Janne Ahonen kertoo, miksi mäkihyppypuvuilla huijaamisesta meuhkataan niin paljon: "Hyöty on moninkertainen verrattuna mihinkään dopingiin"

Mäkihyppypuvut ovat olleet kestopuheenaiheena jo useita vuosia, ja niistä puhutaan myös tänä talvena. Yle Urheilun asiantuntija Janne Ahonen muistuttaa, että hyppääjät saavat manipuloiduista puvuista äärettömän paljon hyötyä.

Janne Ahonen myöntää, että hänen käyttämänsä mäkipuvut 90-luvun lopulta ja 2000-luvun alkupuolelta olivat suorastaan naurettavan näköisiä. Tuon ajan puvuista puhuttiinkin liito- tai lepakkopukuina. Kuvassa Ahonen hyppää lentomäen MM-kisoissa vuonna 2000. Kuva: EPA/All Over Press

Yhdistetyn valmentajan avoin tilitys: “Hyppäämme joka kisassa laittomilla varusteilla”

Otsikko on Yle Urheilun jutusta helmikuulta 2015. Tuolloin yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen avautui Falunin MM-kisojen aikaan, sillä hän oli kyllästynyt pukukikkailuun yhdistetyssä.

Reilut kuusi vuotta myöhemmin Kukkonen on yhä samaa mieltä, sillä puvuilla kikkaillaan yhä.

Mäkihyppypukujen manipulointi ja pukumittauksissa huijaaminen ovat olleet kestopuheenaihe viime vuosina. Yle Urheilun asiantuntija, viisinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja ja moninkertainen arvokisamitalisti Janne Ahonen tietää, miksi aihe on niin tärkeä:

– Jos verrataan härskeimpiä pukuja varmuudella täysin sääntöjen sisällä oleviin, niin suurmäessä eroa on helposti 15–20 metriä. Rukan tyylisessä suurmäessä ero olisi yli 20 metriä, lentomäessä vielä enemmän, Ahonen vertasi.

Ahonen on sitä mieltä, että pukuhuijaaminen on lajin suurin ongelma, jonka rinnalla kalpenee jopa doping. Ahosella on esittää väitteensä tueksi vankat perustelut.

Jokaisen pystyy hylkäämään sekä päästämään läpi

Mäkihypyn suoritus on monimutkainen tapahtuma ja hypyn pituuteen vaikuttavat muun muassa vauhti, ponnistus ja ilmalento. Lentovaiheen aerodynamiikkaan taasen vaikuttavat muun muassa hyppääjän lentotyyli, kehon ja varusteiden paino – sekä hyppypuku.

Mäkihyppypukuja on alettu käyttää 1970-luvulla, mutta pukuja on ryhdytty kontrolloimaan vasta vuosituhannen vaiheessa. Tuolloin puvut muuttuivat sääntömuutoksilla liitovarjoista ihonmyötäisiin pukuihin.

– Ennen vuosituhannen vaihdetta puvuilla ei paljoa kikkailtu. Yhtäkkiä ne vain lähtivät kehittymään, ottivat hirveän harppauksen eteenpäin, ja niistä tuli mäkihypyn suurin ongelma. Nyt kun katson hyppykuvia 90-luvun lopulta ja 2000-luvun alkupuolelta, niin puvut ovat ihan naurettavan näköisiä, Ahonen totesi.

Hyppypukuja on manipuloitu muun muassa haaroista ja kainaloista, jolloin puvun pinta-ala on kasvanut ja se on tuonut lisämetrejä. Pukuihin on myös saatettu lisätä ylimääräisiä reikiä, jotka ovat auttaneet ilmalennossa.

Pukujen manipulointia on yritetty kitkeä sääntömuutoksilla ja mittauksilla. Kuusi vuotta sitten voimaan tulivat muun muassa alusasusäännöt ja samaan aikaan ruvettiin mittaamaan myös puvun haaramittaa.

Vaikka säännöt ovat tiukat, puvuilla kikkaillaan Janne Ahosen mukaan todella paljon. Puvussa on monta asiaa, jota kontrolloidaan, mutta kisan aikana ei ole aikaa tarkastaa jokaista kohtaa.

– Jokaisen urheilijan pystyy hylkäämään, mutta jokaisen puvun pystyy päästämään läpi. Kyse on siitä, mitä halutaan mitata ja kuka uskaltaa olla röyhkein, Ahonen sanoi.

Ahosen mukaan joukkueet, joilla on monia potentiaalisia menestyjiä, uskaltavat kokeilla ajoittain jopa “törkeitä” pukuja, koska jos heiltä hylätään yksi urheilija, se ei näy kokonaistuloksessa. Saman maan urheilijoita löytyy kymppisakista muutenkin useampi.

– Sellaisilla mailla, jotka taistelevat siitä, että saisivat yhden urheilijan edes 15 parhaan joukkoon, ei ole mahdollisuutta ottaa hylkäystä. Silloin hyppääjän on pakko hypätä sellaisilla kamoilla, että saavuttaa edes sen 15. sijan.

Rahakkaille puvut ovat kertakäyttöisiä

Mäkihyppypuvussa on tärkeintä, että se on yhtäaikaa mahdollisimman liitävä, nopea ja kantava. Puvun on oltava kaikilta osiltaan valmistettu samasta materiaalista ja päästettävä yhtä paljon ilmaa sisältä ulos kuin ulkoa sisään.

Saumat pitää olla ehjät ja puvussa saa olla ainoastaan viisi reikää: kaula-aukko, käden suut ja lahkeen suut.

Mäkipuvuissa on kikkailtu monissa asioissa. Haaramitta on Janne Ahosen mielestä tällä hetkellä tärkein ja olennaisin asia, jolla pystytään kikkailemaan. Kuva: Tomi Hänninen

Mäkihyppypuvun kankaassa on viisi kerrosta. Kangaskerroksia lämmitetään, liimataan, sulatetaan ja jäähdytetään. Näin jokaisesta kangasrullasta tulee erilainen.

– Jossain on enemmän liimaa, joku on saanut enemmän lämpöä, jossain on enemmän väripigmenttiä. Olisi hienoa, jos suomalaiset hyppäisivät sinivalkoisessa puvussa, mutta siihen ei voi sitoutua, sillä toinen väri voi olla parempi, Ahonen valotti.

Yksi mäkihyppypuku maksaa noin 400 euroa. Suomen joukkueen hyppääjät käyttävät samaa pukua muutaman kisaviikonlopun, jolloin yhdellä puvulla hypätään 10–15 kilpailua, mutta maailmancupissa on hyppääjiä, joille puvut ovat kertakäyttöisiä.

Kun kauden aikana on 36 maailmancupin kisaa, Pekingin olympialaiset ja Vikersundin lentomäen MM-kilpailut, kertyy mäkihyppypuvuista melkoinen summa.

Hyppypukuja testataan ainoastaan hyppäämällä, sillä esimerkiksi kankaan nopeutta ei pystytä mittaamaan muuten. Hyppääjillä on aina erilliset harjoituspuvut ja kisapuvut. Puvulla, joka on parhaaksi testattu, ei hypätä yhtään ylimääräistä hyppyä, ennen kuin hyppääjä on löytänyt paremman.

– Puvut ovat suhteellisen tiukkoja. Joka kerta, kun hyppääjä menee kyykkyyn puku päällä, puku venyy. Suksien jalkaan laittaminen venyttää enemmän pukua kuin hyppysuoritus, Ahonen kertoi.

Kankaan venyminen saa kankaan läpäisemään enemmän ilmaa. Myös pintamateriaalista menee kovuus ja kiilto, ja puvusta tulee hitaampi.

Pukumanipulaation hyöty moninkertainen verrattuna dopingiin

Janne Ahosen mukaan niin kauan kuin ihminen mittaa ja katsoo, että puvut ovat laillisia, siitä ei voida saada reilua. Ellei mittausta sitten tee täysin ulkopuolinen taho. Näin toimitaan esimerkiksi urheilijoiden dopingtesteissä, jotka tekee Antidopingtoimikunta (ADT) tai Maailman antidopingtoimisto Wada. Tuolloin liitot, kuten Suomen hiihtoliitto tai Kansainvälisen hiihtoliitto (FIS) eivät ole aktiivisia toimijoita.

– Koska se vain menee aina niin, että jokainen suosii omiaan. Toinen urheilija on helpompi hylätä kuin toinen, Ahonen sanoi.

Jokainen käyttökerta vaikuttaa mäkipuvun kankaaseen. Kun hyppääjä menee puku päällä kyykkyyn, kangas venyy. Mitä enemmän kangas venyy, sitä enemmän se alkaa läpäistä ilmaa. Kuva: Tomi Hänninen

Yle Urheilun asiantuntija Tommi Nikunen ehdotti pari vuotta sitten yhdeksi ratkaisuksi sitä, että puvut mitataan ennen kisaviikonloppua läpikotaisin. Sen jälkeen niistä tulee FIS:n omaisuutta ja ne olisivat FIS:n hallussa koko viikonlopun. Urheilijat saisivat puvut vain kisaan.

Ahonen pitäisi tätä myös hyvänä ratkaisuna. Se vähentäisi hänen mielestään urheilijan stressiä esimerkiksi siitä, että hän voi laihtua kisaviikonlopun aikana. Kun Rukan maailmancupin viikonloppuna nähtiin melkoiset hylkäystalkoot, sekä Jarl Magnus Riiber että Leevi Mutru selittivät hylkäystään laihtumisella.

FIS:n mäkihypyn varustekomitean suomalaisjäsen Janne Marvaila ehdotti lokakuussa Yle Urheilun haastattelussa, että hylkäyksestä tulisi henkilökohtainen rangaistus. Marvaila oli samaa mieltä kuin Ahonen, ettei isoille joukkueille pistemenetys ole tarpeeksi.

– Jos 20 parhaan joukossa on 5 urheilijaa, niin joukkueen kannalta on ihan sama, jos yksi hylätään. Mutta jos urheilijalle asetetaan sanktioita, jolla on vaikutus hänen ansaintamahdollisuuksiinsa, niin silloin hän on ehkä enemmän kiinnostunut siitä, ovatko hänen välineensä oikean kokoisia, Marvaila sanoi tuolloin.

Vielä viime kaudella yhdistetyn maajoukkueen välineteknikkona toiminut Janne Ahonen uskoo, että Marvailan ehdotus toimisi. Hän vertaa pukukikkailua dopinginkäyttöön ja muistuttaa, että mäkihypyssä pukujen manipulaatiolla on suurempi vaikutus kuin dopingilla.

– Sellaista dopingainetta ei ole, jolla mäkihypyssä pystyisi saamaan lähellekään sellaista vaikutusta, mitä voidaan saada sillä puvulla. Dopingaineesta saa kahden vuoden kilpailukiellon, kun taas pukumanipulaatiosta hylätään vain se yksi hyppy ja urheilija menettää ne pisteet, Ahonen sanoi.

– Pukumanipulaation hyöty on moninkertainen verrattuna mihinkään dopingiin.

Lue myös: