Dota-legenda Jesse Vainikka uhrasi pelille kaiken ja lopetti kuin seinään – pitkä tauko sytytti taas peli-ilon: "Tuntui kummallisen luonnolliselta palata"

Maailman menestyneimpiin e-urheilijoihin lukeutuva Jesse "JerAx" Vainikka selätti pelottavan kierteen ja palasi peräti kahden vuoden tauon jälkeen Dota 2:n pelikentille.

Jesse "JerAx" Vainikka voitti Dota 2:n The Internationalin vuosina 2018 ja 2019 (kuvassa). Sen jälkeen hän lopetti pelaamisen. Kuva: Valve

Yksi urheiluvuoden merkittävimmistä comeback-uutisista tulee e-urheilun maailmasta, Dota 2 -pelistä. Lokakuussa päätökseen pelatun The International -jättiturnauksen jälkimainingeissa noussut huhu sai vahvistuksensa 21. marraskuuta:

Suomalaistähti Jesse "JerAx" Vainikka pyörtää lopettamispäätöksensä ja liittyy maineikkaan Evil Geniuses -joukkueen riveihin.

Kyseessä oli niin suomalaisittain kuin kansainvälisesti jymyuutinen urheilun saralla. Urallaan historiallisesti peräti kahdesti The Internationalin eli Dota 2 -pelin "maailmanmestaruuden" voittanut Vainikka on monella mittarilla yksi menestyneimpiä suomalaisia urheilijoita maailmalla.

– On kyllä aika odottava ja innostunut fiilis. Ja uudella tavalla. Sitä näkee koko pelaamisen jotenkin uudesta näkökulmasta. Olen iloinen uudesta mahdollisuudesta, 29-vuotias Vainikka kertoo Yle Urheilulle, kun uutinen paluusta Dota 2 -maailman huipulle on jo ehtinyt kypsyä hetken aikaa.

Jo vuonna 1999 Yhdysvalloissa perustettu Evil Geniuses on yksi e-urheilumaailman legendaarisimmista organisaatioista ja brändeistä. Palkintokaapista löytyy menestyksen merkiksi The Internationalin voitto vuodelta 2015 – ja nyky-rosterista puolestaan Vainikalle tuttuja tekijöitä.

– "BuLba" [valmentaja Kanishka 'Sam' Sosale] on vanha tuttu ja hyvä kaveri jo pitkältä ajalta, sekä ollaan pelattu aikoinaan samoissa tiimeissä, support- eli tukiroolia pelaava Vainikka paljastaa joukkuevalintaan vaikuttavista tekijöistä.

– Lisäksi toki "Arteezyn" [Artour Babajev] kanssa ollaan aina tultu hyvin toimeen ja jutteluiden perusteella ollaan samoilla linjoilla, mitä ajatellaan pelistä. Pelaajat vaikuttavat paljon ja tuntui kotoisalta.

Pitkä tauko ja comeback

Jesse Vainikka (oik.) juhli joukkuetovereidensa Anathan "ana" Phamin (vas.) ja Sébastien "ceb" Debsin kanssa The Internationalin mestaruutta elokuussa 2019. Mutta jo syksyllä suomalainen päätti lopettaa uransa. Kuva: Valve

Täyslopetus ja paluu suoraan lajin tai kilpapelin kovimmalle huipulle on todella harvinainen temppu. Englanninkielisissä julkaisuissa Vainikan kaksi vuotta sitten tekemää päätöstä ripustaa pelihiiri naulaan kutsuttiin urheilutermillä "retire – retired".

Yli kahdeksan vuotta kestäneellä ammattilaisurallaan Dotassa lähes kaiken mahdollisen voittanut Vainikka ei kuitenkaan itse kokenut olleensa suoran käännöksen mukaisesti eläkkeellä:

– Se olisi liian lopullista. Silloin ajattelin, etten varmaan pelaa enää ikinä. Oli aika vahva fiilis. En ollut hirveän tyytyväinen varsinkaan omaan elämäntilanteeseen, Vainikka kertoo suoraan.

– Henkilökohtainen elämä oli suoraan sanottuna rappeutunut pelaamisen myötä. Oli tullut uhrattua sille liikaa, eivätkä sellaiset asiat elämässä, joita kuitenkin itse pidän merkityksellisinä, täyttyneet.

Vuoden 2019 The International pelattiin Kiinan Shanghaissa. Jesse Vainikkaa nauratti 18 000 katsojan "keskellä" pelatussa loppuottelussa. Kuva: Otto Rönkä / Yle

Vainikka päätti jäädä tauolle syksyllä 2019, vaikka virallinen tieto vilttiketjusta ja pelaamisen lopettamisesta julkistettiin vasta alkuvuodesta 2020.

Suomalaistähti lopetti niin huipulla kuin vain voi olla. Vainikka oli juuri voittanut OG-joukkueen riveissä Dota 2:n ja ainakin palkintorahassa mitattuna koko e-urheilumaailman isoimman turnauksen The Internationalin sensaatiomaisesti toista kertaa putkeen. Mikään toinen joukkue tai kukaan toinen pelaaja ei ollut OG:tä ennen onnistunut tempussa kahta kertaa, saati peräkkäin.

Vainikka on yhä kilpapelaajien ansioita kartoittavan Esportsearnings-sivuston mukaan (siirryt toiseen palveluun) e-urheiluhistorian toiseksi eniten palkintorahaa urallaan tienannut pelaaja (kärkiviisikon muodostaa TI-voittorahojen myötä OG:n viisikko).

OG:n suomalaistähdet Topias Taavitsainen (vas.) ja Jesse Vainikka juhlivat Linnan juhlissa 2018. Kuva: Lehtikuva

Vainikka oli voittanut Dota 2:ssa kaiken, mutta oma elämä oli tyhjä.

– Sitä oli jatkunut siinä vaiheessa niin pitkään, että tyytymättömyys oman elämän asioihin vei voiton. Pelaaminen oli toki ollut aina mielekästä, mutta kaikki muu oli jäänyt sen varjoon, Vainikka avaa pelitaukoon johtaneita syitä.

Kun Dota 2 jäi, Vainikka täytti tyhjiön kaikella sillä, mikä oli jäänyt peliuralla taka-alalle. Hän lomaili, oli perheen kanssa ja uudelleensolmi katkenneita ihmiskontakteja.

Sekä oli yksin itsensä ja ajatustensa kanssa.

– Breikki tarjosi mahiksen tehdä itsetutkiskelua ja itsereflektointia. Sain tosi paljon aikaa olla vain omine ajatuksineni. Pelaamisen aikaan sitä olisi ollut tosi vaikea tehdä. Ja pelatessa myös työkalut siihen puuttuivat, Vainikka toteaa ja kertoo myös kirjoittaneensa paljon kelojaan ylös.

"Mikä on itselle tärkeää?"

Kuva: Ghadi Boustani / Yle

Vainikka kertoo kohdanneensa myös monen pelaajan tunteman "mörön":

– Musta tuntuu, että toisaalta pelaamisen ongelma liittyi ilmiöön peliaddiktion puolelta. Sen nimi on dopamin exhaustion.

Eli suomeksi dopamiiniuupumus, joskin pelaamisen yhteydessä kyseessä ei missään nimessä ole keskushermoston välittäjäaineena toimivan hormonin puute vaan se, että sitä vapautuu paljon.

Peliriippuvaisen aivojen dopamiinin tuotanto on yliaktiivista. Dopamiini itsessään puolestaan aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Piristävän dopamiinin vaikutuksia esimerkiksi peliriippuvuuteen tutkitaan koko ajan.

– Sitä on jatkuvasti sellaisen asian äärellä, joka on itselle todella mielekäs ja tuo mielihyvää. Mutta samalla se vaikuttaa kaikkeen muuhun tekemiseen. Että jos haluaisi vaikka opiskella pelaamisen jälkeen, niin se ei tahdo onnistua, Vainikka kertoo.

– Ei niin miellyttävät asiat eivät tunnu miellyttäviltä, koska pelaaminen tuntui hyvältä. Siitä tuli kierre. Ja kun piti breikkiä, dopamiinitasot tasaantuivat.

Jesse Vainikka ja Topias Taavitsainen vuoden 2018 The Internationalissa. Kuva: Valve

Ammattilaisura sisälsi paitsi paljon pelaamista myös matkustelua, aikaeroja ja outoja elämänrytmejä. Pelitauon aikana Vainikan piti opetella uudestaan arkirutiinit nukkumisesta liikkumiseen ja syömiseen, mutta niiden myötä myös oma kunto ja hyvinvointi kukoistavat.

– Oikeasti näkee paljon kirkkaammin! Vainikka nauraa.

– Nyt osaan pitää kiinni asioista, jotka ovat itselle tärkeitä pelaamisen lisäksi. Vaikka aikaa voi hetkellisesti viedä niiltä pois, niin niitä ei unohda.

Henkisesti elämänsä kunnossa olevasta Vainikasta on kuoriutunut oikea e-urheilun hyvän mielen "life coach".

– Olisi varmasti monelle muullekin esports-ammattilaiselle hyvä pysähtyä miettimään näitä asioita. Mutta ikävä kyllä monelle tätä mahdollisuutta ei ammattilaistasolla ole. Pelko on liian kova, että jatkuvatko pelit enää tauon jälkeen, Vainikka paaluttaa ja viittaa viime aikojen burnout-uutisiin.

OG:n riveissä Vainikan kanssa kahdesti TI:n voittanut Topias "Topson" Taavitsainen ilmoitti marraskuussa jäävänsä itse ainakin kauden pituiselle tauolle kilpakentiltä. Syynä tiedotteen mukaan on se, että suomalaistähti haluaa viettää enemmän aikaa perheensä kanssa.

– Pitää muistaa muistuttaa itselle, että miksi tätä tekee. Mikä on itselle tärkeää, Vainikka komppaa.

Tavoitteena taas mestaruus

Jesse Vainikka ja OG:n kapteeni Johan "N0tail" Sundstein tunteellisina, kun joukkueen ensimmäinen TI-mestaruus ratkesi Kanadan Vancouverissa 2018. Kuva: Otto Luukkanen

Niin, Jesse Vainikka: Olet jo voittanut Dota 2:ssa melkein kaiken mahdollisen – miksi sinä vielä teet tätä?

– Tilaisuus oli merkittävä. Eli että oli sellainen ympäristö, jossa on luonteva toimia. En olisi suostunut pelaamaan muissa tiimeissä, Vainikka vastaa ammattimaisesti.

Tavoitteet ovat kaikkien maailman dota-huippujen suusta tutut: voittaa TI ja olla maailman paras joukkue. Kokenut Vainikka osaa uudistuneiden elämänarvojensa myötä löytää myös muuta, realistisempaa ja helpommin omalla tekemisellä saavutettavaa.

– Ehkä tarkemmin ottaen tavoite on siinä, että päivittäin tekee työtä ja edistyy sitä kohti, että olisi paras mahdollinen joukkue. Dota on kuitenkin aika raaka peli. Vain yksi voi voittaa TI:n, eikä se välttämättä ole edes se paras joukkue sillä kaudella, Vainikka puntaroi.

– Vaikka olihan se ilo seurata Spiritin matkaa. Tulos oli tosi yllättävä. Samaan aikaan harmillista, ettei LGD taaskaan pystynyt parhaimpaansa, sillä olihan se paperilla ja koko turnauksessa parempi joukkue.

Vainikan mukaan kipinä ajatukseen comebackista tulikin viimeistään syksyn The Internationalin aikaan. Finaalissa venäläinen Team Spirit teki jättiyllätyksen ja vei TI-mestaruuden kiinalaisjätti PSG.LGD:n nenän edestä 3–2-lukemin.

Team Spirit juhli lokakuussa kymmenennen The Internationalin mestaruutta. Jesse Vainikan vanhan joukkueen OG:n loppusijoitus turnauksessa oli jaettu 7-8. sija, EG:n taas 9-12.. Kuva: Valve

Dota 2:n kausi 2022 on jo alkanut Dota 2 Pro Circuitin merkeissä. EG:n uudistunut line-up sai tulikasteensa viime lauantaina toista amerikkalaisjoukkuetta Arkosh Gamingia vastaan ottaen lupaavan 2–0-voiton.

Viime yönä pelattu toinen ottelu päättyi puolestaan tiukkaan 1–2-tappioon uutta Black N Yellow -joukkuetta vastaan. Vainikalle kyseessä olivat ensimmäiset viralliset ottelut sitten syksyn 2019.

Mutta vaikka suomalainen oli pitkään täysin pelaamatta, ei monimutkaisen Dota 2:n palauttaminen lihasmuistiin ollut lopulta support-pelaajalle kuulemma kovinkaan vaikeaa. Kuin pyörällä ajaisi.

– Nyt olen noin kuukauden taas pelannut. Se oma support-rooli on iskostunut niin kovasti kalloon, että mikäs tässä, Vainikka vakuuttelee.

– Tuntui jopa vähän kummallisen luontevalta palata ja pelata. Ihmeellistä tuo ihmisen neurologian toiminta!

Vainikka on vasta 29-vuotias, eli joukkueurheilun priimaiässä. E-urheilussa nuoremmilla saattaa olla hitusen nopeammat refleksit, mutta Dota 2:ssa kokemus ja taktinen osaaminen ovat tiimipelin ja otteluvoiton kannalta tärkeämpiä asioita.

Näitä molempia Vainikalta löytyy. Erityisesti Dota 2:n ja joukkuepelien taktiset aspektit kiinnostavat suomalaistähteä erityisesti.

Mielessä pyöri jopa valmentajaura, mutta pelihommien jatkuminen vei toistaiseksi voiton.

– Olin jo suuntautumassa sille puolelle. Eniten kiinnostaisi tällä hetkellä yksilövalmennus, että lähtisi sieltä liikkeelle, Vainikka paljastaa.

– Toisaalta tiedän myös, millainen ihminen itse olen. Tykkään käytännön tekemisestä, mutta en sitten taas ole kovin järjestelmällinen ja ehkä vielä kykeneväinen valmentamaan vaikka kokonaista joukkuetta. Toisaalta, mistäs sen tietää, kun ei ole ikinä tehnyt.

Jesse Vainikka (oik.) nosti TI:n mestaruuskilven ilmaan vuonna 2019. Vieressä OG:n valmentaja Titouan "Sockshka" Merloz. Kuva: Valve

Peliuran jatkolle Vainikka ei osaa asettaa takarajaa.

– Eikä ole tarkoitus tehdä tätä nyt vain yhtä vuotta, vaikka vuosi kerrallaan mennäänkin, Vainikka pyörittelee ja toteaa toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen kuvaavan tilannetta parhaiten.

– Jos vähääkään alkaa se oma innostus uupua, niin kilpailemiseen huipputasolla on vaikea suhtautua.

Lue lisää: