Tällaisen terveysriskin Iivo Niskanen väisti Rukan pakkasissa – nämä asiat jokaisen kuntohiihtäjän kannattaa ottaa huomioon kylmällä treenatessa

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjösund näkee, että hiihtokisojen pakkasrajojen siirtäminen lämpimämpään suuntaan olisi toivottu uudistus. Mjösund avaa, millaisia terveysriskejä kovissa pakkasissa kisaaminen aiheuttaa.

Iivo Niskanen juhli voittoa lauantaina Rukalla. Silloinkin oli kylmä, mutta sunnuntaiksi pakkanen vielä koveni. Niskanen ei enää halunnut kisata. Kuva: Tomi Hänninen

Pohjoismaisten hiihtolajien maailmancup-avauksessa Rukalla suureksi puheenaiheeksi nousivat kovat pakkaslukemat. Vielä lauantaina kilpailtiin normaalisti, mutta sunnuntaina aamulla pakkanen nousi entisestään ja jopa lähelle 25 pakkasastetta. Sekä naisten että miesten kisat hiihdettiin, mutta kummassakin kilpailussa nähtiin lukuisia poisjääntejä.

Miesten kilpailusta jäivät sivuun lauantain voittaja Iivo Niskanen sekä Norjan maajoukkue. He vetosivat kovan pakkasen aiheuttamiin terveysriskeihin tärkeällä olympiakaudella. Alkanut kausi on talviurheilijoille erityisen tärkeä, koska helmikuussa Kiinassa kilpaillaan olympialaiset.

Helsingin Sanomien mukaan Iivo Niskanen (siirryt toiseen palveluun) perusteli poisjääntiään osaltaan vuoden 2012 nuorten MM-kisojen kokemuksella. Niskanen oli kilpaillut Rukan kaltaisessa kylmyydessä ja kertoo saaneensa pitkään vaivanneen taudin, joka diagnosoitiin kuumeettomaksi keuhkokuumeeksi.

Usean maajoukkueen lääkärinä toimiva liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katja Mjösund avaa yleisellä tasolla Yle Urheilulle, millaisia terveysriskejä kovalla pakkasella hiihtämisessä on.

Kovassa pakkasessa hiihtämisessä on kahdenlaisia riskejä. Kylmä voi palelluttaa esimerkiksi sormia, korvia tai varpaita. Toinen riski on hengityselimiin tulevat vauriot.

– Huippu-urheilijat kokevat ehkä suurimmaksi ongelmaksi kylmän, kuivan ilman hengittämisen vaikutukset keuhkoille. Silloin kun urheilija hiihtää kilpaa ja ollaan maksimirasituksessa, keuhkoihin menevän ilman määrä on aika iso. Huippumieshiihtäjä hengittää ehkä 200 litraa minuutissa kovassa rasituksessa, Mjösund avaa.

– Kylmyys ja varsinkin kuivuus tekevät sen, että hengitysteiden pinta kuivuu ja se voi aiheuttaa ongelmia.

Hengitysteiden kuivuminen aiheuttaa hengitysteissä tulehdusta ja se voi aiheuttaa erilaisia oireita hengitysteissä, kuten yskää, limaisuutta ja jopa astmaa. Mjösundin mukaan tutkimuksissa on havaittu, että kylmässä hiihtämisen ja siitä seuranneen hengitysteiden kuivumisen myötä hiihtäjillä on todettu niin sanottua hiihtäjien astmaa.

– Se tunnetaan hiihtäjien ammattitautina ja poikkeaa perinteisestä allergisesta astmasta, Mjösund sanoo.

Astma on tulehdussairaus hengitysteissä, mutta allergisen astman ja hiihtäjien astman syntytavat eroavat.

– Allerginen astma johtuu jostain allergiaa aiheuttavasta aineesta, kuten vaikkapa siitepölystä. Sitten on toisenlaista astmaa, jossa hengitysteiden kuivuva pinta aiheuttaa kemiallisen tulehduksen. Ihmisissä se näkyy samalla tavalla kuin allerginen astma. Hengitystiet ovat herkkiä supistumaan, yskittää, tulee limaa, eikä henki kulje kunnolla.

Perttu Hyvärisen korva jäätyi lauantain kilpailussa. Kuva: Tomi Hänninen

Pakkasrajoja lämpimämpään suuntaan?

Sunnuntaina Rukalla puhuttivat myös hiihtokilpailuille asetetut pakkasrajat. Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n pakkasraja kilpailemiselle on 20 pakkasastetta. Naisten kilpailun alkua siirrettiin, kun virallisten mittausten mukaan mittarit näyttivät 23 pakkasastetta. Kisaamaan päästiin, kun ennen naisten kilpailua kylmimmällä mittauspisteellä mittarit näyttivät 18 pakkasastetta.

Toisaalta Rukalla spekuloitiin paljon, miten lämpötila voi olla eri kohdissa eri rataa erilainen. Iivo Niskanen sanoi Ilta-Sanomille sunnuntaina, että osissa kilpailurataa pakkasraja ylittyi selvästi (siirryt toiseen palveluun). Niskasen mukaan joissain kohdissa rataa oli 23 pakkasastetta.

Mjösundin mukaan pakkasessa kilpailemista pohtiessa pitäisi ottaa huomioon, että pakkanen ei ole samanlaista korkealla tai kosteassa. Myös tuuli vaikuttaa pakkasen purevuuteen.

– Tietenkin toivon, että lämpötilat mitataan jossain relevantissa kohdassa, eikä etsitä lämpimintä läiskää. Joskus hiihtäjät raportoivat, että ladun varressa oli hirveän kylmä ja jossain kohtaa lämpimämpi, Mjösund sanoo yleisellä tasolla.

Iivo Niskanen näytti aikalisän merkkejä Rukalla kesken pakkasfarssin

Suomen hiihtomaajoukkueessa naisten vastuuvalmentajana toimiva Ville Oksanen sanoi sunnuntaina Rukalla Yle Urheilulle, että pakkasrajan pitäisi olla vähän lämpimämpi.

– Jos se olisi vaikka 17, niin veikkaan, että kenenkään ei tarvitsisi arpoa ja kaikki kilpailisivat, Oksanen totesi.

Mjösund ei halua ottaa sen suuremmin kantaa FIS:n tekemisiin, mutta hänelle 20 astetta tuntuu kovalta.

Miten hän ottaisi vastaan Oksasen ehdottamat 17 pakkasastetta?

– Näkisin sen askeleena kohti parempaa. Olen aikanaan ollut mukana sellaisessa ryhmässä (siirryt toiseen palveluun), joka on ehdottanut, että urheilijoiden terveyden suojelemiseksi tarkasteltaisiin kriittisesti näitä pakkasrajoja, Mjösund toteaa.

Miten kuntohiihtäjä suojautuu pakkasilta?

Rukalla huippuhiihtäjiltä nähtiin monenlaisia virityksiä, kun he yrittivät suojautua kovan pakkasen aiheuttamilta ongelmilta. Kysyimmekin Mjösundilta, miten kuntohiihtäjän kannattaa varautua koviin pakkasiin.

– Pitää ottaa ensiksi huomioon pakkasen purevuus. Esimerkiksi 20 pakkasastetta voi olla vielä ihan siedettävä sää kuntohiihtäjälle, jos ei ole hirveän kova tuuli. Muut olosuhteet pitää ottaa huomioon, Mjösund sanoo aluksi.

Krista Pärmäkoski oli varustautunut Rukan viikonloppuna erikoisvarustein paukkupakkasiin. Kuva: Tomi Hänninen

Toiseksi Mjösund muistuttaa hyvän pukeutumisen merkityksestä. Herkästi paleltuvat paikat, kuten sormenpäät, varpaat ja kasvot kannattaa suojata hyvin.

– Riittävän paksut tumput käteen. Hiihtomonot ovat myös aika ohuita, eikä sinne välttämättä mahdu kovin paksua villasukkaa. Sitä varten monojen päälle on olemassa myös monojen lämmittimiä. Se on ikään kuin karvasukka, Mjösund sanoo.

Keuhkojen suojaamiseen Mjösund suosittelee ilmankostuttimena toimivia hengityssuojaimia.

– Jos on herkät keuhkot, ei kannata mennä täysillä. Voi yrittää hengittää myös nenän kautta, kun ei mennä kovaa. Nenämme on loistava ilmankostutin, Mjösund sanoo.

Johanna Matintalo piti hengityssuojainta verrytellessään Rukan paukkupakkasissa. Kuva: Tomi Hänninen

Joskus on puhuttu myös sisällä tapahtuvan verryttelyn auttavan kovissa pakkasissa hiihtämiseen. Mjösundin mukaan siinä piilee kuitenkin omat riskinsä.

– Jos sisällä verryttelee, voi tulla hiki ja valmiiksi hikisenä ulos meneminen ei ole välttämättä ihan optimaalista. Oleellista on aloittaa rauhallisella tahdilla. Kovalla pakkasella kuntoilijan, eikä huippuhiihtäjän ole tarkoitus mennä täysillä. Totta kai huippuhiihtäjä tekee ammattiaan, mutta kovin kylmällä suositellaan harjoitusta siirrettäväksi seuraavaksi päiväksi. Kuntoilijan ei missään tapauksessa kannata mennä täysillä, jos on todella kylmä, Mjösund sanoo.

Lue lisää: