Rajut vastoinkäymiset muokkasivat Matti Monosesta positiivisemman ihmisen – Kaisa Mäkäräinen ja Petra Olli samaistuivat seiväshyppääjän ankaraan itsekritiikkiin

Kaisa Mäkäräinen ja Petra Olli kokeilivat seiväshyppyä Matti Monosen opissa. Jatkoerä-sarjan jaksossa Mononen haastoi maailmanmestarit juoksemaan 400 metrin asenneharjoituksen seipään kanssa.

Jatkoerä: Kaisa Mäkäräinen ja Petra Olli seiväshyppykoulussa
Jatkoerä: Kaisa Mäkäräinen ja Petra Olli seiväshyppykoulussa

Ylen Urheilustudion tuoreimmassa Jatkoerä-ohjelman jaksossa Kaisa Mäkäräinen ja Petra Olli pääsivät Imatralla korkeatasoiseen seiväshyppyoppiin.

Yleisurheilun kenties vaikeimman lajin saloihin Mäkäräisen ja Ollin johdatti entinen huippuhyppääjä ja nykyinen yleisurheiluvalmentaja Matti Mononen.

Uransa lopettaneet maailmanmestarit, ampumahiihtäjä Mäkäräinen ja painija Olli, aloittivat päivän voimisteluharjoituksilla ulkokuntosalilla. Mononen otti kaksikolta luulot pois heti alkuverryttelyssä.

– Se on ihan fakta, että jos haluaa heilahtaa seipääseen ylösalaisin, pitää pystyä heilahtamaan myös rekkiin ylösalaisin, Mononen sanoi ja näytti mallia.

Petra Olli esitteli käsilläseisontataitojaan harjoitusten alkuun. Kuva: Tomi Hänninen

Urheilu-uransa muutama vuosi sitten päättänyt Mononen kertoo tehneensä kerran 30 000 vatsalihasliikettä viikossa.

– Matti Monosen vinkit: viikossa core kuntoon – 5 000 vatsaa päivässä! Aika tikissä pitää keskivartalon olla, Olli nauroi hämmästyneenä.

Mononen on edelleen teräksisessä kunnossa. Alkuvuodesta 2021 hän teki lupauksen, että juoksee 400 metriä seipään kanssa, mikäli hänen valmennettavansa Senni Salminen hyppää kolmiloikassa uuden Suomen ennätyksen. Salminen teki työtä käskettyä, joten Mononen pinkoi heinäkuussa ratakierroksen seipään kanssa hurjaa kyytiä, 57 sekuntiin.

– Olitko sinä nyt lopettanut urheilija vai aktiivi? Kaisa Mäkäräinen kysyi, kun Mononen teki punnerruksia käsilläseisonnassa.

Mäkäräisen ja Ollin seiväshyppypäivän päätti Monosen legendaarinen luonteenkasvatusharjoitus, 400 metrin seiväsjuoksu, nyt tosin 2x200 metrin viestijuoksuna. Tuulinen sää antoi suoritukseen oman lisämausteensa.

Päivä huipentui 2x200 metrin seiväsjuoksuviestiin. Matti Mononen kirittää ja Jani Mattsson kuvaa. Kuva: Tomi Hänninen

Voittamaton olo hävisi autokolarissa

Vuonna 2020 urheilu-uransa lopettaneet Mäkäräinen ja Olli keskustelivat Monosen kanssa vastoinkäymisistä ja niiden yli pääsemisestä.

Niistä yksi, tammikuussa 2005 sattunut autokolari, oli viedä 21-vuotiaan seiväshyppääjänuorukaisen hengen. Mononen ja hänen valmentajaisänsä Markku olivat palaamassa kotiin Etelä-Afrikan leiriltä, kun ajokeli muuttui yhtäkkiä vaarallisen liukkaaksi.

– Lähdin ihan normaalisti ohittamaan, ja kun tulin takaisin omalle kaistalle, auto lähti hallinnasta. Törmäsimme siihen ohitettavaan rekkaan. Se laittoi auton pyörimään toiselle kaistalle, jossa tuli toinen rekka vastaan. Auto pyöri siinä tosi hitaasti ja isä sanoi: "Poika, nyt lähti henki", Mononen muistelee rajua onnettomuutta.

Monoset joutuivat sairaalaan, mutta selvisivät hengissä. Kun pelkona oli halvaantuminen, oli Matti Monoselle valtava helpotus, että "vain" lonkka ja ristiluu murtuivat.

– Vähän yli parikymppisenä oli sellainen voittamaton olo, että minulle ei voi ikinä sattua mitään. Se fiilis hävisi. Huomasin, että tässähän voi tapahtua mitä vain.

Matti Mononen kärsi seiväshyppyurallaan useista loukkaantumisista. Kuva: Tomi Hänninen

Mononen kuntoutti selkäänsä sisukkaasti ja toipui kuin ihmeen kaupalla kesäksi 2005 alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin, joissa hän taivutti pronssia. Hän hyppäsi sinä kesänä 560 ja pääsi myös Helsingissä järjestettyihin MM-kotikisoihin.

EM-kisoissa 2006 Mononen ylsi neljänneksi ja hyppäsi samana vuonna ennätyksekseen jääneen 570. Arvokisamitali jäi uran aikana saavuttamatta, vaikka rahkeita siihen eittämättä oli.

– Urheilu-uran kannalta kolari tuli melkeinpä pahimpaan saumaan, se keskeytti tosi hyvän nousun, Mononen sanoi.

"Kyllä niitä arvokisoja on voivoteltu"

Mononen kertoo nauttineensa seiväshypyn vauhdista ja vaarallisuuden tunteesta. Sen jälkeen, kun Mononen oli pudonnut kuoppaan ja murtanut milloin kylkiluitaan ja milloin ranteensa, ei lajin vaarallisuus enää kiehtonut samalla tavalla.

Vastoinkäymiset toisaalta auttoivat Monosta käsittelemään pettymyksen tunteitaan.

– Tavallaan se kaikki, mitä on itselle sattunut, on tehnyt minusta paljon positiivisemman ihmisen kuin mitä olin uralla, Mononen sanoi.

Entiset huippu-urheilijat löysivät paljon yhteistä tarttumapintaa ja samanlaisia tunteita aktiiviajoiltaan. Kuva: Tomi Hänninen

– Voin hyvin samaistua. Kyllä niitä arvokisoja on voivoteltu ja ihan kyläkisojakin, Olli totesi Monosen ja Mäkäräisen nyökkäillessä vieressä.

Kolmesti ampumahiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun voittanut Mäkäräinen koki pitkällä urallaan koko tunteiden kirjon.

– Kun urheilijalla menee hyvin ja tulee kovia tuloksia, olkaantaputtelijoita on niin paljon, etteivät hartiat riitä. Kun menee huonosti, tuntuu, että urheilija ja valmentaja jäävät aika lailla kahdestaan siihen tilanteeseen, vuonna 2011 Vuoden urheilijaksi valittu Mäkäräinen totesi.

Kaisa Mäkäräinen nautti uuden, haastavan lajin opettelusta. Kuva: Tomi Hänninen

Mononen oli urheilijana niin ankara itselleen, että epäonnistumiset jäivät mieleen pyörimään ja vaikuttivat itsetuntoon.

– Tuntui, että on pettänyt kaikkien luottamuksen ja mietti, mitä muut ajattelevat. Tuntui, ettei ilkeä kauppaan mennä ostamaan maitoa. Tai no, oikeastaan kaljaa kävin ostamassa sieltä. Ajattelin, että kaikki tuijottavat ja katsovat, että ei tuosta ole mihinkään, Mononen muisteli.

Katso koko Jatkoerä-jakso kuvaa klikkaamalla!

Lue myös: