Kommentti: Karri Kivi on maailman porilaisin tamperelainen ja hänellä on elämänohje, joka toimii nyt paremmin kuin koskaan

Suoruudesta, avoimuudesta ja rehellisyydestä tunnettu Ässien mestarivalmentaja noudattaa työssään periaatteita, joista meidän kaikkien pitäisi ottaa oppia, kirjoittaa Jussi Paasi. 

Karri Kiven edellinen valmennuspesti SM-liigassa oli Tampereen Ilveksessä. Nyt hän valmentaa Porin Ässiä. Kuva: Emil Hansson / AOP

Vaikka et piittaisi tippaakaan jääkiekosta, kannattaa kääntää pää nyt Porin suuntaan.

Ässät värväsi päävalmentajaksi tämän viikon tiistaina Karri Kiven. Kivi, 51, on porilaisille tuttuakin tutumpi. Hän johdatti patapaidat Suomen mestaruuteen keväällä 2013. Kivi vapautti porilaiset elinkautiselta tuntuneesta odotuksesta, kun Kanada-malja palasi karhukaupunkiin 35 vuoden tauon jälkeen.

Nyt Ässät on täysin päinvastaisessa tilanteessa. Joukkue on SM-liigan hännillä. Ari-Pekka Selinin tilalle tulleen Kiven tehtävänä on kääntää seuran kurssi. Alku oli vaikea. Ässät hävisi Kiven paluuottelussa Tapparalle 0–5.

Haastattelin Kiveä keskiviikkona Yle Puheen Jääkiekkokierroksella (haastattelu alkaa ajassa 2:58:37). Juttutuokio oli ensimmäinen pitkään aikaan, sillä mestarivalmentaja toimi pari vuotta C Moren asiantuntijana. Kivi oli samanlainen kuin aina ennenkin: välitön, rehellinen, oma itsensä. Hän sanoo suoraan sen, mitä ajattelee. Joku voisi sanoa tuota kaikkea porilaisuudeksi.

Kivi on syntynyt Turussa ja varttunut Tampereella, mutta silti hänet mielletään usein porilaiseksi. Itse hän kokee olevansa tamperelainen. Tarjosin hänelle titteliä “maailman porilaisin tamperelainen”. Kivi hyväksyi tämän mukisematta.

Haastattelussa nousi esiin asioita, joista jokaisen kannattaisi ottaa oppia. Kivi kertoi nauttivansa epävarmuudessa elämisestä.

– En kaipaa tietoa siitä, mitä tapahtuu vaikka joulukuun puolivälissä tai tämän kauden jälkeen. En yksinkertaisesti tarvitse tulevaisuudensuunnitelmia.

Epävarmuus tuli hänelle tutuksi jo Ässien mestaruuskaudella. Kiveä yritettiin savustaa monta kertaa ulos seurasta, kun pudotuspelipaikka näytti karanneen käsistä. Kivi ei tiennyt, saako potkut tällä vai ensi viikolla. Hän osasi elää epävarmuudessa, mikä johti lopulta mestaruusjuhliin.

Nyt hän ei tiedä, missä valmentaa tämän kauden jälkeen. Vai valmentaako missään.

Kuulostaako tutulta? Vaikka et olisi jääkiekkovalmentaja, joka on hypännyt kesken kauden potkut saaneen kollegan paikalle, on epävarmuutta siedettävä. Halusi tai ei.

Koronarajoituksia, -ohjeita ja -suosituksia sataa taas oikealta ja vasemmalta. Vielä muutama viikko sitten sitten näytti, että se kuuluisa normaali elämä palaa, mutta toivo mureni nopeasti. Otsikot kirkuvat taas huolta ja epävarmuutta tulevasta. Yritä siinä sitten suunnitella tulevaisuutta vaikkapa ravintoloitsijana.

Epäloogiselta tuntuvassa sääntöviidakossa elämiseen on mukauduttava. Harva meistä osaa Kiven tavoin nauttia epävarmuudesta, mutta sietämistä kannattanee itse kunkin opiskella. Muuten mielenterveys on liian kovalla koetuksella.

Kymmenen minuutin haastattelun jälkeen mielessäni alkoivat pyöriä Kiven kanssa aiemmin tekemäni jutut ja käymäni keskustelut. Muistin erään kivenkovan ohjeen, jonka valmentaja lausui jokunen vuosi sitten. Se auttaa elämään epävarmoissa oloissa.

Vartti kerrallaan.

Jos on vaikeaa, vartin kerrallaan jaksaa aina. Sitä pidemmälle ei kannata murehtia. Ja vaikka ei olisi vaikeaa, neuvo toimii silti. Se on sitä kuuluisaa hetkeen tarttumista. Keskity juuri tämä viisitoistaminuuttinen täysillä siihen, mitä olet nyt tekemässä. Unohda kaikki muu.

Tosin jääkiekossa vartti kerrallaan -ajattelu kannattanee venyttää kahteenkymmeneen minuuttiin, ettei erän lopulla vastustaja iske kolmea maalia.

Lue myös: