella koulunkäynti sotki hänen harjoitteluaan ja aiheutti lisästressiä, mutta nyt hän on voinut keskittyä pelkästään mäkihyppyyn.

– Pystyn tekemään tätä oikeasti tosissaan. En työkseni, mutta tosissaan.

Pohjola pääsi tekemään viime kaudella aikuisten MM-kisadebyytin, kun hänet kutsuttiin varamiehen paikalta Oberstdorfin kisoihin. Vaikka tulosta ei kisoista tullut, olivat aikuisten arvokisat Pohjolalle kokemus, ja sellaisena hän ne ottikin.

– Ei siellä ollut erilaista hypätä kuin esimerkiksi maailmancupissa. Sillä oikeasti, on ne sitten seurakisat tai olympialaiset, niin samanlaistahan se on hypätä ja samalla tavalla sieltä pitää tulla alas joka tapauksessa, hän hymähti.

Vielä muutama vuosi sitten Pohjola löytyi yhdistetyn nuorten maajoukkueesta. Samaisessa joukkueessa olivat myös nyt Rukalle nimetyt Perttu Reponen, Otto Niittykoski, Waltteri Karhumaa ja Rasmus Ähtävä. Pohjola myöntää, että silloin tällöin hän miettii, mitä olisi tapahtunut, jos olisi jatkanut yhdistetyn urheilijana. Olisiko hänkin jo maailmancupin pisteitä saavuttanut urheilija, kuten Reponen?

– En kuitenkaan ole katunut päivääkään, että vaihdoin mäkihyppyyn. Intoa hiihtämiseen on kyllä yhä, mutta aika vähän siihen löytyy aikaa, hän naurahti.

Keski-Euroopan mäet haltuun

Tälle kaudelle Pohjolalla on tavoittelee sitä, että hän pystyisi vakiinnuttamaan paikkansa maailmancupissa. Hän on valmis kilpailemaan myös alemmissa cup-kilpailuissa, jos siihen tarvetta.

Päävalmentaja Janne Väätäisen mielestä olisi hienoa saada Suomelta neljän miehen joukkue Pekingin olympialaisiin, mutta hänen mielestään se ei ole itseisarvo. Kuva: Tomi Hänninen

Väätäisen mukaan Pohjolan paikka on tällä hetkellä ennemmin Continental-cupissa kuin maailmancupissa. Mäkihypyn kakkostasolla kilpaileminen on hänen mielestään tarpeeksi haastavaa Pohjolalle.

– Se toiselle kierrokselle pääseminen on se juttu, niin Artulle kuin muillekin. Jokaiselle kaverille pitäisi löytyä se oma taso, missä kilpailla. Kahden kierroksen kilpailut vievät eteenpäin, sillä niissä opetellaan rutiineja ja itse kilpailemista.

Tänä viikonloppuna Pohjola pääsee kuitenkin yrittämään kahden kierroksen kilpailua Rukan mäestä. Monella hyppääjällä on ollut Rukan mäen kanssa viha-rakkaus-suhde. Pohjola kuuluu niihin, jotka pitävät siitä, vaikka Innsbruckin suurmäki viekin voiton vertailussa.

Tätä nykyä Lahden Hiihtoseuran hyppääjä viihtyykin paremmin keskieurooppalaisissa mäissä. Hän on valmistautunut kauteen leireilemällä kuukausien ajan Keski-Euroopassa maajoukkueen kanssa ja asuu talven ajan henkilökohtaisen valmentajansa Virgo Vagulin luona Oberstdorfissa.

– Olen aina osannut hypätä Suomessa, mutta Keski-Euroopassa on ollut haasteita. Nyt siihen on saatu apua.

Suomalaisissa mäissä on pääsääntöisesti jyrkät vauhtimäet sekä tiukat ylämäen kaarteet ja niistä lennetään suhteellisen matalalla. Keskieurooppalaisissa mäissä vauhtimäet ja kaarteet ovat loivia ja niistä lennetään korkealla.

– Sanoisin, että se on ihan eri laji hypätä Euroopassa kuin täällä, vaikka samat asiat pitääkin tehdä. Vuosi sitten olisin sanonut, että Suomi sopii minulle paremmin, mutta nykyään tilanne on toinen.

Lue myös: